Sonja sai yksinäisen saaren ainoan työpaikan: "Kun seison kalliolla, kuulen vain jään narahtelun ja naukuvat kuutit"

Itäisellä Suomenlahdella sijaitseva Haapasaari sai vuoden alussa uuden asukkaan. Hän on Sonja Koso, ja hän on saaren ainoa työntekijä.

Kotimaa
Sonja Koso
Sonja Koso aloitti Haapasaaren osuuskaupan myymälänhoitajana vuoden alussa.Timo Pohjola

Kun Sonja Koso seisoi tammikuun alussa Haapasaaren osuuskaupan edessä, hän katui. Lämpömittari näytti -27 astetta.

– Ajattelin, että olisinpa ottanut enemmän lämpimiä vaatteita mukaan. Jokainen rannikolla asuva voi kuvitella, miltä saaressa tuntuu kun viima tulee ohuiden vaatteiden läpi suoraan luihin, Koso sanoo.

Mitään muuta hän ei katunut. Nainen oli intoa täynnä. Oli hänen ensimmäinen työpäivänsä myymälänhoitajana. Työhön hän törmäsi sattumalta.

– Surffailin netissä ja osuin Haapasaaren sivuille. Siellä haettiin myymälänhoitajaa. Tuntui siltä, että kokeilenpa kepillä jäätä. Jospa saisin vielä viisikymppisenä uusia kokemuksia.

Koti kaupassa

Työmatka on noin kymmenen askelta.

– Minulla on huone ja keittiö kaupan rakennuksessa. Sähkö on, ja vesikanisterissa on vettä. Kun laittaa pönttöuuniin tulet, saa suloista lämpöä.

Ulkovessassa juokseminen on tuttua ja vesi juoksee niin hyvin kuin jaksaa kaivolta juosta.

Sonja Koso

Ennen Haapasaaren pestiä Koso työskenteli Kotkassa Mussalon kaupassa. Nykyinen työ on periaatteessa samanlaista, mutta silti aivan erilaista. Piti opetella käyttämään uutta kassakonetta ja tilaamaan kauppaan tavaraa. Tavaran tuo kerran viikossa perille yhteysalus Otava, joka on saaren ainut yhteys mantereelle.

Tottumista oli myös aukioloajoissa. Haapasaaren kauppa on avoinna vain muutaman tunnin kerrallaan. Suljettuna se on kolme päivää viikossa.

– Kun kauppa on tiivistetysti auki, kaikki saaressa olevat tulevat kauppaan samaan aikaan ja tekevät ostokset. Se on tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

Saaressa on talvella vain noin kymmenen asukasta, mutta kesällä se on mökkeilijöiden suosiossa. Koso tutustui saarelaisiin nopeasti.

– He tulivat heti katsomaan, millainen apina tänne on ilmestynyt.

Kuutit jäälautoilla

Saareen muutto ei ollut Kosolle kulttuurishokki, sillä hän on tottunut asumaan mökillä Pieksämäellä. Siellä kului kolme edellistä kesää.

– Ulkovessassa juokseminen on tuttua ja vesi juoksee niin hyvin kuin jaksaa kaivolta juosta.

Kolmen kuukauden aikana Koso on rakastunut Haapasaareen syvästi. Kun kauppa ei ole auki, myymälänhoitaja katselee ja kuuntelee luonnon ääniä sekä ihastelee lintuja.

– Jäälauttojen mukana tuli kuutteja, joita olen käynyt katsomassa ja kuunnellut niiden naukumista. Viime viikolla kuuntelin sitä yöllä kalliolla. Sen lisäksi kuului vain jään narahtelu ja hiljaista huminaa.

Vain suihku ja auto puuttuvat

Kotkassa Koso viettää yhä aikaa viikoittain, mutta kaipuu takaisin saareen iskee nopeasti. Hänestä on tullut eräänlainen Myrskyluodon Maija.

– Siinä kun seisoo kalliolla ja katsoo merelle, se on ihan oma maailmansa. Voin olla Myrskyluodon Maija, mutta en odota Jannea. Janne jäi Mussaloon.

Voin olla Myrskyluodon Maija, mutta en odota Jannea. Janne jäi Mussaloon.

Sonja Koso

Mantereelta Koso kaipaa suihkua. Ja ehkä vähän autoa. Saaressa on yksi kulkuneuvo ja se on mönkkäri.

– Kuljetan sillä tavarat yhteysalukselta kauppaan, eli reilu kilometrin matka suuntaansa kallioiden yli ja metsän läpi. Tavarat kulkevat peräkärrissä.

Pääsiäisenä ruuhkaa

Toinen huono puoli työssä on työkavereiden puute. Heitä pitää odotella kesään, silloin kauppaan tulee kaksi apulaista.

Ihmisiä Haapasaareen alkaa valua sitä mukaa kun valo lisääntyy. Asukkien määrä viisinkertaistuu jo ensi viikonloppuna, sillä pääsiäisenviettoon on tulossa yli 50 ihmistä.

Sonja Koso ei pääsiäistä saaressa vietä. Hän matkustaa tyttärensä kanssa lomalle Japaniin.

Kaupasta vastaa silloin joku muu.