Liisa osti 1800-luvulla kankaita mieheltään salaa – hiljensi myyjän tokaisulla, joka levisi ympäri Suomen

Tohtori Matti Punttila on työskennellyt ikänsä kielten ja murteiden parissa. Viimeisimpänä hän kirjoitti sanakirjan vanhan Sippolan murteesta. Suu poikki -käsky lähti elämään 1800-luvulla hänen oman isoäitinsä suusta.

kirjallisuus
Mies selaa Sippolan sanat-kirjaa
Mari Pekkanen / Yle

*KOUVOLA *Matti Punttila selaa Sippolan sanat -kirjaa ja avaa sivun 126. Oikeasta alakulmasta löytyvät sanat räsymies, räsyäijä. Niihin liittyy neljä sananpartta, jotka ovat lähellä Punttilaa.

Räsymies, räsyäijä lumppukauppias, räsynostaja: Se muari siit osti silt räsymiähelt ruukkui ja mitä hään liä ostanna. ”Suu poikki, sano Puntin Liisa, kun räsymiähelle kauroi anto.”

Puntin Liisa on Matti Punttilan isoäiti, joka 1800-luvun puolivälissä teki mieheltään salaa ostoksia. Punttilan mukaan Liisa osti räsymiehiltä liinan tai muita kankaita, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa. Nainen ehdotti, että hän antaisi kauroja maksuksi ja räsymies suostui siihen.

– Liisa antoi kauroja, mutta varoitti räsymiestä, ettei kertoisi miehelleen kaupoista ja totesi: ”Suu poikki sitte!” Räsymies ei ennestään tuntenut ilmausta ja hän joutui naapurissa kysymään, mitä se Punttilan emäntä mahtoi tarkoittaa, kun sanoi suu poikki. Muutahan siinä ei tarvittu.

– Siitä lähti sanomus elämään. Olen ylpeä mammukastani juuri sen takia, että hän on tässä sanaparressa. Ja yhdessä toisessakin, jota en nyt käy toistamaan, koska se ei ole kaikilta osiltaan julkaisukelpoinen, Matti Punttila naurahtaa.

Pitkä ja perusteellinen työsarka

Sippolan sanat -kirja perustuu pääosin Matti Punttilan 1960-luvun aineistoon, jota hän keräsi Suomen kielen nauhoitearkistoon. Haastateltavina oli 1800-luvun lopussa syntyneitä sippolalaisia.

– Työ alkoi vuonna 1961, kun äänitin kolmekymmentä tuntia Sippolan murretta. Homma jatkui seuraavina kesinä ja minusta tuli jonkinlainen ammattilainen. Kiertelin kaikki 1960-luvun kesät ympäri maata nauhoittamassa Suomen murteita, Punttila kuvailee työn alkumetrejä.

Sivullinen voi ihmetellä myös sitä, että täällä ruokitaan kaloja ennen kuin ne syödään.

Matti Punttila

Lisäksi miehen käytettävissä on ollut Suomen murteiden sana-arkiston noin 8,5 miljoonan sanalipun kokoelma ja Suomen murteiden sanakirja.Sippolan sanat-sanakirjan esitöitä ovat olleet Punttilan tekemät murrenäytekokoelmatSippolan murretta-tekstijulkaisu ja Anjalankosken murrekirja.

– Jäädessäni eläkkeelle Kotimaisten kielten keskuksesta aloin miettiä, että jotakin täytyy vielä julkaista. Minulla oli niin paljon Kymenlaakson aineistoa, että ajattelin koko maakunnan sanaston käsittävää sanakirjaa.

Pian Punttila tajusi, että urakka on aivan liian laaja, joten mies karsi alueita. Jäljelle jäivät Anjala ja Sippola. Anjalan sanasto oli huomattavasti suppeampi kuin Sippolan, joten Matti Punttila päätyi kirjoittamaan Sippolan sanat -kirjan.

”Suuril on riemu kaulas ja laukku hampahas”

Sippolan sanat on differentiaalisanakirja. Mukaan ei ole kelpuutettu tavallisia sanoja, jotka ovat yhteisiä kirjakielen tai useimpien suomen murteiden kanssa. Kirjassa on kuitenkin sellaisia sanoja, jotka käyttötavaltaan tai merkitykseltään eroavat vastaavista kirjakielen tai murrealueiden sanoista.

– Esimerkiksi sana suuri. Se on adjektiivina tavallinen sana, mutta esimerkiksi Hirvelässä sitä käytettiin vanhoista miehistä, siis isoisistä käytettiin suuri-sanaa. Olen saanut omat lapsenlapseni käyttämään suuri-nimitystä, Punttila hymyilee.

Suuri on adjektiivina tavallinen sana, mutta esimerkiksi Hirvelässä sitä käytettiin vanhoista miehistä, isoisistä.

Matti Punttila

– Sivullinen voi ihmetellä myös sitä, että täällä ruokitaan kaloja ennen kuin ne syödään. Siinä ei suinkaan ole kyse lihottamisesta vaan perkaamisesta.

Matti Punttilan mukaan Sippolassa on kylittäin paljon murre-eroja. Sippolan murre on tyypillinen hämäläismurre, joten joka kylässä puhutaan L-kirjaimen kanssa. Erikseen on vielä vanhat Viialan ja Mämmälän murteet, jotka ovat H-murteita.

– Siellä sanotaan, että ”lähtäh käveleh vanhah Viialah päin”, kun muualla Sippolassa ”lähtää kävelee vanhaa Viialaa”. Jotkut H:n käyttäjät väittävät, että muut venyttävät ja heillä on se normaali puhe. Siitähän se tulee murre-sanakin, että muut murtaa, Punttila kertoo.

Haastattelun päätteeksi Punttila heittää Sippolan murretta tietämättömille lauseen aprikoitavaksi: ”Suuril on riemu kaulas ja laukku hampahas”. Se tarkoittaa, että isoisillä on kaulaliina kaulassa ja reikä hampaassa. Kyllä, murteet ovat edelleen rikkaus.