Myrkytetty kakku ja sukulaisen pahoinpitely portaikossa – 1600-luvun porvarisnaisten elämä oli tapahtumia täynnä

Turun yliopistossa valmistunut väitöstutkimus murtaa myytin pelkästään kotona oleilleesta 1600-luvun porvarisnaisesta. Turkulaisnaiset kävivät ahkerasti käräjiä, myivät tuotteitaan, purjehtivat kauppalaivoillaan ja ratsastivat perimään saataviaan Pohjanmaalla saakka.

tiede
Naisen muotokuva Turun linnan barokkisalissa
Tutkija Veli Pekka Torpainen kuvaa porvarisrouvan muotokuvaa Turun linnassaMinna Rosvall / Yle

TurkuTutkija Veli Pekka Toropainen kertoo, että 1600-luvulla naimaton nainen oli holhoojansa alainen. Naimisissa oleva nainen sen sijaan oli aviomiehensä alainen eli mies edusti sekä kotitaloutta että vaimoaan.

– Vasta leski oli täysivaltainen. Mutta Turussa oli naimattomia naisia, jotka kävivät toista sataa kertaa esimerkiksi oikeudessa hoitamassa asioitaan tai lähettivät kirjeitä. Heidän edustajansa tai holhoojansa oli välillä vaikea pysyä perässä, Toropainen kertoo.

Hän on tutkinut Turun arkistoja lähes 30 vuotta ja törmäsi tomeriin porvarisnaisiin muiden tutkimustöidensä ohessa. Toropainen julkaisee keväällä Suomen historian väitöstutkimuksen Turun yliopistossa.

Sen lisäksi, että porvarisnaiset liikkuivat aktiivisesti omassa lähiympäristössään, liikkuivat he myös paljon oman kotikaupunkinsa ulkopuolella.

– He purjehtivat laivallaan Pohjanmaalle ja siellä ratsastivat hevosella keräämässä velkoja talonpojilta. He kävivät myös markkinoilla lähialueella, varustivat laivaa, toivat suolaa, rahteja. Heillä oli kymmeniä maatiloja Turun ympäristössä. He hoitivat niitä aktiivisesti ja palkkasivat niihin väkeä. He kävivät valittamassa asioistaan kuninkaissa eli Ruotsissa saakka, kertoo Toropainen.

Käsirysyä portaikossa

Tutkija Veli Pekka Toropainen on käyttänyt tutkimuksensa lähteinä muun muassa raastuvan- ja kämnerinoikeuden asiakirjoja. Niistä paljastui jännittäviä tapauksia naisten elämän varrelta.

Eräs tarina kertoo leskeksi jääneestä Mechtild Stensdotterista, joka puolusti oikeuksiaan oman talonsa portaikossa. Talon perustukset ovat yhä nähtävissä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.

Pargasin talon rauniot Aboa Vetus & Ars Nova -museossa
Veli Pekka Toropainen katselee Pargasin talon perustuksia Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.Minna Rosvall / Yle

Mechtild hyökkäsi mahdollisesti näissä portaissa sukulaismiehen kimppuun.

Veli Pekka Toropainen

– Mechtild oli Isak Pargasin eli turkulaisen kauppiaan leski. Hän omisti talon, mutta osan siitä saivat perinnöksi sukulaiset. He halusivat ottaa talon haltuunsa. Mechtild hyökkäsi mahdollisesti näissä portaissa sukulaismiehen kimppuun eikä halunnut päästää tätä majoittumaan ylemmän kerroksen kivisaliin. Hän yritti repiä tätä alas. Sukulaismies potki häntä kasvoihin, kertoo Toropainen.

Tutkijan mukaan raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa on tarkkaan selvitetty, miten kukakin liikkui ja asui huoneissa. Mechtild Stensdotter laittoi jopa uusia lukkoja oviin ja vei uuninpellit mukanaan, etteivät muut voineet lämmittää huoneita. Lopulta hän joutui luovuttamaan osan perinnöstään.

"Avioliittopaholainen" aiheutti myrkytyksen

Ehkä yllättävin tutkimuksen aineistosta esiin tullut tapaus on myrkytys.

Veli Pekka Toropainen kertoo, että miehet kuvailivat aviovaimojaan Turussa kahdella tavalla. Vaimo saattoi olla kodin kunnia ja kaunistus, mutta joskus vähän äkäisempi ja tarmokkaampi emäntä oli kotiristi.

1640-luvun alussa porvari Mårten Hoen solmi kohtalokkaan avioliiton nuoren ja kauniin Margareta Kittin kanssa.

