Näin töpeksitään moottoritiellä: kiilaamista, puskurissa kiinni ajamista, ohittelua oikealta

Moottoritie on kuuma ja niin on kuskikin. Keskimääräistä parempi kuljettajakin turhautuu, kun joutuu muuttamaan soljuvaksi kokemaansa nopeutta muun liikenteen mukaan. Rattiraivo iskee: suksi nyt kuuseen siitä edestä! Liikenneopetuksen asiantuntija tietää, mistä kaasujalan kenkä puristaa.

Kotimaa
Marko Susimetsä Hämeenlinnan Viipurintien jalkakäytävällä
Nina Keski-Korpela / Yle

Hämeen ammatti-instituutin liikenneopetuskeskuksen projektipäällikkö, filosofian tohtori Marko Susimetsä kulkee työmatkojaan kolmosmoottoritiellä Hämeenlinnan ja Riihimäen välillä. Hän kohtaa matkoillaan useita suomalaisen moottoritiekäyttäytymisen ongelmia.

– Moottoritiekäyttäytymisessä on aina jonkinlaista pientä ongelmaa. Kiihdytyskaistalla pitäisi kiihdyttää ja päästä sujuvasti mukaan liikenteeseen. Tilaa on joskus vaikea saada ja joudutaan hidastamaan, jopa pysähtymään kiihdytyskaistalla. Syynä on liian lyhyet turvavälit: jos ne olisivat oikeanlaiset, silloin pääsisi aina väliin ja liikenne joustaisi, vetoketjuliittyminen moottoritien liikenteeseen toimisi.

– Miltei joka kerta kohtaa oman mielen osoittamisia, sellaista liikenneaggressiota, mitä ei toivoisi näkevänsä liikenteessä. On olevinaan kiire, pitää ehtiä jonnekin ajoissa, tai koetetaan jopa omaa ennätystä jollain välillä. Matka-aikahan ei siinä paljon parane, onko viiden metrin päässä vai 80 metrin päässä edellä ajavasta, Susimetsä muistuttaa.

Nopeuden hidastuminen ärsyttää minäminä-kuskia

Moottoritiellä ajavaa turhauttaa, kun omaa nopeutta joutuu sovittamaan muun liikenteen mukaan. Niinpä ohituksia tehdään moottoritiellä oikealta, tai juuri ennen rampille poistumista.

– Minäminä-kulttuuri on päällimmäisenä eli nähdään oma tarve tärkeämpänä kuin kenenkään muun tarve. Nähdään kiilaaminen oikeutena, minun autoni on parempi ja minun asiani tärkeämpi. Ajetaan hitaammin ajavaa taakse puskuriin kiinni, vilkutellaan valoja tai ohitetaan oikealta. Kaarretaan suoraan eteen ja loskat tuulilasille talviaikaan, tätäkin näkee.

– Viisikymmentä vuotta sitten minäminä-kulttuuri ei ollut niin voimakas, oli enemmän tietoa ympäröivästä yhteisöstä. Nyt kaikki moottoritiellä liikkuvat ovat tuntemattomia, kasvottomia, nähdään vain oman itsen tarve, Susimetsä selittää.

Miten rattiraivo kesytetään?

Mikä neuvoksi? Miten rattiraivo kesytetään? Ongelma ei poistu sormia napsauttamalla, sillä liikennekäyttäytyminen peilaa ihmisen suhtautumista ylipäätään toisiin ihmisiin.

– Me opimme käyttäytymistapoja koko elämämme aikana. Autokoulu on tosi lyhyt aika verrattuna siihen, miten opimme elämän aikana suhtautumaan toisiin ihmisiin. Tarvitaan pitkä opinpolku päiväkodista yläkouluun, joka muistuttaa yhteisestä vastuusta, mikä meillä on toisista ja itsestämme.

Susimetsällä on myös hyvä neuvo niille, jotka kokevat provosoituvansa helposti toisten liikennekäyttäytymisestä.

– On päiviä, kun asia pystytään ottamaan huumorilla ja rennosti, mutta kun ollaan väsyneitä pitkän työpäivän jälkeen, niin tunteetkin tulevat nopeammin ja helpommin esille. Henkilökohtaisesti suosittelisin klassista musiikkia taustalle, se rauhoittaa mieltä, kun ajaa autoa.