Professori Juho Saari: "Mitä kauempaa köyhää katsot, sitä laiskemmalta se näyttää"

Pitkäaikaistyöttömien saamista eri tukipalveluiden pariin voidaan parantaa. Professori Saari toivoo uusia toimintatapoja köyhien elämän helpottamiseksi. Keskiluokalle köyhän arkielämä on usein täysin tuntematonta.

Kotimaa
Mies seisoo raha-automaatin edustalla.
Tiina Jutila / Yle

Köyhyyttä pitkään tutkinut professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta pitää selvänä pitkäaikaistyöttömyyden kasvua. Esimerkiksi Pohjois-Savossa pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt viime vuosina ja näkyvissä on, että tilanne pahenee edelleen.

Professori Saaren mukaan Suomessa on vähennetty vähitellen työllistävää aktivointipolitiikkaa ja tilalle on tullut kuntouttavaa työtoimintaa. Eikä se ole sellaista palkkatyötä joka katkaisisi pitkän työttömyysjakson.

Keskiluokkaisilla ja niin sanotuilla hyväosaisilla ei tyypillisesti ole kokemusta köyhyydestä ja köyhän elämä on kaukana omasta arkielämästä.

– Jaettaessa yhteiskunta viiteen kerrokseen, huipulla ei ole kokemusta köyhyydestä tai pitkäaikaistyöttömyydestä. Alhaalla taas kaikki ovat näiden kokemusten piirissä. Tästä syntyy sosiaalinen etäisyys. Tutkimusten perusteella tiedetään, että mitä kauempaa köyhää katsot, sitä laiskemmalta se näyttää, toteaa professori Juho Saari.

Köyhyyttä tutkiva asiantuntija arvioi, että vielä mietinnässä olevalla kilpailukykysopimuksella ei ole välittömiä vaikutuksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämään.

– Jos julkinen talous saadaan tulevaisuudessa ylijäämäiseksi niin tällöin meillä olisi hiukan enemmän varaa heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tukemiseen.

Leipäjonoilla hoidetaan köyhyyttä

Köyhien tilannetta on vaikeuttanut myös se, että pakolliset menot, kuten vuokrat, ovat nousseet koko ajan. Professori Saari sanoo, että asumis-, toimeentulo- ja työmarkkinatuki ei kata vuokrakulujen jatkuvaa nousua.

"Onko leipäjono tapa hoitaa köyhyyttä 2010-luvun Suomessa?"

Juho Saari

– Se johtuu siitä, että niin sanottu hyväksyttävän vuokran käsite asumistuessa ja toimeentulotuessa on matalampi kuin markkinavuokra. Se on vaikea tilanne ja käytännössä ratkaisu on leipäjonot. Voidaan erikseen vääntää kättä, onko leipäjono tapa hoitaa köyhyyttä 2010-luvun Suomessa.

Saaren mielestä siinä voi olla uuden sosiaalipolitiikkaluonteisen järjestelmän alku, että leipäjonot alkavat muuttua osaksi palvelutuotantoamme.

Professori Juho Saari painottaa, että pitkäaikaistyöttömien joukossa on hyvin erilaisia ihmisiä, esimerkiksi ikääntyneitä ja nuoria. Osa on toimintakyvyltään rajoittuneita ja mielenterveysongelmat ovat tuttuja.

Osalla on mahdollista päästä koulutukseen, kuntoutukseen tai työharjoitteluun, mutta läheskään kaikki pitkäaikaistyöttömät eivät pääse näihin palveluihin tai eivät pysty niitä hyödyntämään.

– Tämän ryhmän osalta tilanne on vaikea. Meillä ei ole politiikkaa niille henkilöille, jotka eivät pysty aktiivisesti kouluttautumaan, kuntoutumaan tai hakeutumaan työharjoitteluun.

Professori Juho Saaren mukaan tässä tilanteessa olevista pitkäaikaistyöttömistä osa pyrkii luomaan elämälleen työhön liittymättömiä sisältöjä.

– Jotkut taas passivoituvat vähitellen ja eri addiktiot lisääntyvät. Myös tämän ryhmän ihmisillä on uuden alun mahdollisuus. Jos heidän kanssa vain kuljetaan, niin suurin osa pääsee ainakin kohtuulliseen elämään kiinni, arvioi Saari.

Uusia tukitapoja ja palveluita pitää miettiä

Professori Juho Saari miettii myös sitä kuinka köyhien käyttämien palvelujen vaikuttavuutta voidaan parantaa. Hallitus miettii toimeentulotukilain uudistamista ja nyt on tiedossa, että toimeentulotuki siirtyy Kelan kautta myönnettäväksi.

– Iso kysymys on toimeentulotuesta sosiaalityöhön vapautuvien käsien hyödyntäminen. Voidaanko palvelujärjestelmää uudistaa niin, että ihmisten rinnalla olisi enemmän kanssakulkijuutta.

Tukea kaipaavat etenkin ne pitkäaikaistyöttömät jotka eivät näytä pääsevän koulutukseen, kuntoutukseen tai työharjoittelun kautta työelämään. Tämä joukko kasvaa koko ajan hyvin nopeasti.

– Julkinen valta voisi ilman lainsäädännön muutoksia tukea tämän ryhmän elämän edellytyksiä. Uusilla toimintatavoilla voitaisiin olennaisesti vaikuttaa ihmisten elämään, sanoo Saari.

Vaikuttavuutta mietittäessä professori nostaa esimerkiksi nykykäytännön kun asiakas kohdataan usein puoli tuntia ja sitten tulee jo seuraava ihminen sisään.

– Kun toimeentulotuki siirtyy Kelaan niin olisi mahdollista ajatella, että ihmistä tavattaisiin useammin, rakennettaisiin luottamusta. Tehtäisiin yhdessä, ei virkavallan, vaan ihmisen oma näkemys siitä mitkä ovat seuraavat askeleet elämässä.

Professori Saari kaipaa hyviä toimintatapoja etenkin sellaisia 25-55-vuotiaita aikuisia varten, jotka ovat nykyisin hyvin pitkälti palvelujen ulottumattomissa.

– Kysymys on siitä miten toimintatavat otetaan käyttöön. Kuinka malli rakennetaan ja mitkä ovat kuntien mahdollisuudet tässä uudistilanteessa hyödyntää sitä, pohtii Saari.