Tarina kummittelevasta Lepaan Annasta vie historian hämärään

Vanha legenda Lepaan Annasta, 1400-luvun piispa Maunu Tavastista ja heidän luvattomasta rakkaudestaan on jännittävä kahdella tavalla. Toisaalta se on esimerkki romanttisesta tarinaperinteestä, jossa yleensä neito saa maksaa rakkautensa hengellään. Toisaalta se vie todellisten henkilöiden myötä kirjoitetun historian hämärärajoille. Tarina on jaksanut kiehtoa ihmisiä vuosisadasta toiseen.

Kotimaa
Näkymä Lepaan oppilaitosten pihamaalta kohti Mamselli-tuulimyllyä. Kellarin päällä oleva tiilirakennus pilkottaa tuulimyllyn vasemmalla puolella.
Markku Karvonen

Anoppini kertoi usein Lepaan Annasta. Kun hän siivosi Lepaalla, Anna saattoi kaataa tai siirtää siivousämpäreitä, ovet liikkuivat ja sulkeutuivat itsestään. Joskus ilta-aikaan töissä ollut siivooja saattoi tuntea ilmavirran selittämättömästi pyyhkäisevän. Näin kertoi Lepaan puutarhaopistolle 1960-luvulla töihin tullut nainen samassa työpaikassa olleesta anopistaan. Itse kertoja ei Annaan törmännyt.

Lepaan työntekijän vaimona 1950-luvulla ollut nainen kertoili joskus nähneensä Lepaan Annan liikkuvan Lepaan virran rantatiellä. Tämä tapahtui yleensä ilta-auringon laskiessa. Samoin hän näki Lepaan korkeimmalla paikalla olevan tuulimyllyn pienessä ikkunassa häilyneen oudon valon. Toisaalta sama nainen näki myös erilaisia ennusmerkkejä.

Yhtä kaikki, tarina on elänyt satoja vuosia ja elää edelleenkin. En tunne ketään lepaalaista, joka myöntäisi itse kohdanneensa Annan, mutta Lepaan opistoalueen henkilökunta kertoo edelleen tarinoita levottomasta Lepaan Annasta, joka ei saa rauhaa, vaan liikkuu synnyinseudullaan. Samoin oppilaskunta pitää tarinaa yllä, puhumattakaan Lepaan viinitilasta, joka myy Lepaan Annan nimellä tilaviiniään.

Kellariin muurattu tai teljetty rakkauden uhri

Lepaan Annasta on kaksi perustarinaa, joista on erilaisia versioita. Mutta kaikille on yhteistä Annan suhde Maunu Olavinpoikaan, myöhempään Turun piispaan, eli aikanaan ehkä Suomen mahtavimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan mieheen Maunu Tavastiin. Kirjoitettu historia ei pysty Annaa jäljittämään, sen sijaan 1400-luvun Lepaasta on hieman tietoa, samoin tietenkin Maunu Tavastista.

Toisen perustarinan mukaan kaunis Anna ja Maunu Tavast rakastuivat toisiinsa Maunun Lepaalla käydessä tai oleskellessa. Rakkaus saattoi johtaa myös raskauteen. Suhde oli tuomittu etukäteen mahdottomaksi, olihan Maunu katolinen pappismies ja mahdollisesti jo korkeassa asemassa. Useimmin kerrotun ja myös SKS:n arkistoon tallennetun version mukaan suku tai isä surmasi Annan joko telkeämällä tämän Lepaan kartanon kellariin tai jopa muuraamalla kellarin seinän sisään.

Joissakin tarinan versioissa tapahtumat on sijoitettu kapean Lepaan virran vastarannalle Hinnonmäkeen. Silloin surmapaikka olisi ollut Hinnonmäellä ollut kellari. Version kiehtovuus on ehkä Hinnonmäen kiehtovuudessa. Onhan se mm. ikivanhan Suontaan ja Lepaan välissä, ja perimätiedon mukaan yksi vaihtoehto Hämeen linnan rakennuspaikaksi ennen nykysijaintia. Suomen ensimmäinen tunnettu ritari oli muuten Suontaan Niilo Olavinpoika, ja jollakin tavalla Maunu Tavastin lähipiiriä.

Anna huokaa kellarissa tai vaeltaa virran rantaa

Yksi versio pisti isän tai suvun hukuttamaan Annan Lepaan virtaan. Näin Annan haamun liikuskelupaikkakin hieman vaihtelee tarinoissa. Joidenkin mukaan Anna liikkuu ja näkyy jonkinlaisena hahmona Lepaan virran rantatiellä tai rantakoivikossa. Yhden version mukaan Anna itse hukuttautui. Joidenkin väittämien mukaan Lepaan kellarista kuuluu selittämätöntä koputtelua, askelia tai huokailua. Joskus taas kellarin vieressä kohoavan tuulimyllyn ikkunassa näkyy outo valo.

