Analyysi: Loppukilpailu alkoi vaikka karsinnat ovat vielä kesken

Hillary Clinton ja Donald Trump käyvät jo toistensa kimppuun niin kuin varsinainen presidentinvaali olisi menossa. Republikaanien puolella edessä on vielä suuria tunteita nostattava ehdokasvalinta, arvioi Ylen erikoistoimittaja Reijo Lindroos.

Ulkomaat
Reijo Lindroos
Juha-Pekka Inkinen / Yle

Yhdysvaltain esivaalien toinen supertiistai selvensi pelin.

Hillary Clinton ja Donald Trump jyräsivät jälleen voittoon, samaan tyyliin kuin kaksi viikkoa sitten.

*Clinton pesi kilpakumppaninsa *Bernie Sandersin neljässä osavaltiossa viidestä. Erityisen makealta voitto maistui Clintonille Ohiossa, jonka menetys oli puolestaan Sandersille kirvelevä tappio.

Illan voitonhuumassa Hillary Clinton ei puhunut kuitenkaan Sandersista, vaan hänen maalitaulunsa oli republikaanien Donald Trump. Clintonin katse on jo marraskuussa, varsinaisessa presidentinvaalissa.

Bernie Sanders tietää, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia saada enemmistöä demokraattien puoluekokouksessa, mutta hän ei jätä peliä kesken.

Sandersin mielestä kyse on muustakin kuin presidentin valitsemisesta, nyt tavoitellaan poliittisen kulttuurin vallankumousta. Vallankumouksellista eivät vaalikenttien pienet takaiskut lannista.

Demokraattisen puolueen ongelma on, miten Sandersin hyvin uponnut valtaeliitin arvostelu saadaan kauhottua äänestäjinä vaaliuurnille marraskuussa.

Hillary Clintonilla on ollut suuria vaikeuksia saada taakseen vanha Obaman koalitio: naiset, nuoret, latinot ja mustat. Erityisesti nuoret ovat vankasti Sandersin linjoilla, ja he saattavat jäädä nukkuvien puolueeseen, jos oma ehdokas ei ehdolle pääse.

Yhtenä vaihtoehtona tämän ongelman ratkaisemiseksi on väläytetty Clinton–Sanders-tikettiä. Siinä Clinton valitsisi Sandersin varapresidenttiehdokkaakseen. Onko Bernie tähän kauppaan valmis, jää nähtäväksi.

*Republikaanien kisassa *Donald Trump osoitti voimansa.

Voitto neljässä osavaltiossa on lähes nappisuoritus Trumpilta.

Erityisen makealta maistui varmasti voitto Floridassa, jonka kaikki 99 puoluekokousedustajaa ovat nyt Trumpin plakkarissa. Trump pitää itseään osa-aikaisena floridalaisena, hänellä on äveriäs Mar-a-Lago-kartano Palm Beachissa.

Trumpin voitto Floridassalopetti samalla republikaanien puoluejohdon suosikin Marco Rubion kuningastien. 44-vuotias floridalaissenaattori saa nyt tyytyä politiikan tekoon kongressissa, katse ehkä suunnattuna jotuleviin presidenttikoitoksiin.

Voitto neljässä osavaltiossa on lähes nappisuoritus Trumpilta.

Trump ei kuitenkaan voittanut Ohiota, vaan siellä voittajaksi ylsi osavaltion suosittu kuvernööri John Kasich.

Kasich on maltillinen republikaani, joka on saanut osavaltionsa talouden hyvään kuntoon. Republikaanien puoluejohdolle Kasich saattaisi kelvata Floridan miesten Jeb Bushin ja Marco Rubion poistuttua näyttämöltä, mutta hänen valtakunnallinen kannatuksen on yhä vähäistä.

*Trumpin päähaastaja Ted Cruz *menestyi toisena supertiistaina kohtuullisesti. Hän oli Trumpin jälkeen kakkonen Illinois'ssa, Missourissa ja Pohjois-Carolinassa. Puoluekokousedustajia Cruzilla on 2/3 Trumpin edustajamäärästä.

Ohion päätyminen Kasichille merkinnee sitä, että Trump ei saa heinäkuun Clevelandin puoluekokoukseen enemmistöä edustajista.

*Edessä on siis armoton *jakautunut puoluekokous, jossa puoluejohto voi sääntöjä rukkaamalla juonia puolueen presidenttiehdokkaaksi jonkun muun kuin esivaalien voittajan Trumpin.

Cruz ei puolue-eliitille kelpaa, joten nykyisistä ehdokkaista ainoastaan Kasich olisi sopiva. Kisan kolmosen juoniminen järjestötempuilla ehdokkaaksi jakaisi kuitenkin puolueen jyrkästi kahtia ja veisi uskottavuuden myös äänestäjien silmissä.

*Villeissä spekuloinneissa *on väläytelty myös aivan uuden presidenttiehdokkaan nostoa esiin puoluekokouksessa. Tällainen musta hevonen voisi olla kongressin republikaaninen puhemies Paul Ryan.

Ryan oli puolueen varapresidenttiehdokas vuoden 2012 vaaleissa. Tuolloin Mitt Romney hävisi Obamalle ja Ryan palasi kiltisti kongressimiehen rooliin. Edustajainhuoneen tuoreena puhemiehenä hän on monien mielestä onnistunut erinomaisesti.

Tämän vuoden villissä menossa ehdokkaaksi juoniminen ohi esivaalien on kuitenkin tie, jolle republikaanit tuskin lähtevät.

Kirjoittaja toimi Yleisradion Washingtonin kirjeenvaihtajana vuosina 1997–2002.