Muna on vanhempi kuin pääsiäinen itse

Munassa on maailman alku, kuten Kalevala kertoo. Muna kuuluu pääsiäiseen, eikä sen asema perinteiden joukossa horju. Samaan ilmiöperheeseen kuuluvat myös tipu ja kukko - ja ehkä vähän pupukin, joka tiukan paikan tullen pyöräyttää pääsiäismunan tai pari. Juttu on julkaistu maaliskuussa 2016.

pääsiäinen
Pääsiäismunia kasassa.
Muna on vanhempi kuin pääsiäinen itse.Yle

Kalevalan ensimmäisessä runossa sotka munii kuusi munaa ja yhden rautamunan veen emosen polvelle. Se hautoo munia, jotka kuitenkin putoavat polvelta veteen hajoten kappaleiksi. Niin syntyvät maaemo ja taivaankappaleet.

Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Muna on tuttu ravinto, lahjaesine ja taikaesine, kuten Kalevalakin kertoo. Se kuuluu pääsiäiseen. Oikeastaan muna on vanhempi kuin pääsiäinen itse, sanoo arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen kirjallisuuden seurasta.

– Legendan mukaan Magdalan Maria antoi keisari Tiberiukselle ensimmäisen pääsiäismunan, joka oli ylösnousemuksen värinen eli punainen. Antaessaan hän lausui ”Kristus on ylösnoussut”, Nirkko kertoo. Hän muistuttaa myös kristittyjen vertauksesta, jonka mukaan munan kuori vertautuu Kristuksen hautaan, josta elämä murtautuu ulos.

Munat ovat olleet ravintoa, koristeluun käypiä ja lahjaksi kelpaavia kautta aikojen. Myös leikkeihin ne ovat soveltuneet. Juha Nirkko muistaa esimerkiksi Karjalasta munan vieritysleikin ja munien yhteenlyömisen eli liitsaamisen.

– Munan idea ja muoto on kivoja. Sen sisältä tulee jotain, eli se on jonkun alku. Pakkaus ja lahja itsessään. Missä on pääsiäinen, siellä on pääsiäismunia, Nirkko toteaa.

Väljempää suhtautumista perinteisiin

Arkistotutkija ei äkkipäätä keksi pääsiäiseen liitettäviä uusia aineksia, joista voisi muotoutua uusia perinteitä. Oikeastaan hän on sitä mieltä, että viime aikoina suhtautumisemme perinteisiin on hiukan väljentynyt. Olemme huomanneet, että pääsiäistä voi viettää, vaikkei kaikkia perinteitä omaan juhlaansa toisikaan.

– Monet asiat on sellaisia, että ne otetaan annettuna sen sijaan, että lähdettäisiin etsimään 2000 vuotta vanhoja tapahtumia. Ehkä ennemmin muistellaan omaa lapsuutta ja sitä, miten siellä toimittiin. Perheessä sovitetaan sitten yhteen puolisoiden muistot ja tavat – ja niistä syntyy se setti.

Askarreltu pääsiäistipu raeruohon seassa.
ArjaLento/YLE

Munan asema suomalaisessa pääsiäisen vietossa lienee siis melko vakaa. Nirkon mukaan sen kanssa samasta ilmiöperheestä juontavat myös tipu ja kukko.

– Ennen kuin kukko kiekuu, Pietari kieltää Jeesuksen kolme kertaa. Kaikki liittyvät toisiinsä vähän; muna, tipu ja kukko, Juha Nirkko kertaa taustaa.

Ja, jos pääsiäismunia ei toisikaan kukko vaan pupu, on silläkin sijansa perinteessä. Tiukan paikan tullen pääsiäispupukin nimittäin munii, Nirkko tietää.

– Jo ennen uskonpuhdistusta uskoteltiin lapsille, että jänis tuo munia. Uskonpuhdistuksessa protestantit omivat jäniksen, jotta erottuisivat katolisista (pääsiäisenviettäjistä). Saksassa se tunnetaan jo 1600-luvulta, Suomessakin 1900-luvulta.

Lainaus Kalevalan ensimmäisestä runosta.