Kutsutaanko eläinlääkäri vai teurasauto? Rahan puute pakottaa vaikeisiin päätöksiin

Maatilojen talousvaikeudet näkyvät myös siinä, että eläinlääkäreiden käynnit maatiloilla ovat harventuneet. Tämän ovat panneet merkille päivystystyötä tekevät eläinlääkärit. Vaihtoehtona eläimen hoitamiselle on entistä useammin sen teurastaminen.

Kotimaa
Porsaita sikalassa.
Mirva Ekman / Yle

Vaasan kaupungin praktikkoeläinlääkärin Tiina Anttilan mukaan päivystysvuorojen aikana on voinut selvästi nähdä, että käynnit maatiloilla tuotantoeläimiä hoitamassa ovat vähentyneet. Vaasan kanssa samaan päivystysalueeseen kuuluu monta vahvaa maatalouspitäjää.

– Kustannukset ovat siinä avainkysymys. Eläinlääkäreiden käyttö maataloudessa on vähentynyt. Pakolliset terveydenhuoltokäynnit kyllä hoidetaan, mutta entistä helpommin eläin pannaan teuraaksi, jos katsotaan että siinä on jotain sellaista vikaa, joka ei ole hoidettavissa ainakaan pienin kustannuksin, toteaa Anttila.

Eläinlääkäri hoitaa kissaa.
Pieneläinten osuus kuntien eläinlääkäreiden potilaista on jatkuvasti suurempi ja suurempi, kertoo kaupungineläinlääkäri Tiina Anttila.Pasi Takkunen / YLE

Anttilan mukaan talousvaikeuksissa olevilla tiloilla joudutaan tekemään eläinten hoidossa jatkuvaa taloudellista harkintaa sen välillä, mikä kannattaa ja mikä taas ei.

– Muut kuin aivan välttämättömät eläinlääkärikäynnit pyritään karsimaan. Vaikka jotain olisi eläimen hoitamiseksi tehtävissäkin, hyvin tarkkaan kuitenkin mietitään, onko se (hoitaminen) taloudellisesti järkevää eli maksaako sijoitus eläimeen itsensä takaisin lisääntyneenä tuotantona.

Eläinsuojelullista ongelmaa Anttila ei tilanteessa kuitenkaan näe.

– Eläimen ei kuitenkaan anneta kärsiä, kun vaihtoehtona on sen lopettaminen. Toivon ainakin, että eläinten kärsimyksiä ei pitkitetä.

Ennaltaehkäisyyn huomiota

Terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä Kuortaneelta vahvistaa praktikkoeläinlääkäreiden kokemukset. Yli-Hynnilä tekee maatiloilla terveydenhuoltokäyntejä.

– On aivan selvä, että kun rahaa on vähän, maatiloilla joudutaan harkitsemaan entistä tarkemmin, milloin kallis hoito on kannattavaa, toteaa Yli-Hynnilä.

Yli-Hynniläkään ei usko, että sairaita eläimiä jätettäisiin hoitamatta. Vaihtoehtona hoitamiselle on eläimen lopettaminen, jos harkinnassa päädytään siihen, että hoitaminen tulee siitä saatavaan hyötyyn nähden liian kalliiksi.

Yli-Hynnilä on itsekin maidontuottaja, ja tuntee tuottajien arjen. Hän korostaa tämänhetkisessä tilanteessa ennaltaehkäisevän työn merkitystä ja onkin pannut merkille, että kehittävät tilat panostavat eläinsairauksien ennaltaehkäisyyn jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Eläinsuojelijat huolissaan

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY on myös kiinnittänyt huomiota tuottajien talousahdinkoon ja sen vaikutuksiin eläinten hyvinvointiin.

– Ei ole kenenkään etu, että tuottajat ovat ahtaalla, ei eläinten eikä tuottajien. Tilanteesta kärsivät kaikki. Halpuutuskilpailu on johtanut tuottajahintojen laskuun. Eläintuotteiden hintoja voisi pikemminkin nostaa ja kaupan tulisi malttaa olla ottamatta osuutta hinnankorotuksesta. Säästynyt erotus tulisi palauttaa tuottajille, jotka voisivat käyttää sen eläinten hyvinvoinnin parantamiseen, sanoo SEY:n puheenjohtaja Helinä Ylisirniö.

SEY pelkää, että parhaillaan uudistettavaan eläinsuojelulakiin ei tehdä kustannusten pelossa todellisia eläinten hyvinvointiparannuksia.

– Eläinsuojelulain uudistustarpeet eläintuotannossa ovat akuutteja. Eläimillä tulee olla lain suoma vapaus liikkua, toteuttaa keskeisimpiä lajityypillisiä tarpeitaan sekä oikeus asianmukaiseen kipulääkitykseen kipua aiheuttavissa toimenpiteissä, toteaa Ylisirniö, jonka mukaan tuottajat yksin eivät kuitenkaan saa joutua eläinten hyvinvoinnin maksumiehiksi.