Suomalainen lastensuojelu: Lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

Kodin ulkopuoliseen hoitoon on sijoitettu Suomessa paljon lapsia. Samaan aikaan sosiaalityöntekijöiden koulutus ja sijoituspaikkojen valvonta on puutteellista. Erään kriitikon mukaan suomalainen lastensuojelu ei toimi osin siksi, että vallalla on ilmiantokulttuuri ja sosiaaliviranomaisilla rajaton valta. Ja siksi, että sijoitetuista lapsista maksetaan isot rahat. Yle Newsin toimittaja Denise Wall keräsi maahanmuuttajaperheiden kokemuksia lastensuojelusta.

Kotimaa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ison-Britannian kansalainen Stephen* on ollut Suomessa vähän yli 15 vuotta ja asuu Lounais-Suomessa perheensä kanssa. Hänen mukaansa lastensuojeluviranomaiset ovat kohdelleet häntä epäoikeudenmukaisesti ja ottaneet hänen perheensä silmätikuksi, koska heistä on tehty nimettömiä ilmiantoja, joiden mukaan hänen lapsensa ovat joutuneet fyysisen väkivallan kohteeksi.

– Lapsia haastateltiin kerran. Siten haluttiin joko vahvistaa tai todistaa vääriksi syytökset, joiden mukaan heitä pahoinpideltiin. Haastatteluissa varmistui, että syytökset eivät olleet totta.

Stephenin maine puhdistettiin viimein hänen taisteltuaan aluehallintoviraston kanssa kolme vuotta. Hänen lapsiaan ei otettu huostaan.

Stephen oli yksi niistä monista, jotka vastasivat, kun Yle News pyysi yleisöä kertomaan henkilökohtaisia kokemuksiaan Suomen lastensuojelujärjestelmästä.

Useimmat kertomukset olivat musertavan negatiivisia. Ihmiset kertoivat kokevansa nöyryytystä, suuttumusta ja turhautumista. Ponnistelut tuntuvat turhilta ja toivottomilta, kun vastassa on lastensuojelujärjestelmän mahti.

– Käytössä näyttää olevan kaksi standardia. Toisen mukaisesti sijaisperheet ja yksityistä voittoa tavoittelevat tahot, joilla on toimeksiantosopimus valtion kanssa, eivät mitenkään voi syyllistyä mihinkään väärään. Toisen standardin mukaan lapsen oikeiden vanhempien pieninkin todellinen tai kuvitteellinen virhe oikeuttaa lapsen sulkemisen laitokseen määrittämättömäksi ajaksi, sanoi muuan isä, Claude*, jonka lapsista kaksi on sijaiskodissa.

Leeni Ikonen on kokenut juristi, joka on pitkään kampanjoinut Suomen lastensuojelujärjestelmän muutosten puolesta. Hänen mukaansa vuonna 2008 käyttöön otetut uudistukset ovat saaneet aikaan eräänlaisen ilmiantokulttuurin, jonka takia perheet ovat joutuneet ilmiantajien ja lastensuojelun työntekijöiden armoille.

– Lakien mukaan rakennettu järjestelmä painottaa viranomaisten valtaa. Sosiaalityöntekijöillä on rajaton valta, ja perheen oikeussuojakeinot ovat oikeastaan täysin olemattomat. Siitä seuraa tilanne, jossa päädytään aina keskustelemaan samoista ongelmista: lastensuojelujärjestelmä on arvaamaton, eivätkä asiakkaat koskaan tiedä, mitä odottaa, kun he joutuvat sen asiakkaiksi.

Lastensuojelun työntekijä oli hyvin avulias ja tuki minua.

– Hope, Uganda

Hope*, UgandaLippu

Lapseni lähtivät sijaishuoltoon joulukuun lopulla vuonna 2013. He olivat puoli vuotta poissa kotoa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin eron jälkeen sairas ja lääkityksen tarpeessa.

Lapset olivat avohuollossa sijaisperheessä, ja tapasin heitä säännöllisesti viikonloppuisin. Sijaisperhe piti heistä todella hyvää huolta. Nuorimmalla lapsellani oli ihosairaus, ja hän näytti oikein terveeltä. Lastensuojelun työntekijä oli hyvin avulias ja tuki minua paljon.

Lue lisää

Kuvituskuva

Perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa.

