Poikkeus painijoiden joukossa: Yhdeksänvuotias Noora-niskalenkki lennättää pojatkin mattoon

Siro tyttö ottaa taitavasti niskalenkin samankokoisesta pojasta, vaalea ponihäntä heilahtaa ja poika kellahtaa punakeltaiseen molskiin. Noora Pöllänen on Lappilan Nousun kirkkaimpia tulevaisuuden lupauksia, joka on paininut jo useita arvomitaleja.

urheilu
Painimatolla Noora ja Jouko Kantoluoto.
Johanna Talasterä / Yle

Noora Pöllänen aloitti painin melko pian vaipoista päästyään. Järvelässä aloitettiin painitoiminta viitisen vuotta sitten ja silloin nelivuotias Noora lähti heti mukaan.

– Iskä näki lehdestä ilmoituksen painista, ja lähdin kokeilemaan. Se oli tosi kivaa. Opin uusia liikkeitä ja venytyksiä.

Kärköläläinen kulkee EM-painijamestari Petra Ollin jalanjäljissä, yhtä kunnianhimoisena.

– Joo, Noora myöntää ujosti.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, Noora käy ahkerasti harjoituksissa Järvelässä Väre-Vintillä. Torstai-iltana salissa tömistää alkulämmittelyssä kylän muutama aikuinen kuntopainija ja kymmenkunta lasta.

Mukana on toinenkin tyttö, mutta hän on vielä liian nuori Nooran vastustajaksi.

Valmentaja Petri Vuorimies puhaltaa pilliin harjoitusten alkamisen merkiksi. Noora näyttää tarkkaavaiselta ja asettuu heti molskin reunalle.

Portti on auki ihan niin pitkälle kuin hän itse haluaa.

Jari Rantala

Osa pojista temmeltää ympäri salia ja valmentaja joutuu nimeltä mainiten kehottamaan heitä asettumaan riviin alkujumppaa varten.

Nuori lupaus saa kutsun miltei jokaiselle valmennusleirille

Harjoituksia on kaksi kertaa viikossa. Lisäksi Noora kilpailee ja osallistuu urheiluseurojen painileireille.

Nuori painija on huomattu valtakunnallisesti, ja hänet kutsutaan lähes jokaiselle ikäluokan tyttöjen valmennusleirille.

Painin harrastajista valtaosa on yhä poikia. Noora epäilee, että kaikkia tyttöjä laji ei yksinkertaisesti kiinnosta.

– Paini sopii ihan samalla lailla tytöille kuin pojillekin.

Pieni koko ja nopeus etuna

Lappilan Nousun painijaoston puheenjohtaja Jari Rantala on toinen Nooran valmentajista. Hän kertoo, että joskus tyttöä joutuu jopa toppuuttelemaan.

Otteluissa hän taistelee tosissaan siihen asti, kun pilli soi päättymisen merkiksi, eikä anna tuumaakaan periksi.

Jari Rantala

– Nyt keväällä on paljon kilpailuja tulossa ja leirejä on lähes joka viikonloppu. Ehdotin Nooralle, että jätettäisiin yksi leiri väliin, mutta hän haluaisi välttämättä mennä sinnekin, Rantala naurahtaa.

Hän kehuu suojattinsa asennetta. Noora on pieni ja siro, mutta siitä on hänelle painissa paljon hyötyä.

– Hän on ketterä, nopea ja notkea. Erittäin sinnikäs. Otteluissa hän taistelee tosissaan siihen asti, kun pilli soi päättymisen merkiksi, eikä anna tuumaakaan periksi. Sisua löytyy.

Nooralle paini on ainoa harrastus, johon hän satsaa täysillä. Muuten hän käy joskus kavereiden kanssa juoksulenkillä ja kesällä kiipeilemässä.

Panisali.
Johanna Talasterä / Yle

Kisaura on alkanut menestyksekkäästi  

Viime vuonna Noora Pöllänen paini seitsemäntoista kilpailua, joista saaliiksi tuli yksitoista sarjavoittoa. Hänellä on hallussaan Itä-Suomen aluemestaruus.

Paini sopii ihan samalla lailla tytöille kuin pojillekin.  

Noora Pöllänen

Lisäksi palkintokaapista löytyy useita mitaleja arvokisoista: Noora voitti TUL:n mestaruuden tyttöjen sarjassa ja pronssia poikien sarjassa. Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuista hän haki niinikään pronssia.

– Tyttö on todella lahjakas. Portti on auki ihan niin pitkälle kuin hän itse haluaa, summaa Rantala.

Kotipaikkakunnallaan Noora valmentautuu enimmäkseen poikien kanssa, koska pikkukylällä harrastuksen parissa ei ole montaa saman kokoista tyttöä.

– Tämä auttaa tietysti Nooraa kehittymään, koska samanikäisissä pojissa on vähän enemmän voimaa vastustajina, valmentaja Rantala sanoo.

Niskalenkistään tunnettu

Noora Pöllänen tunnetaan painipiiireissä erityisesti kipakasta niskalenkistä, jota jotkut vastustajat osaavat jo vähän varoa. Niskalenkki on painin sidontaote vastustajan niskan ympäri.

