Antti Inkinen tietää, miten julkkiksen saa vuorelle: Pussikeittoa ja kiinteät köydet

Vuorikiipeilijä Antti Inkinen on valloittanut maailman suurimmat huiput. Silti ajatus amatöörien opastamisesta kuusitonniselle vuorelle kuvausryhmän kera tuntui aluksi mahdottomalta. Se ei ikinä ole helppo nakki, Inkinen myöntää.

ilmiöt
Antti Inkinen opastaa kilpailijoita.
MTV

Hollolalainen vuorikiipeilijä Antti Inkinen on valloittanut mounteverestit ja muut maailman huiput. Kun häntä pyydettiin mukaan tv-sarjaan, jossa joukko kiipeilyyn tottumattomia julkkiksia viedään Perun Andeille valloittamaan vuorta, ensimmäinen ajatus oli, että ei missään nimessä.

Inkinen ei halunnut mukaan formaattiin, jossa ihmiset pannaan toisiaan vasten.

– Kun kuulin, ettei kyse ole pudotus- ja kiusaamismeinigistä vaan positiivisesta ohjelmasta, jossa opetetaan taitoja vuorella liikkumiseen, päätös oli helppo.

Alun perin Inkisen ei pitänyt edes vilahtaa ohjelmassa. Hänen tehtäväkseen annettiin kiipeilijöiden kouluttaminen ja varusteista huolehtiminen. Kun ensimmäiset kuvauspäivät olivat takana, hänelle ilmoitettiin, että rooli onkin suunniteltua näkyvämpi.

Niinpä Inkistä nähdään ruudussa opastamassa ex-jääkiekkoilija Janne Niinimaata, kansanedustaja Leena Harkimoa, näyttelijä Antti Reiniä ja muita julkisuuden henkilöitä oikeanlaisten solmujen tekemisessä ja turvallisessa liikkumisessa äärimmäisissä olosuhteissa.

Ihan pystymetsästä ei kenenkään tarvinut lähteä.

Antti Inkinen

Inkinen paljastaa, etteivät julkkikset aivan untuvikkoina sentään lähteneet Tocllaraju-vuorta valloittamaan.

– Meillä oli vapaat kädet suunnitella valmistautumista ja harjoittelua. Ihan pystymetsästä ei kenenkään tarvinut lähteä. Oli aikaa tavata ihmisiä jo Suomessa.

Osalle teltassa nukkuminenkin oli uutta

Sarja kuvattiin viime vuoden elokuussa, mutta Inkinen matkusti paikalle aiemmin kesällä tutustumaan paikkoihin. Ei sillä, että 6 030 metriä korkea Tocllaraju olisi ollut hollolalaiselle uusi tuttavuus. Hän on kiipeillyt siellä parina vuotena aiemminkin.

Mutta tällä kertaa kaikki oli suunniteltava erityisen tarkasti. Mukaan matkaan liittyisi lähes kuusikymmenhenkinen ryhmä kuvaajia, tekniikasta vastaavia, kiipeilijöitä, paikallisia apureita ja muita oppaita.

On iso työ saada edes perustaidot, jotta voi liikkua köysistössä.

Antti Inkinen

Eikä osalla porukasta ollut lainkaan kiipeilykokemusta – kaikki eivät Inkisen mukaan olleet ennen edes nukkuneet teltassa.

Amatöörien luotsaaminen järkälemäisellä vuorella oli Inkisen mukaan haastavaa.

– Se ei ikinä ole helppo nakki. En lähtisi moiseen, ellei pohjatyötä olisi tehty niin hyvin. On iso työ saada edes perustaidot, jotta voi liikkua köysistössä.

Vaikka joukossa oli paljon ensikertalaisia kiipeilijöitä, Inkinen ei myönnä pelänneensä näiden turvallisuuden puolesta. Turvajärjestelyt olivat tarkat.

– Ei mua varsinaisesti pelottanut. Mukana oli skarppeja tyyppejä, joilla oli hirveä oppimisenhalu. Mutta tietysti, jos on kova into, silloin meinaavat lapaset lähteä käsistä. Liikkuminen oli kuitenkin tehty varmaksi. Vaarallisissa paikoissa oli kiinteät köydet, joihin kiipeilijät ja kuvausryhmä kiinnitettiin.

Ammattikiipeilijän yllätti etenkin se, että kilpailijat treenasivat pakollisten osuuksien lisäksi myös pakollisten harjoitusten ulkopuolella.

– Vaikka olimme ensin kuusi tai seitsemän tuntia laskeutumassa ja sen jälkeen palattiin leiriin syömään, moni jatkoi harjoittelua vielä illallakin.

Antti Inkinen ja muut kiipeilykouluttajat.
Retkikunnan johtajat koolla. MTV

"Makoilimme teltassa, kun kuului hirveä huuto"

Julkkiskiipeilijöiden lisäksi Inkinen koulutti myös kuvausryhmää sekä Suomessa että Perussa. Hän huomauttaa, että kaikista kovimman työn tekivät kuvaajat.

– Hatunnoston arvoinen suoritus heiltä. Varmasti rankkaa kantaa kameroita ylös ja alas ja olla samaan aikaan hollilla, jos jotain tapahtuu. He lähtivät aina monta tuntia muita aiemmin kiipeämään. Silti vain kilpailijoiden väsymys välittyy telkkarista.

Inkinen ei saa paljastaa yhä ruudussa pyörivästä ohjelmasta kovin tarkkoja yksityiskohtia. Hän kertoo kuitenkin reissusta yksityiskohdan, joka on painunut mieleen parhaiten.

Ei sellaista tapahdu kahta kertaa elämässä.

Antti Inkinen

– Makoilimme teltassa, kun kuului hirveä huuto. Menimme katsomaan, mistä on kyse, niin ruuaksi oli tarjoiltu kanahampurilaisia. Kaikki ovat niin innoissaan ja koko viikko oli pelastettu. Hampurilaiset maistuivat mielettömän hyvälle.

Vaikka matkassa oli tunnettuja henkilöitä, heille tarjottiin tavallista kiipeilijän muonaa: makaronia ja pussikeittoja, jotka ovat kevyitä kantaa.

Inkinen on tottunut vuorikiipeilijä eivätkä askeettiset olot yllättäneet häntä, mutta kilpailijoille tilanteessa oli sopeutumista.

Vaikka vuorikiipeilyn ammattilainen aluksi empi Tocllarajun reissua ja tv-seikkailuun lähtemistä, jälkikäteen hän pitää kokemusta hienona.

– Elämäni hienoimpia juttuja. Ei sellaista tapahdu kahta kertaa elämässä. Uskomaton kokemus, enkä ole katunut päivääkään.