– Imran, Pakistan

Imran*, PakistanLippu

Järjestelmä on viallinen ja todella hankala ulkomaalaistaustaisille. En ole koskaan saanut minkäänlaisia käännös- tai tulkkauspalveluja. Lapseni vietiin sen jälkeen, kun heidän äitinsä ja minä erosimme. Meillä oli yhteishuoltajuus. Äiti halusi lapset itselleen, mutta en suostunut siihen.

Lastensuojelun työntekijä tuli ja vei lapset täysin ennalta varoittamatta. Minulle ei soitettu eikä lähetetty kirjeitä. Pääsin tapaamaan lastensuojeluviranomaisten edustajia vasta kuukauden päästä siitä, enkä nähnyt lapsiani neljään kuukauteen. Kun tyttäreni pyysi minua yhtenä päivänä viemään hänet kotiin koulun jälkeen, sosiaalityöntekijät soittivat poliisille ja minut pidätettiin kaappauksesta. Myöhemmin syyttäjä luopui syytteistä. Paikalliset viranomaiset jopa pyysivät anteeksi.

Terveyteni reistailee, enkä pystynyt taistelemaan raskasta byrokratiaa vastaan, joten suostuin luopumaan huoltajuudesta, kun minua ahdisteltiin koko ajan. Viranomaiset eivät kuuntele lapsiakaan. Tyttäreni valitti äidistään, ja hänet sijoitettiin sijaishuoltoon. Hänet kuitenkin palautettiin äidilleen kahden kuukauden päästä ja pantiin sitten taas sijaishuoltoon. Hänet on nyt pysyvästi sijoitettu laitokseen, joka ei ole koti vaan pikemminkin kuin vankila. Koko prosessi on tuhonnut perheeni, ja perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia.

Oikeus kuuntelee vain sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät edes tutki väitteitä. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa, ja he tekevät, mitä tahtovat. Olen valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta siitä on nyt yhdeksän kuukautta eikä vastausta ole kuulunut. Myös suomalaiset lapset kärsivät järjestelmän kourissa.

Lue lisää

Rahan jäljillä

Juristi Leeni Ikonen on myös Lokakuun liikkeenä tunnetun kansalaisjärjestön perustaja. Se ajaa lastensuojelutapauksiin sotkeutuneiden vanhempien ja lasten asiaa. Ikosen mukaan järjestelmään kuuluvasta sijoitustoiminnasta on tullut elinkeino, joka tarvitsee jatkuvan asiakasvirran.

– Kukaan Suomessa ei ole kysynyt, mitä tämä lasten syrjäyttäminen maksaa. Ollaan valmiita maksamaan 15 000 euroa kuukaudessa sijaishuoltotaholle, joka puhuu diagnooseista ja oireilusta, eikä vaadita minkäänlaista laatua. Se on nykyään miljardibisnes.

Yle News pyysi sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Lavikaista vastaamaan Ikosen väitteisiin. Lavikainen kuitenkin totesi, että valtio ei tiedä, kuinka paljon rahaa se käyttää sijoitustoiminnan kustannuksiin.

– Mekin haluamme tietää asiasta lisää, joten olemme pyytäneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:ää tutkimaan lastensuojelupalvelujen kustannuksia tarkemmin. Saamme raportin tänä keväänä, Lavikainen sanoi.

Yle News otti yhteyttä THL:ään ja kysyi, onko siellä konkreettista tietoa järjestelmän kautta kulkevista rahasummista. Organisaation talouspuolen edustajat antoivat Ylen käyttöön lastensuojelun Kuusikko-työryhmän raportin "Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2014". Se sisältää lastensuojelun kustannukset kuudessa väkiluvultaan suurimmassa kaupungissa, jotka ovat Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu.

Kuvituskuva

Jos en tee niin kuin he käskevät, he uhkaavat ottaa lapset pois minulta. Asianajajanikin sanoo, että minun kannattaa pitää suuni kiinni, ja että en pysty taistelemaan järjestelmää vastaan.

– Julia, Romania

Julia*, RomaniaLippu

Olen joutunut kestämään ihmisoikeuksieni polkemista kymmenen vuotta. Kun tulin Suomeen, entinen mieheni rupesi fyysisesti väkivaltaiseksi. Vuonna 2007 lapseni ja minut jouduttiin viemään turvakotiin. En siihen aikaan ymmärtänyt suomea enkä saanut tulkkia, joten en tiennyt, mitä kukin sanoi.

