Go-mestarin tappio koneelle tärkeä merkkipaalu – tekoäly valloittaa vähitellen arkeamme

AlphaGo -ohjelman kykyjä voidaan soveltaa arjen tilanteissa, jossa on useita toimijoita, uskovat ohjelman kehittäjät.

tiede
Go-pelin suurmestari Lee Se-Dol asettaa ensimmäisen pelimerkkinsä pelilaudalle aloittaessaan kolmannen pelin AlphaGo-tekoälyä vastaan.
Go-pelin suurmestari Lee Se-Dol asetti ensimmäisen pelimerkkinsä pelilaudalle aloittaessaan kolmannen pelin AlphaGo-tekoälyä vastaan Soulissa 12. maaliskuuta.EPA / Yonhap

– Muutama vuosi sitten kukaan ei olisi uskonut, että tietokone pystyy lyömään maailman parhaisiin kuuluvan go-mestarin, sanoo Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksen apulaisprofessori Tapani Raiko.

Näin kuitenkin kävi, kun Googlen nykyisin omistaman DeepMind-yhtiön kehittämä AlphaGo -ohjelma löi viikonlopun molemmin puolin käydyssä viiden pelin turnauksessa eteläkorealaisen go-mestarin Lee Sedolin.

Lee pystyi päihittämään tekoälyn vain yhdessä pelissä. Ensimmäiset kolme peliä tekoäly voitti selvästi. Tiistaina käytyä viidettä ottelua kuvattiin tasaiseksi.

Raikon mukaan kiinalainen strategiapeli on ollut perinteisesti vaikea tietokoneille muun muassa siksi, että se on hyvin visuaalinen. Go edellyttää loogisen päättelyn lisäksi jonkinlaista luovuutta, sanoo gota itsekin harrastava apulaisprofessori Raiko.

AlphaGon voittoisasta versiosta ei ole kerrottu kovinkaan paljoa julkisuudessa. Nature-lehti julkaisi alkuvuodesta artikkelin, jossa ohjelman kehittäjät paljastivat jotain, mutta lähinnä ohjelman versiosta, joka oli käytössä viime lokakuussa. Tuolloin AlphaGo päihitti Euroopan go-mestarin.

Raikon mukaan ohjelma oli vuosi sitten vahvan harrastajan tasolla ja vielä lokakuisenkin version Lee Sedol olisi päihittänyt kevyesti. Sen jälkeen ohjelmaa on kehitetty suurin harppauksin, hän sanoo.

Raiko ei usko, että pelkästään entistä nopeammat tietokoneet ja AlphaGon itsekseen pelaamat kymmenet miljoonat harjoituspeli ovat riittäneet tason nostoon.

Parhaat kyvyt kehittämässä

Tekoälyn kehityksen edellinen suuri ottelu käytiin IBM:n Deep Blue -tietokoneen ja šakin maailmanmestarin Garri Kasparovin välillä vuonna 1997. Tuolloin ihmisen tappiota koneelle ällisteltiin ja arveltiin, ettei tekoäly päihitä ihmistä gossa sataan vuoteen.

Raikon mukaan šakkiottelu on tekoälylle helpompi, koska siinä on vain kaksi pelaajaa.

Tosielämässä toimijoita voi olla yksi tai useampia, ja niiden välillä voi olla yhteistyötä tai ristiriitaa. AlphaGon lähestymistapa soveltuu tällaisiin tapauksiin.

Raikon mukaan tärkeää on, ettei kyse ole pelkästä "numeroiden murskaamisesta", jossa tietokoneet ovat perinteisesti hyviä, vaan myös epämääräisten asioiden hahmottamisesta.

Tekoälysovellukset kehittyvät Raikon mukaan kovaa vauhtia senkin takia, että Googlen ja Facebookin kaltaiset yhtiöt pystyvät saamaan palkkalistoilleen maailman huippututkijoita ja -kehittäjiä. Googlella tämä on tuottanut tulosta esimerkiksi robottiautojen kehityksessä.

Tekoälysovellukset tulevat arkeemme

Tapani Raiko uskoo, että uudet tekoälysovellukset pikemminkin uivat vähitellen arkeemme, kuin vyöryisivät rajusti päälle.

AlphaGon osaamista voidaan hyödyntää esimerkiksi terveydenhuollossa, kun pitää vaikkapa päättää, millaisia testejä ja hoitoja potilaalle kannattaa antaa. Kyseessä on samantapainen pelimäinen asetelma ja päätösten ketju kuin AlphaGon peleissä.

Esimerkkinä tekoälyn nykysovelluksista hän mainitsee kamerat, jotka osaavat jo tarkentaa ihmiskasvoihin. Monilla sellainen on jo taskussa, ja pikkuhiljaa niitä on yhä useammalla. Autot taas osaavat vähitellen pysäköidä automaattisesti ja lyödä tarvittaessa hätäjarrutuksen päälle.

Itsestään ajavat autot ovat valtava markkina, johon keskitytään kovasti. Sen sijaan robotiikka on ongelmallisempaa. Robotit ovat kalliita ja voivat mennä rikki. Myös ilkivaltaan ja varastamisiin liittyvät ongelmat on vielä ratkaistava, Raiko huomauttaa.

– Pizzankuljetushelikopterirobotteihin en usko, vaikka niitäkin on kokeiltu.

Raikon mielestä on selvää, että elämme mullistusten aikakautta ja viime vuosikymmenien kehitys on ollut huikeaa.

Parikymmentä vuotta sitten puhuttiin näköpuhelimista. Nyt ne ovat todellisuutta, eikä kukaan oikein edes muista koska ne tulivat, Raiko sanoo.