Räntäsadekaan ei pidättele suppailijoita – kausi alkoi ennätysaikaisin

Kun ilman lämpötila on +2 ja vedessä muutama aste enemmän, ei avantouimareita lukuunottamatta moni mene veteen. Nyt avantouimareiden joukkoon ovat liittyneet suppailijat. Suppailu on talvella ainoastaan pukeutumis- ja asennekysymys, vannovat lajista innostuneet.

Vaasalainen Henriikka Järvinen SUP-laudalla Raippaluodon sillan kupeessa. Kuva: Ville Rinta/SUPstation Vaasa

Raippaluodon sillan lähistöllä meri pysyy lähes koko talven sulana. Rannoille muodostuu jäätä, mutta keskemmällä on sen verran kova virtaus, että jäätä ei välttämättä ole lainkaan. SUP-lautailijat eivät kavahda talvista maisemaa tai säätäkään, sillä innokkaimmat haluavat päästä lautailemaan talvellakin.

Avoveteen harjoittelemaan

Isossakyrössä asuva Ville Rinta on käynyt maaliskuussa jo muutaman kerran suppailemassa ja hän kehuu kokemusta huikeaksi. Jutuntekohetkellä sataa räntää ja koko maisema Raippaluodon sillan kupeessa on hienoisessa harmaassa vaipassa. On aivan tyyntä eikä vedenpinta oikeastaan edes väreile.

– Tämä on melkein unenomaista, sanoo Ville Rinta.

Henriikka Järviselle tämä kerta on ensimmäinen. Hän innostui suppailusta viime kesänä ja kävi ahkerasti vesillä. Oikeastaan talvisuppailu on vain jatkumoa siihen, sillä into päästä SUP-laudalle on kova.

Räntäsade ei estä innokkaita suppailijoita. Henriikka Järvinen kantaa kymmenen kilon laudan avoveteen saakka. Kuva: Jenna Tuominen/SUPstation Vaasa

Vesillä ollessaan nauttii rauhasta ja hienoista maisemista. Villellä on kyllä yksi muukin syy miksi suppailemaan pitää päästä avoveteen jo talvella: hän osallistuu huhtikuussa Italiassa järjestettävään SUP-maratoniin. Avovedessä pitää päästä harjoittelemaan, muuten antaa liikaa tasoitusta kilpakumppaneille, nauraa Ville Rinta.

Avoveteen päästäkseen Villen piti kävellä muutama kymmenen metriä jäällä. Ennenkuin veteen mennään, nilkkaan kiinnitetään karkuremmi. Kuva: Terhi Varjonen/Yle

Märkäpuku ja pipo

Talvisuppailu ei kesän versiosta eroa juuri lainkaan, sillä samoilla laudoilla mennään, oli vuodenaika mikä tahansa. Pukeutumisessa viileä sää on toki otettava huomioon eli märkäpuku on enemmän kuin paikallaan. Jos pulahdus veteen tapahtuu, pitää märkäpuku lämpimänä. Jalkoihin vielä neopreenisukat ja päähän pipo niin tarkenee.

Suppailu löi itsensä läpi viime kesänä ja nyt innokkaimmat haluavat harrastaa lajia läpi vuoden. Ville kertoo, että hänen kohdallaan suppailukausi on varsin pitkä. Se nimittäin päättyi vasta joulukuussa ja nyt vajaan kolmen kuukauden päästä on kausi jälleen käynnissä. Tokikaan ruuhkaa ei talvella avoveteen ole, eikä suppailu ole joka paikassa mahdollistakaan.

Talvisuppailussa ei ole pahemmin pelkoa muista vesilläliikkujista. Kuva: Terhi Varjonen/Yle

Tällä kertaa Ville ja Henriikka lähtevät lautailemaan Raippaluodon sillan lähellä sijaitsevalta levähdyspaikalta. Avovettä löytyy noin 30-40 metrin päästä rannasta, joten ensin pitää kävellä jäitä pitkin, jotta pääsee laudalla veteen. Mutta sitten onkin uomaa suppailuun vaikka kuinka.

Talvisuppailun riskeistä kysyessäni Ville miettii hetken ja toteaa, että aina vesillä liikkuessa on riskinsä. Oli sitten kesä tai talvi. Yksinään kukaan ei kuitenkaan lähde suppailemaan vaan aina mukana on joku toinenkin.