Vuonna 2010 entinen mieheni yritti tappaa meidät, eikä poliisi suostunut tutkimaan tapausta. Kun muutin pois hänen luotaan, hän käytti lastensuojelujärjestelmää minua vastaan. En saanut tulkkaus- enkä käännöspalveluja, ja vain entisen mieheni puheet nauhoitettiin. Vuonna 2015 käräjäoikeuden tuomari antoi yksinhuoltajuuden lasteni isälle kysymättä minulta mitään, ilman todisteita ja oikeuskäsittelyä.

Haastemies ja lastensuojelun työntekijä tulivat kotiini ja yrittivät viedä lapseni. Minua pahoinpideltiin fyysisesti siinä yhteydessä.

Lapset sijoitettiin sijaishuoltoon ja annettiin sen jälkeen isälleen. Joidenkin kuukausien kuluttua lapset otettiin pois isältään ja pantiin sijaishuoltoon. Kun isä oli uhkaillut lapsia, työntekijät eivät antaneet hänen enää käydä heidän luonaan. Ammattini takia minut määrättiin maksamaan 15 000 euron sakot, koska isä ei saanut käydä tapaamassa lapsiaan.

Olen valittanut huoltajuuspäätöksestä kaksi kertaa, mutta valitukset on hylätty selityksittä. Lapset ovat nyt olleet minulla joulukuusta asti, ja minun on pakko tavata sosiaalityöntekijät kolmesti viikossa, puolentoista tunnin ajan kerrallaan. Olen aina pitänyt lapsista hyvää huolta. Koulu ja ystävät voivat vahvistaa sen, mutta kukaan ei halua kuunnella heitä.

Viranomaiset eivät kunnioita työssä käyviä ihmisiä, perhe-elämää eivätkä lapsia. En pysty vaikuttamaan mihinkään. Jos en tee niin kuin he käskevät, he uhkaavat viedä lapset minulta.

Asianajajanikin sanoo, että minun kannattaa pitää suuni kiinni. Muuten kaikki kääntyvät minua vastaan, enkä pysty taistelemaan järjestelmää vastaan.

Lue lisää

Kuvituskuva

Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

– Claude, Yhdysvallat

Claude*, YhdysvallatLippu

Suomalainen kumppanini eli kaikkien lasteni äiti ja minä olimme asuneet 20 vuotta ulkomailla, kun hän päätti tuoda neljä lastamme tänne. Silloin uskoin, että he tulivat vain käymään. Myöhemmin hän päätti jäädä Suomeen eikä antanut minun pitää lapsiin yhteyttä. Sen takia asia meni oikeuteen kaappauksena Haagin sopimuksen mukaisesti.

Kesti lähes kaksi vuotta, ennen kuin tapaus päätyi Suomen korkeimpaan oikeuteen. Se päätti, että saan viedä lapset heti takaisin Yhdysvaltoihin. Koska lapset olivat olleet Suomessa melkein kaksi vuotta, minua kehotettiin antamaan heidän jäädä sinne, sillä he vaikuttivat kotiutuneen Suomeen. Jos heidän äitinsä valittaisi päätöksestä, siitä seuraisi jälleen pitkä taistelu oikeudessa. Sovimme, että saan käydä lasten luona ja he saavat käydä luonani Yhdysvalloissa.

Asuin Yhdysvalloissa ja kävin säännöllisesti lasten luona, mutta huhtikuussa 2013 kaksi pienintä lasta sijoitettiin sijaishuoltoon. Toinen sijoitettiin perheeseen ja toinen laitokseen. Heidät erotettiin toisistaan ja vanhemmistaan, ja välimatkaa oli noin 50 kilometriä.

Lastensuojelutyöntekijät päättivät, että sijaishuoltoon sijoittaminen oli lasten edun mukaista, koska lapsista vanhempi oli lintsannut koulusta. Nuorimmaisen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia. Sosiaalityöntekijät kehottivat minua muuttamaan Suomeen. "Läsnäolosi auttaisi heitä suuresti toipumaan traumoistaan."

Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Olisin luultavasti nähnyt heitä useammin, jos olisin jäänyt asumaan Yhdysvaltoihin ja käynyt tapaamassa heitä. Viranomaiset luultavasti pitävät lapsia niin kauan, kuin he vain lain mukaan pystyvät. Nyt näen lapsia vain kaksi kertaa kuussa, kumpaakin erikseen.

Lapsista vanhempi, joka oli Yhdysvalloissa huippulahjakkaiden lasten erikoisopetuksessa, ei nyt suostu käymään koulua. Molempia lapsia on kiusattu, ja itse asiassa sain selville, että paljon vanhempi lapsi hakkasi nuorimmaistani koulubussissa.

Laiminlyöntejä ja vahingoittamista on tapahtunut monta kertaa. Nuoret niin sanotut sosiaalityöntekijät hillitsivät vanhempaa lasta eli tytärtäni väkivaltaisesti, ja hänelle tuli mustelmia. Toiselle lapselle eli pojalleni tapahtui samankaltainen juttu, kun hän oli yhdeksänvuotias. Kun sijaisperheen vanhemmat erosivat, saimme tietää siitä vasta kuukausia myöhemmin. Minä tai lasten äiti emme ole koskaan vaarantaneet lapsia millään tavalla.

Käytössä näyttäisi olevan kaksi standardia. Toisen mukaisesti sijaisperheet ja yksityiset voittoa tavoittelevat tahot, joilla on toimeksiantosopimus valtion kanssa, eivät mitenkään voi syyllistyä mihinkään väärään.

Toisen standardin mukaan lapsen oikeiden vanhempien pieninkin todellinen tai kuvitteellinen virhe oikeuttaa lapsen sulkemisen laitokseen määrittämättömäksi ajaksi. Surullista kyllä, kaikesta paistaa se vanha ikävä tarina: kapitalismi ja korruptio. Yksityinen sektori tahkoaa tällä toiminnalla voittoa, ja rikostoverina on lastensuojelu, jonka pitäisi ajatella vain ja ainoastaan lapsen etua. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

Lue lisää

Kuuden suurimman kaupungin sijaishuollon kustannukset yli 260 miljoonaa vuonna 2014

Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelupalvelujen kustannukset olivat yhteen laskettuna noin 330 miljoonaa euroa vuonna 2014. Helsinki käytti niihin eniten rahaa, lähes 126 miljoonaa.

Raportissa todettiin: "Sijoitusten kustannukset ovat suurin menoerä lastensuojelun kokonaiskustannuksista."

Kuusi suurinta kaupunkia käytti yhteensä yli 262 miljoonaa euroa lasten sijoituksiin vuonna 2014. Summa vastaa 79,4 prosentin osuutta koko lastensuojelun kustannuksista.

Helsinki käytti lasten laitos- tai perhehoitoon hiukan yli 100 miljoonaa euroa, Espoo lähes 38 miljoonaa, Vantaa 39 miljoonaa, Turku 37 miljoonaa, Tampere 27 miljoonaa ja Oulu 21 miljoonaa. Kaikki nämä kaupungit käyttivät reilusti yli puolet eli 60–77 prosenttia summasta laitoshoitoon paitsi Oulu, missä sen osuus oli 35,8 prosenttia.

Kaupunki Sijoitusten kustannukset
Helsinki 100 630 286 euroa
Vantaa 38 761 057 euroa
Espoo 37 837 362 euroa
Turku 36 850 657 euroa
Tampere 27 218 908 euroa
Oulu 20 710 720 euroa

Vuonna 2014 lapsen sijoitusjakso maksoi näissä kunnissa keskimäärin 51 174 euroa. Turku maksoi eniten lasta kohti eli 59 533 euroa ja Oulu vähiten eli 32 822 euroa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n erään eri raportin tiedoista paljastui myös, että vuonna 2014 Suomessa oli 89 lastensuojelulaitosta, joita ylläpitää valtio, kunta tai kuntayhtymä. Yksityisten hoitolaitosten ja ammatillisten perhekotien lukumäärä oli yhteensä 615. Sijaisperheitä ja toimeksiantoon perustuvaa perhehoitoa tarjoavia perheitä oli 4 290.

Kuvituskuva

Tiedän, että en ole ainoa uhri. Olen päättänyt puhua suuni puhtaaksi ja vastustaa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka siitä saattaa seurata lisää kiusaamista.

