Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Toni Morrisonin uusin romaani on kertomus tämän päivän mustien menestyjien elämästä. Siihen kuuluvat korkea elintaso, keskittyminen vain omaan menestymiseen ja äärimmäinen pinnallisuus, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Toni Morrison
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon -kirjan kansi
Tammi

Jos mitataan erilaisilla palkinnoilla, on Yhdysvallat kaikissa tieteen- ja taiteenlajeissa maailman johtava maa. Ainoastaan kansalliset ja johonkin alueeseen suoraan liittyvät taidelajit puuttuvat lännen ihmemaasta. Siksi hämmästyin suuresti, kun aloin muistella, kuka yhdysvaltalainen kirjailija on viimeksi saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon? Piti mennä kauas taaksepäin vuoteen 1993 ennen kuin palkittu löytyi. Hän oli Toni Morrison, ensimmäinen musta amerikkalainen, joka on saanut kirjallisuuden Nobelin.

Toni Morrison on syntynyt vuonna 1931 ja aloitti kirjailijana vuonna 1970. Kirjailijatyönsä ohella hän työskenteli kustannusvirkailijana vuoteen 1983 saakka. Toni Morrison on kirjoittanut suppean tuotannon; 11 romaania, 2 lastenkirjaa ja novellikokoelman sekä kirjoittamiseen liittyviä tietokirjoja. Hän on kuitenkin yhä, yli 80-vuotiaana, luova kirjailija. Siitä on osoituksena viime vuonna ilmestynyt ja tammikuussa suomeksi julkaistu romaani Luoja lasta auttakoon. Kirjan on suomentanut Kaijamari Sivill ja kustantanut Tammi Keltaisessa kirjastossaan.

Äiti kavahti liian mustaa eli vääränväristä lasta

Romaanin tarina on tämän hetken Yhdysvalloista mutta muistumien kautta päästään 1900-luvun viimeisille vuosikymmenille. Päähenkilö on nuori nainen Bride, oikealta nimeltään Lula Ann Bridewell. Muuttamalla nimensä hän haluaa tietoisesti unohtaa lapsuutensa, jolloin tuli kaltoinkohdelluksi. Syynä oli se, että Bride on yönmusta, ei keltamusta, kuten vanhempansa. Äiti kavahti liian mustaa eli vääränväristä lasta, eikä tahtonut edes koskea häneen. Lapsi ei saanut kutsua äitiään äidiksi vaan tämän etunimellä. Vain välttämätön fyysinen läheisyys oli sallittua. Nuori Bride kaipasi kaikkein eniten äidin hellyyttä ja kosketusta. Äidin rakkauden anominen johti siihen, että yhteisön paineesta Bride lapsena todisti väärin erästä opettajaa vastaan ja tämä joutui vankilaan tuomittuna lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Koulut käytyään ja kasvettuaan aikuiseksi Bride on menestynyt. Hän on stailannut itsensä ja käyttää vain valkoisia vaatteita. Näin hänen mustuutensa korostuu. Hän on saanut hyvän työn aluejohtajana meikkejä myyvässä firmassa. Hän rakentaa itseään ja elämäänsä tietoisesti. Siihen kuuluvat muotitietoisuus ja esilläolo. Pinnallinen elämä kokee romahduksen, kun pitkäaikainen poikaystävä Booker lähtee yllättäin. Hän toteaan Bridelle lähtiessään: ” Et ole se nainen jonka haluan.” Yksin ja jätettynä unohdettu menneisyys herää eloon.

Menestyvät mustat kokevat huonoa omaatuntoa

Booker on löydettävä ja on saatava selville, miksi tämä lähti? Ensin Briden on hyvitettävä syntinsä vankilasta vapautuvalle syyttömälle. Bride haluaa antaa rahaa ja hienoja meikkejä, jotta uuden elämän aloittaminen olisi lasten ahdistelusta tuomitulle helpompaa. Alkaa Briden pitkä matka selvittämään asioitaan. Samalla alkaa myös matka menneisyyteen, jonne hän ei ole aikaisemmin uskaltautunut.

Toni Morrisonin uusin romaani on kertomus tämän päivän mustien menestyjien elämästä. Siihen kuuluvat korkea elintaso, keskittyminen vain omaan menestymiseen ja äärimmäinen pinnallisuus. Koska menestys on vasta yhden sukupolven ikäinen, vaatimaton ja kipeä menneisyys tunkee väkisin esiin. Muutos turvattomasta ja aineellisesti puutteelisesta elämästä nykyajan yltäkylläisyyteen on liian suuri, jotta ihminen kykenisi nauttimaan saavutuksistaan. Menestyvät mustat kokevat huonoa omaatuntoa paremmasta elämäntilanteestaan.

Mielestäni Toni Morrison on kirjoittanut romaanin, joka taiteilee pintaviihteen ja syvällisen, elämää ymmärtävän kerronnan rajamailla. Moni lukija ehkä haluaisi lukea vain Briden pinnallisesta elämästä mutta kirjailija kuvaa myös rankkaa menneisyyttä. Morrison ei alleviivaa mutta toteaa painavasti, että lapsuuden kovat kokemukset voivat estää ihmisen normaalin elämän. Siksi vanhempien pitää tarjota lapsilleen rakkautta ja mahdollisimman turvattu lapsuus. Sitä vaatii jo itse elämäkin. Vastuu on meillä kaikilla vanhemmilla.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.