Sananen – Kesäkunto on arvoitus

Kesäkunto on ymmärretty väärin. Jotta voisimme, täytyy muistaa talvikunto. Mitä tuo pimeys meidän kunnolle aiheuttikaan, vei melkein toimintakyvyn.

kuntoliikunta
32 senttiset koivuhalot pätkitään kolmen metrin parrusta, jonka Mikkokin jaksaa nostaa.
Arvo Vuorela / Yle

Vielä ehdit kesäkuntoon. Sanovat, joka puolella. Olen ennenkin pohtinut tätä. Varmasti monella on olemassa talvikunto ja kesäkunto, jos karkeasti katsotaan. En suostu uskomaan, että kyse olisi pelkästään lihallisista asioista. Siihen ihminen on liian monimutkainen. Rasvaprosentti ei kerro meidän kunnosta paljoakaan.

Kehonrakennus tuntuu liian yksinkertaiselta. Pakotat aluksi itsesi salille ja kierrät lappusen avustuksella tarvittavat vehkeet. Parin viikon päästä olet jo sen verran koukussa, että et kyseenlaista tätä ajanhukkaa mitenkään. Ensin lihakset alkavat tuntua, sitten näkyä. Kaverisi ei niitä huomaa. Semmosella jotkut kuvittelevat tulevansa Kesäkuntoon.

Se on suorastaan kesän halventamista, kun väkisin luodaan kollektiivista kuvaa siitä, että rumilla metallihäkkyröillä saavuttaa ihminen Kesäkunnon. Suomessa valo on ainutlaatuinen ja sitä on tarjolla rajoitetun ajan. Jokaisessa lämpimässä heinäkuisessa aamussa on häivähdys kuolemaa. Aurinko paahtaa niin urku auki, että tietää jo itsekin nyypähdyksen lähestyvän. Ihminen ei meinaa ehtiä mukaan.

Kesäkunto ei tarkoita pienempää vatsaa.

Jos ihminen lukee vahingossa lehtiä ja hankkii lainausmerkkikesäkunnon, siitä seuraa vain huonoa. Viivyt salilla koko ajan pidempään, alat vaikuttaa itsekkäältä. Perheenjäsenesi seuraavat kun urheilukassisi liikkuu edestakaisin. Kolmen kuukauden sokerilakko tekee sinusta niin kireän, että ei tarvitse edes takapuolesta erikseen koittaa.

Ja kun kesä vihdoin saapuu, kaikki on tuomittu epäonnistumaan. Kunto-ohjelma oli sen verran tiukanlainen, että et suo itsellesi tänä kesänä kovin montaa jäätelöä. Saatat löytää itsesi surauttelemasta vihannespirtelöitä, kun muut grillaavat rennonletkeinä. Kuka nyt haluaisi heti pilata kesäkuntonsa, tuskalla hankitun, ajattelet.

Oikeasti kesäkunto ei tarkoita pienempää vatsaa, jota saunassa hipelöidä. Se ei myöskään tarkoita viistossa valossa erottuvia lihaksia.

Suomalaiselle kesäkunto ja talvikunto ovat kaikenlaista toimintaamme määrittäviä monimutkaisia henkisiä asioita.

Moni menee talvikuntoon jo lokakuun lopulla. Ei tarvitse edes ryypätä itseään huonoon kuntoon, huono kunto tulee itsestään vähenevän valon ja loskan kylkiäisenä. Talvikunto tarkoittaa yllättävän monelle toiseksi muuttumista. Talvikunnossa saattaa erakoitua. Suklaata ja pakastepitsaa menee paljon kehon muokkaukseen. Itku odottaa lupaa tulla.

Kesäkunto on oloa, jossa voima virtaa vaihteeksi sisäänpäin.

Talvikunnossa järkyttävä väsymys on normaali olotila. Televisio on päällä, kunpa olisi itsekin.

Kesäkunto on vaikeammin sanottu. Kesäkuntoon saattaa päästä vaikka lihoisi tälläkin hetkellä kaksi kiloa viikossa. Se on parhaimmillaan, kun se yllättää.

Kesäkunto on kuntoa, oloa, jossa voima virtaa vaihteeksi sisäänpäin ja tulevaisuus tuntuu tarjoavan mahdollisuuksia.

Kesäkunto on jotain sellaista, joka näyttää sinut itsellesi ja muille uudessa valossa. Joku huomaa sinun hymyilevän, sitten haluat mennä jonnekin. Kun ihminen päästää irti suorittamisen pakosta, vaikka vain hetkeksi, hän saattaa löytää itsensä kesäkunnosta.

Kesäkunnossa tittelit ja ammatilliset saavutukset menettävät merkityksensä. Lämpö haihduttaa ne. Silläkään ei ole väliä paljonko saat palkkaa vai saatko. Ihminen on arvokas, kun se pysähtyy ja yrittää olla liikkumatta nautinnon keskellä. Laiturin alla on elämää.

Kesäkunto on yksilöllinen saavutus. Toisille se on euforiaa pimeässä saunakamarissa, toisen on pakko pissiä luontoon.

Vaatetuksen määrällä ja paljaan lihan vilahtelulla ei ole mitään tekemistä oikean kesäkunnon kanssa.

Olen nähnyt Tammelan torilla heinäkuun kuumimpana päivänä Dave Lindholmin talviturkki päällä. Jos saan arvata, hän oli täydellisessä kesäkunnossa.

Maallikkosaarnaaja Maasola