– Stephen, Iso-Britannia

Stephen*, Iso-BritanniaLippu

Sosiaalityöntekijöille kerrottiin, että lapsiani uhkailtiin aseella ja veitsellä ja pahoinpideltiin fyysisesti. Väitteet ovat valheellisia. Niitä on tutkittu ja ne on todettu epätosiksi. Muut henkilöt, kuten lasten koulun opettajat, antoivat sosiaalityöntekijöille väärää tietoa ja syyttivät minua siitä, että aion kaapata lapset koulustaan.

Asia ratkesi vasta useiden aikaa vievien haastattelujen ja tapaamisten jälkeen. Sosiaalityöntekijät kieltäytyivät suojelemasta meitä väärien syytösten terrorikampanjalta. Sain tapaukseen ratkaisun vasta aluehallintovirastossa. Ihmiset voivat valehdella sosiaalityöntekijöille ja tekivät juuri niin, koska he tiesivät, että he eivät joudu koskaan vastuuseen kiusaamisesta.

Kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että paikallisille viranomaisille on annettu aivan liikaa valtaa. He eivät joudu millään lailla tekemään tiliä ammatillisista ja eettisistä päätöksistään. Tiedän, että en ole ainoa uhri. Olen päättänyt puhua suuni puhtaaksi ja vastustaa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka siitä saattaa seurata lisää kiusaamista.

Lue lisää

Sosiaalityöntekijät sanovat, että he eivät tiedä, milloin saan lapset takaisin ja että minun pitää tehdä yhteistyötä järjestelmän kanssa.

– Lucia, Ecuador

Lucia*, EcuadorLippu

Kun tulin Suomeen, minulla oli jo kaksi lasta. Menin naimisiin suomalaisen kanssa, ja saimme yhdessä neljä lasta. Aloimme asioida lastensuojeluviranomaisten kanssa, koska minä ja mieheni, nykyään entinen mieheni, riitelimme jatkuvasti. En ymmärtänyt suomea, eikä minulla ollut aina tulkkia. Tajusin vasta myöhemmin, että mieheni kertoi viranomaisille hirveitä asioita minusta.

Nuoremmat suomalaiset lapseni ovat olleet järjestelmän asiakkaina koko ikänsä. Naapurit tekivät meistä monta ilmoitusta lastensuojeluviranomaisille. Vuonna 2008 erosimme, ja vuonna 2009 lapset pantiin ensimmäistä kertaa sijoitukseen, silloin kolmeksi viikoksi. Toisen kerran heidät sijoitettiin sijaishuoltoon kolme kuukautta sitten.

Nuorin lapseni ei viihtynyt päivähoidossa ja aiheutti siellä paljon hankaluuksia. Kukaan ei uskonut minua, kun sanoin, että hän käyttäytyy kotona aivan mallikkaasti. Tämä kuusivuotias lapseni sijoitettiin sijaishuoltoon ensin. Sitten viranomaiset huolestuivat vanhemmista lapsistani ja heidät otettiin pois koulusta, vaikka heillä ei ollut mitään ongelmia. Minulle ei edes ilmoitettu siitä. Nuorimmainen on nyt seitsemänvuotias ja asuu laitoksessa. Muut kolme on sijoitettu perhehoitoon.

Viranomaisten mielestä laitos on nuorimmaiselle paras paikka. He aikovat nyt panna psykiatrin arvioimaan hänet. Koko jutussa on hyvää vain se, että saan nähdä lapsia mahdollisimman usein, vaikka opiskelen lähihoitajaksi. Sosiaalityöntekijät sanovat, että he eivät tiedä, milloin saan lapset takaisin ja että minun pitää tehdä yhteistyötä järjestelmän kanssa. En käytä huumeita, en juo enkä mitään sellaista. Olet tehnyt kaikkeni lasteni eteen.

Lue lisää

Ihmisoikeuksien tarkastus: koulutus ja valvonta riittämätöntä

Viime vuoden joulukuussa julkaistun THL:n raportin mukaan Suomessa oli vuonna 2014 lähes 18 000 lasta sijoitettuna sijaishuoltoon. Avohuollon asiakkaina oli heidän lisäkseen vielä 90 000 lasta. Kansalaiset olivat vuonna 2014 tehneet yli 63 000 lastensuojeluilmoitusta viranomaisille.

