Pikkuseikat olivat tärkeitä entisajan pukeutumisessa – asetukset antoivat tarkat pukumääräykset

Napit, neulat ja soljet olivat olennaisia 1700-luvun oululaisten vaatteissa. Niillä ilmennettiin omaa identiteettiä, vaikka pukeutuminen olikin säätyjen mukaan säänneltyä. Tosin sääntöjä rikottiin.

tiede
 Filosofian maisteri Tiina Kuokkanen Oulussa Ainolan puistossa taustalla Oulun tuomiokirkko.
Tiina-Leena Kurki / Yle

Filosofian maisteri Tiina Kuokkanen kävelee vajaa viikko ennen väitöstilaisuuttaan Oulun tuomiokirkon editse Ainolan puistoon. Kuokkanen väittelee lauantaina ja hänen tutkimustyönsä käsittelee oululaisten pukeutumista pääasiallisesti 1700-luvulla.

Reitti on sivunnut kaupunkihistoriallisten kaivausten kohteita. Tutkimusaineisto koostuu kaivauksilta paljastuneesta arkeologisesta materiaalista, kuten napeista, neuloista ja soljista.

Alun perin napit olivat nimenomaan miesten puvuissa.

Tiina Kuokkanen

– Yllättävän usein on vaikea sanoa, kuka esinettä on lopulta käyttänyt. Näkökulmaa voi myös laajentaa siihen, että kuka on sen tarvikkeen valmistanut ja kaupitellut. Esineisiin liittyy monenlaisia ihmisiä sekä naisia että miehiä, Tiina Kauppinen kertoo.

Kuokkasen väitöskirjan mukaan neulat yhdistetään usein naisiin ompelun takia. Välttämättä Oulun kaivauksilta löytyneet neulat eivät ole kuuluneet naisille, sillä myös miehet ompelivat. He saattoivat toimia vaikkapa räätäleinä.

Nappi mieheltä naiselle  

Historiankirjoitusten mukaan 1700-luvun Oulussa ei ollut aatelistoa.

– Suuremmaksi osaksi tämä oli ihan tavallisten työläisten kaupunki. Täällä oli paljon muun muassa porvareita ja kauppiaita. Suurin osa heistä piti myös maatilaa eli käytännössä oli karjaa ja peltoa ja kaikkiin toimiin tarvittiin työntekijöitä. Heitä oli paljon.

Tutkimusmateriaali koostuu suurelta osin erilaisista napeista. Osa niistä on väitöskirjan mukaan mitä todennäköisimmin paikallista tuotantoa, sillä ensimmäinen Oulusta löydetty nappien valamiseen käytetty valinkivi löydettiin Pikisaaren kaivauksilta vuonna 2011.

Kaivauksilta löydetyt esineet ja perukirjoihin kirjatut ovat aivan erityyppisiä.

Tiina Kuokkanen

– Alun perin napit olivat nimenomaan miesten puvuissa, erityisesti sotilasasussa, Tiina Kuokkanen kertoo ja lisää, että hiljalleen ne lähtivät leviämään muidenkin käyttöön.

1700-luvun kuluessa niitä ryhdyttiin käyttämään myös naisten vaatetuksessa.

– Esimerkiksi naisten liivien napit tulivat silloin. Toisaalta ei kuitenkaan voida eritellä, että mikä esineryhmä on kenenkin, kun molemmat sukupuolet niitä käyttivät.

Perukirjassa tietoja myös napeista

Tiina Kuokkasen väitöskirjan tärkeimmän historiallisen lähteen muodostavat kaupunkilaisten perukirjat.

– Työssäni yksi mielenkiintoinen seikka on se, että kaivauksilta löydetyt esineet ja perukirjoihin kirjatut ovat aivan erityyppisiä.

Kaivauksilta paljastui edullisemmasta materiaalista tehtyjä tavaroita, esimerkiksi kupariseosnappeja. Niitä oli Kuokkasen mukaan suhteellisen paljon.

– Jos nappeja on kirjattu perukirjaan, niin ne ovat arvokkaampia, vaikkapa hopeisia.

Nappien määrä alkoi nousta hurjasti 1700-luvulla, koska niitä ryhdyttiin käyttämään yhä enemmän.

Jos nappeja on kirjattu perukirjaan, niin ne ovat arvokkaampia.

Tiina Kuokkanen

– Siitäkin huolimatta, että rahvaalle niitä ei olisi oikein suotu, he ompelivat silti niitä vaatteisiinsa, Tiina Kuokkanen lisää.

Perukirjoista voi lukea, mitä henkilö on omistanut.

– Ne eivät ihan välttämättä valaise tarkkaan siitä, kuka esineitä on käyttänyt. Toki usein voidaan perukirjan perusteella päätellä, että kuka jotakin esinettä on käyttänyt, Tiina Kuokkanen kertoo.

Oululaisten perukirjoihin on luetteloitu esimerkiksi tietyntyyppisiä takkeja, joissa on ollut nappeja.

– Siitä millaisesta vaatteesta on kyse, voidaan sitten vetää johtopäätös, että onko se ollut miehen vai naisen vaate.

Lainsäädäntö vaikutti myös pukeutumiseen

Nyky-Suomen normitulva on Tiina Kuokkasen mukaan lähes niukkaa verrattuna 1700-lukuun, jolloin pukeutumiseenkin vaikuttivat lainsäädäntö, kirkko ja sosiaaliset normit. Esimerkiksi päähän laitettavan myssyn pitsin leveydestä oli määräyksiä.

– Asetuksin säädettiin, että mihin kukin sääty pukeutuu. Ja tämähän ei tietenkään tarkoittanut, että niitä olisi aina noudatettu. Säädöksiä toki rikottiin.

Kuokkasen mukaan suurin osa väestöstä kuitenkin noudatti sääntöjä.

– Tietenkin ihmetyttää, että miksi siihen tavallaan alistuttiin. Se johtuu siitä, että tätä ylellisyyslainsäädäntöä valvottiin ja rikkomuksista rangaistiin, Tiina Kuokkanen sanoo ja lisää, että sen ajan ihmisillä oli nykypäivään verrattuna hyvin erityyppinen maailmankuva.

Asetuksin säädettiin, että mihin kukin sääty pukeutuu.

Tiina Kuokkanen

– Jokaisella säädyllä oli tuolloin paikkansa, jos sitten kapinoi ylellisyysasetuksia vastaan, niin se oli vähän sama kuin olisi rikkonut kirkkoa, koko yhteisöä ja yhteiskuntaa vastaan.

Ihmiset ryhtyivät kuitenkin hiljalleen pistämään vastaan ja alkoivat pukeutumisellaan yhä enemmän ilmentää omaa identiteettiään.

– Pienillä yksityiskohdilla haluttiin korostaa omaa identiteettiä. Ja hiljalleen perinteinen sääty-yhteiskunta oli ehkä murtumassa.

Filosofian maisteri Tiina Kuokkanen väittelee Oulun yliopistossa 19.3.2016.