Margareta leipoi vispikakkuja miehelleen ja laittoi niihin elohopeaa.

Veli Pekka Toropainen

– Margareta kirjoitteli kirjeitä ylioppilaille ja flirttaili myös toisen porvarin kanssa. Porvari sanoi piloillaan, että naisi Margaretan, jos ei olisi naimisissa.

Porvari myös pohti piloillaan oman vaimonsa myrkyttämistä elohopealla. Margareta ryhtyi kuitenkin toimeen omalta osaltaan.

– Margareta leipoi vispikakkuja miehelleen ja laittoi niihin elohopeaa. Mies tietysti kuoli. Porvarin appivanhemmat sanoivat, että pariskunnan välille oli tullut äktenskapdjävulen eli avioliittopaholainen. Se aiheutti tämän onnettoman kohtalon. Margareta synnytti miehelleen vielä aviolapsen ja sen jälkeen hänet mestattiin ja poltettiin roviolla, kertoo Toropainen.

Toropainen myöntää, että tapauksista saisi jopa mainion romaanin.

– Näissä raastuvan ja kämnerinoikeuden pöytäkirjoissa on niin paljon juttuja, että ei tarvitse edes keksiä mitään. Olen miettinyt jo pääroolien esittäjät. He olisivat salakapakan ja ilotalon pitäjä sekä pormestarin rouva. He asuivat sadan metrin päässä toisistaan Suurtorin lähistöllä.

Turussa 1600-luvun naiset yhä läsnä

Veli Pekka Toropainen löytää nykyajan Turusta helposti paikkoja, joissa voi yhä tuntea naisten läsnäolon. Turun linnan barokkisalissa on yhden 1600-luvun porvarisnaisen Magdalena Wernlen muotokuva. Myös hänen silkkikauppiaspuolisonsa kuva on samassa salissa. Turun linna oli yksi paikoista, joissa naiset toimivat.

Porvaristalon pienoismalli Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.
Veli Pekka Toropaisen mukaan naiset asuivat tällaisissa taloissa. Pienoismalli Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.Minna Rosvall / Yle

Turussa oli naimattomia naisia, jotka kävivät toista sataa kertaa esimerkiksi oikeudessa hoitamassa asioitaan.

Veli Pekka Toropainen

– Magdalena oli yhdeksän lapsen äiti. Hän kasvoi linnassa, sillä hänen isänsä oli läänin veromestarina. Naiset kävivät täällä juhlissa ja alempia porvarisnaisia kävi täällä töissä. Kun viljalaiva tuli linnan tullipuomille, naiset olivat kantajina. Jotkut naiset saattoivat myös soutaa jonkun kaupungista linnalle, kertoo Toropainen.

Porvarisnaiset asuivat ja työskentelivät pääosin nykyisen Vanhan Suurtorin läheisyydessä.

– Kuvataan, miten porvarisnaiset istuivat myymässä kangasta torilla. Suurtorin lähistöllä, Aninkaisissa ja Vähätorilla asuivat kaikki johtavat perheet. Torin päässä raatihuoneella naiset kävivät hoitamassa oikeudellisia asioitaan. Oikeastaan he ovat nytkin siellä läsnä, sillä he makaavat Turun tuomiokirkossa. Sieltä löytyy hautalaattoja ja voi lukea sukujen nimiä, kertoo Toropainen.

Naisten historiasta saatiin merkittävää tietoa

Historiantutkimus on kauan perustunut miesten, instituutioiden ja sotahistorian tutkimiseen. Naiset, lapset, köyhät ja sairaat ovat saaneet omaa tutkimustaan vasta viime vuosikymmeninä. Veli Pekka Toropainen kertoo, että aikaisemmin 1600-luvun naiset ovat olleet vähäisen mielenkiinnon kohteena. Esimerkiksi Turun kaupungin historioissa heistä on kirjoitettu niukasti.

Porvarisnaiset liikkuivat Turussa Vanhan Suurtorin ympäristössä.
Turun Vanhan Suurtorin rakennuksia

– Turun kaupungin historia 1600-luvusta on kirjoitettu kahteen kertaan – 1890- ja 1970-luvuilla. Kummassakaan teoksessa ei juurikaan naisia mainita. Carl von Bondsdorffin teos on aika hauska. Siinä on yli 1300 sivua ja kaksi ja puoli sivua naisista eli några ord om kvinnor, muutama sananen naisista, naurahtaa Toropainen.