Useat järjestöt, kuten YK:n Lapsen oikeuksien komitea ja YK:n ihmisoikeuskomitea, ovat ilmaisseet huolensa siitä, että sijoitukseen ohjataan niin paljon lapsia.

YK:n lapsen oikeuksien komitea käsitteli neljännessä määräaikaisraportissaan sitä, miten Suomi toteuttaa Lapsen oikeuksien sopimusta, ja otti esille erityisesti sijaishuoltoon sijoitettujen lasten määrän:

"…komitea ilmaisee huolensa siitä, että lasten laitossijoitusten, myös perättäisten sijoitusten, määrä kasvaa, ja siitä, että perhehoitoon sijoitusten määrä on riittämätön, ja siitä, että Suomessa ei ole valtakunnallisia standardeja, jotka määräävät sijaishuoltopaikkojen, hoidon suunnittelun ja sijoituspäätösten säännöllisen arvioinnin kriteerit, ja siitä, että sijaishuoltopaikkojen valvonta on riittämätöntä."

Nämä kommentit annettiin tiedoksi vuonna 2011, ja YK:n lapsen oikeuksien komitea arvioi tilannetta seuraavan kerran vuoden 2017 heinäkuuhun mennessä.

Jopa Suomen eduskunnan oikeusasiamies on korostanut järjestelmästä löytyviä puutteita.

Vuoden 2014 toimintakertomuksessaan, joka käsittelee Suomen demokratian ja ihmisoikeuksien tilaa, eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ilmaisi huolensa järjestelmästä. Hän puuttui sosiaalityöntekijöiden riittämättömään koulutukseen ja sijaishoidon riittämättömään valvontaan eli siihen, että valvonnan ja tarkastusten resurssit ovat vähäiset.

Kuvituskuva

Miten he voivat kohdella minua kuin eläintä kulttuurierojen varjolla?

– Mary, Nigeria

Mary*, NigeriaLippu

Tulin Suomeen vuonna 2010. Olin raskaana, ja minulla oli viisivuotias lapsi mukana. Vauva syntyi maaliskuussa, mutta vanhempi lapseni ei voinut hyvin.

Pyysin apua, koska tyttärelläni oli jokin hätänä. Sosiaalityöntekijät tulivat vastaanottokeskukseen ja veivät hänet minulta. He sanoivat tuovansa hänet takaisin. Myöhemmin he sanoivat, että häntä on kohdeltu kaltoin, mutta hänet tutkinut lääkäri ei ollut siitä varma.

Sosiaalityöntekijät sanoivat, että he vievät lapsen minulta. Aloin itkeä ja pyysin jotakuta ottamaan vauvan (pitämään häntä sylissä), koska minun kulttuurissani kukaan ei saa itkeä, kun pitää vauvaa sylissä. He kuitenkin veivät vauvan minulta, vaikka imetin häntä vielä. He kävivät noin kuukauden ajan joka päivä hakemassa minulta maitoa aivan kuin olisin eläin. Miten he voivat kohdella minua kuin eläintä kulttuurierojen varjolla?

Sain myöhemmin tietää, että vanhemmalla lapsellani oli infektio ja että lääkärien mukaan häntä oli kohdeltu kaltoin. Poliisi alkoi tutkia asiaa, ja minua epäiltiin. Vähän yli kahden vuoden päästä minut vapautettiin syytteistä, mutta minulle ei ilmoitettu siitä, enkä saanut lapsiani takaisin.

Lapseni puhuvat nyt vain suomea, koska aiemmat sosiaalityöntekijät eivät antaneet heidän saada englannin opetusta. Molemmat lapset asuvat samassa sijaisperheessä.

Silloinen vauva on nyt viisivuotias ja vanhempi lapsi kymmenen. En tiedä, missä he asuvat. Minulla ei ole puhelinnumeroa sinne, enkä saa ottaa heihin yhteyttä virallisten tapaamisten ulkopuolella. Silti minulle sanotaan, että minun pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa.