Nooran niskalenkki lentää kevyesti, ja usein sen päätteeksi vastustajan hartiat painuvat molskiin.

Treeneissä pojat kuluttavat energiaa riehumiseen, mutta Noora keskittyy painimiseen.

Petri Vuorimies

– Siitä siis lempinimi Noora-niskalenkki, naurahtaa Petri Vuorimies, joka on Nooran toinen valmentaja.

Kärkölästä Turkuun reilu vuosi sitten muuttanut Vuorimies on ollut painin kanssa tekemisissä lähes neljä vuosikymmentä. Nykyään Vuorimies ajaa Kärkölään kerran kuukaudessa vetämään harjoitukset ja on usein mukana kisapaikalla.

Ikäisekseen Noora on urheilijana Vuorimiehen mukaan poikkeuksellinen keskittymiskykynsä vuoksi.

– Noora on todella hyvä keskittymään ja hän ottaa ohjeet hyvin vastaan. Treeneissä pojat kuluttavat energiaa riehumiseen, mutta Noora keskittyy painimiseen.

Tyttö- ja naispaini on Vuorimiehen mukaan viime vuosina yleistynyt. Suurimmassa osassa suomalaisista seuroista pojat ja tytöt harjoittelevat keskenään.

Kilpailuissa oli aiemmin yhteiset sarjat pojille ja tytöille, mutta nykyään molemmille on useimmissa kilpailuissa omat sarjansa.

Noora jumppapallon päällä.
Johanna Talasterä / Yle

Kärkölässä vahvat painiperinteet

Väre-Vintin lattia tömisee, kun harjoitukset jatkuvat kyykkykävelyllä, jossa joka askeleella heitetään kuperkeikka. Noora tekee liikkeet pilkuntarkasti ja varman oloisesti.

Meillä oli hanke, jossa kaikki kunnan koululaiset kävivät liikuntatunnilla ainakin kerran painimassa täällä.

Jari Rantala

Lappilan Nousun sali on nykyään ahkerassa käytössä. Urheiluseura on viime vuosina tunnettu etenkin lentopallosta ja beach volleystä, mutta paini on tehnyt näytävän paluun seuran lajikirjoon.

Keihäänkärkenä tietysti Noora, jonka saavutukset tyttöpainissa ovat jo nyt mittavat.

Kärkölä on siitä harvinainen kunta, että lähes kaikki koululaiset ovat kokeilleet painia.

– Meillä oli hanke, jossa kaikki kunnan koululaiset kävivät liikuntatunnilla ainakin kerran painimassa täällä, Jari Rantala kertoo.

Harjoitussali on saanut nimensä paikkakunnan painijakuuluisuuden mukaan. Kärköläläinen Emil Ernst Väre, joka tunnettiin nimellä Eemeli Väre, oli kaksinkertainen kreikkalais-roomalaisen painin olympiavoittaja ja maailmanmestari sekä epävirallinen Euroopan mestari.

Painissakin pilkettä silmäkulmassa

Harjoituksissa edetään alkujumpan jälkeen painiotteisiin. Nooran parina on häntä vähän lyhyempi poika, seitsemänvuotias Jouko Kantoluoto, joka antaa kelpo vastuksen.

Noora näyttää totiselta kiertäessään käsivartensa vastustaja ympärille.

Nyt, kun Noora treenaa leireillä eri puolilla Suomea kovien tyttöjen kanssa, usko, että tie huipulle on auki.

Petri Vuorimies

– Onneksi Nooralla silti on painissakin usein pilkettä silmässä, toteaa Petri Vuorimies.

Taito keskittyä omaan tekemiseen näkyy myös Nooran valmistautumisessa otteluun. Tyttö kuuntelee tarkkaan valmentajan neuvoja.

– Monet pojat viihtyvät kilpailuissa karkkien vieressä, mutta Noora ei kiinnitä huomiota mihinkään epäolennaiseen, tarkentaa Vuorimies.

Joskus nuori urheilija tuntee perhosia vatsanpohjassa kisapaikalla. Arvokisat ovat kaikkein parhaita.

– Niissä joskus jännittää, pienissä kisoissa ei oikeastaan enää yhtään, sanoo Noora Pöllänen.

Tie huipulle on auki

Nooran tähtäimessä on voittaa palkintokaappiin mahdollisimman monta kultaa, myös muut mitalit toki kelpaavat.

Lappilan Nousun kaltaisella pienellä seurallla ei ole tarjota sopivia harjoituskavereita ja taloudelliset resurssit ovat pienet, joten valtakunnalliseen leiritykseen mukaan pääsy oli erityisen tärkeää tulevan uran kannalta.

– Nyt, kun Noora treenaa leireillä eri puolilla Suomea kovien tyttöjen kanssa, usko, että tie huipulle on auki, sanoo Petri Vuorimies.

Noora, tuleeko sinusta isona olympiavoittaja?

– Ehkä! Vastaa Noora Pöllänen napakasti ja lähtee jatkamaan harjoituksia.

Hetken kuluttua harjoitusvastustaja Jouko tömähtää pehmeästi mattoon, ja valmentaja Rantala antaa palautteensa Nooran niskalenkistä, joka oli taas – kuinkas muuten – napakka ja tehokas.