Harmiksi tarinoiden kannalta Lepaan holvattu tiilikellari tuskin on 1400-luvulta, vaan myöhemmältä kartanokaudelta. Tuulimylly saattaa olla 1700-luvulta. Mutta Lepaalla on ollut varmuudella kellari jo varhaisempaan aikaan. Lepaa kirkkoineen on ollut jo esihistorialliseen aikaan merkittävä paikka, ja Lepaan kartano on saattanut syntyä jo 1200-luvulla.

Entä jos Anna olisi saanut elää?

Entä toinen perustarina? Siinä Anna on saanut jäädä henkiin. Anna on synnyttänyt Maunu Tavastin aviottoman pojan, josta on tullut Turun ja Suomen piispana 1412-1450 toimineen Maunu Olavinpoika Tavastin seuraaja Olavi Maununpoika vuosiksi 1450-1460.

Mistä tämä versio on ehkä syntynyt? Pääsyy lienee historian kertoma Maunu Tavastin tuntema kiintymys Olavi Maununpoikaan. Hänen on sanottu pitäneen tätä kuin ottopoikanaan, tukeneen nuoren miehen opiskelua ja etenemistä sekä tehneen tälle tilaa piispanistuimella. Joku näkee merkitystä nimissä ja perinteessä antaa pojalle oman isän nimi. Olavi Maununpoika saattoi itse asiassa olla Maunu Tavastin sisaren tai serkun poika, sukua joka tapauksessa.

Lisää pontta Lepaan Annan tarinalle ovat antaneet viitteet siitä, miten mieltynyt Maunu Tavast oli nimeen Anna. Sen mukaan hän olisi aluksi nimennyt Suomeen perustetun birgittalaisluostarin Pyhän Annan luostariksi ja tuonut Turun tuomiokirkossa esiin Pyhää Annaa. Joka tapauksessa Pyhä Anna oli merkittävä pyhimys aikansa katolisille, olihan Anna Marian äiti, eli Jeesuksen isoäiti.

Eino Leino tunsi yhden legendan version

Erään version mukaan Maunu toi Annan Naantalin luostariin, ja hänestä olisi jopa tullut sen ensimmäinen abbedissa. Myös Eino Leino tunsi tämänkaltaisen tarinan. Hän kirjoitti Lepaan Annasta laajassa kolmiosaisessa legendassaan Lepaan neiti. Siinä Maunu Tavast istuu synkkänä huoneessaan ja kantaa sydämessään taakkaa nuoruuden lankeemuksesta. Sisään astuu nunna, joka haluaa ripittäytyä. Suuren piispan mieli ajatus on kuitenkin muistoissa, paluussa Euroopan opinahjoista kotimaahan ja Hämeeseen.

Runossa Leino kuvaa miten harjuilta välkkyivät Hämeen vedet ja Suomen pihka tuoksui, kun Maunu päätyi parin viikon vierailulle Lepaan kartanoon. Silloin hengen mies teki surmasynnin, näki Annan, unohti suuret uskon kysymykset ja tunsi kuinka Tavastien veri virtasi. ”Nauratti hän nuoren naisen”, kirjoitti Leino.

Leino kirjoittaa myös näin syntyneestä pojasta, Olaus Magnista, joka ei tiennyt syntyperästään, ja josta tuli siis isänsä jälkeen uusi piispa. Runossa Anna kohottaa kaapunsa huppua ja tunnustaa nuoruuden rakkauden edelleen säilyneen. Vaikka Anna Maunun tahdosta vaihtoi nunnan kaapuun, sydämessä tunne oli entisellään. Sama tarina toistuu myös Leinon näytelmässä Maunu Tavast.

"Something real creepy"

Historia siis ei tunne ketään Lepaan Annaa. Lepaan keskiajan vaiheista on kirjallista tietoa vasta 1450-luvun puolivälistä, jolloin Pietari Hannunpojan aikaan Lepaa mainitaan rälssi- ja asuinkartanona. Lepaan nousi komeimpaan loistoonsa ja sen isännät valtion mahtimiehiksi 1500-luvulla, jolloin Maunun ja mahdollisen Annan aika oli jo ohi. Maunu Tavastin veljenpoika on saattanut aikanaan omistaa myös Lepaata.

Voi olla, että niin sitkeästi tarinoissa elävä Anna todella oli olemassa. Mutta tuskin ilmestyy Lepaan rantatielle tai Mamselli-tuulimyllyn ikkunaan. Tosin joitakin aikoja sitten Lepaalta pois muuttanut ulkomainen opiskelija sanoi kellarista, tuulimyllystä ja vanhasta kirkkomaasta:

– There is something real creepy about the windmill area. Every time I used to sit there the feeling was very wierd.