En ollut koskaan allekirjoittanut mitään paperia, jolla luovun lasteni huoltajuudesta, ja sain nähdä heitä vain kerran kuussa kolmen tunnin ajan. Mitä minä olen tehnyt? Minulla on nyt uusi sosiaalityöntekijä, joka on nuorempi ja ymmärtäväisempi. Viime syksystä asti olen saanut nähdä lapsia useammin. Nuorempien ja vanhempien sosiaalityöntekijöiden välillä on suuri ero.

Lue lisää

Lainsäädäntö syntipukkina?

Aktivisti Leeni Ikonen on vakaasti sitä mieltä, että virheellisen lainsäädännön takia monen perheen asioihin puututaan tarpeettomasti. Sen vuoksi paljon useampia lapsia viedään pois perheestään kuin olisi tarpeen.

– Uusi lastensuojelulaki, jota on vuosien mittaan muutettu ja johon on tehty useita uudistuksia, perustuu pakkoauttamiseen. Toisin sanoen sosiaalivirkailija määrittelee perheen tuen tarpeen.

Ikonen lisäsi, että nykyjärjestelmä kohtelee maahanmuuttajaperheitä erityisen ikävällä tavalla.

– Kun ihmisiä lähestytään teorioiden, ennakkoluulojen ja ennakkoasetelmien kautta, virkamiehet pitävät maahanmuuttajia ’outoina’ ja ongelmat saattavat moninkertaistua. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajia on paljon huostaanotettujen lasten joukossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Lavikainen ei suoraan kommentoi Ikosen väitteitä, mutta toteaa, että lastensuojelulainsäädäntöä on päivitetty useaan otteeseen. Hänen mukaansa vuonna 2014 voimaan tulleet uudistukset, joissa painotetaan varhaista asioihin puuttumista, alkavat jo kantaa hedelmää.

– Useammat perheet saavat tukea varhaisessa vaiheessa, jotta lapsia ei tarvitse sijoittaa sijaishuoltoon. Hätäsijoitukset ovat vähentyneet viime vuosina. Niiden määrä oli ollut aiemmin 2000-luvulla kasvussa, mutta vuonna 2013 ne vähenivät kymmenen prosenttia. Se osoittaa, että sijaishuoltoa ei tarvita, jos perheet saavat tukea jo varhaisessa vaiheessa.

THL:n tilastojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten yhteen laskettu lukumäärä, joka oli 17 958 vuonna 2014, väheni alle prosentin vuoteen 2013 verrattuna. Lisäksi THL:n tilastoissa näkyvä trendiviiva viittaa siihen, että määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta asti.

Lavikainen tukeutui lainsäädäntöön arvioidessaan sitä, kuinka maahanmuuttajia kohdellaan lastensuojelujärjestelmässä. Hän huomautti, että sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain mukaan työntekijöiden tulee harkita vaihtoehtoisia toimenpiteitä perheen tukemiseksi, mihin kuuluu se, että ”otetaan huomioon asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan sekä huomioidaan asiakkaan kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta”.

Lavikainen myönsi kuitenkin, että vaikka laki on hyvin yksityiskohtainen, lastensuojelupalvelujen laatu ja luonne vaihtelevat kuntien resurssien mukaan ja eri paikoissa on luultavasti erilaiset mahdollisuudet antaa työntekijöille koulutusta huomioonottamisen ja kulttuurin saralla.

Sosiaalineuvos Lavikainen totesi kuitenkin toiveikkaana, että tuoreet lakiuudistukset ja uusi ministeriön projekti tähtäävät siihen, että perheet ja etenkin lapset ovat lastensuojelupalvelujen keskeisin asia.

Nykyisille lastensuojelun asiakkaille, kuten Stephenille ja muille kokemuksistaan kertoneille, muutokset tuntuvat kuitenkin todennäköisesti riittämättömiltä ja tulevat liian myöhään. He ovat jo menettäneet uskonsa instituutioihin, jotka väittävät puolustavansa lapsen ja perheen oikeuksia.

– Kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että paikallisille viranomaisille on annettu aivan liikaa valtaa. He eivät joudu millään lailla tilille ammatillisista ja eettisistä päätöksistään.

*Nimet ja tietyt yksityiskohdat on muutettu tarinansa kertoneiden henkilöllisyyden suojelemiseksi.

Englannista suomeen kääntänyt ​Katja Juutistenaho.

Lähteet: Yle News

Yle Newsin alkuperäinen juttu