"Töissä tunsin itseni elävältä haudatuksi" – Potkuja pelätään niin paljon, että uupumuksesta ei uskalleta kertoa

Hautausmaat ovat pullollaan töissä korvaamattomia ihmisiä, kiteyttää yksi Ylen lukijoista. Lukijoiden mukaan uupumusta ei tunnisteta eikä edes haluta ymmärtää työpaikoilla. Pomot jopa syyllistävät ja kuormittavat uupuneita entisestään.

Kotimaa
Ihminen työhuoneessaan.
Kalle Niskala / Yle

Moni Ylen lukija kertoo uupuneensa työssään. Kysyimme lukijoilta, ovatko he kokeneet burnoutin ja miten he selvisivät siitä.

Kymmenet ihmiset halusivat kertoa oman tarinansa.

– Työssäni on normaalia olla töissä 12 tuntia päivässä. On myös normaalia, että 12-tuntisia päiviä ei kompensoi runsaampi vapaa-aika. Työssäni on normaalia olla töissä kaikkina vuorokauden aikoina. Työssäni on normaalia saada vain yksittäisiä vapaapäiviä, Väsynyt-nimimerkki kirjoittaa.

Hän kertoo olevansa alle kolmikymppinen, mutta tuntee olonsa paljon vanhemmaksi.

– Pääni on alkanut pelata paljon hitaammalla. Hätkähdin löytäessäni tämän uutisjutun, sillä juuri työkavereiden nimien unohtelu on astunut tänä keväänä kuvioon. Ensimmäinen kerta tuntui häkellyttävän absurdilta.

Viisi vuotta sairauslomallakertoo, että ennen loppuunpalamistaan hän rakasti työtään ja antoi sille kaiken aikansa.

Työssäni on normaalia olla töissä 12 tuntia päivässä.

Nimimerkki Väsynyt

– Yhtäkkiä työ alkoi tuntua vankilalta. Jäin työttömäksi ja makasin pari kuukautta, ja sen jälkeen aloin taas etsiä rahoitusta, jatkoin keskeneräisiä projekteja yms. Muutaman kuukauden jälkeen olin taas terveyskeskuksessa ja sain masennusdiagnoosin. Siitä vuoden kuluttua, pidettyäni luentokurssin, olin taas aivan maassa. Silloin sain sairausloman, joka on jatkunut jo viisi vuotta. Olin aikani alani huippututkija. Nyt olen tyytyväinen, kun saan tiskattua.

Koettu kahdestikertoo opiskelleensa uuden tutkinnan hoitovapaalla. Hän työllistyi osa-aikaisena kokoaikaisen tilalle yksikössä, jossa työmäärä oli mitoitettu kokopäiväiselle työntekijälle. Hän paloi loppuun vuodessa.

Olin aikani alani huippututkija. Nyt olen tyytyväinen, kun saan tiskattua.

Nimimerkki Viisi vuotta sairauslomalla

– Viimeinen niitti oli, kun organisaatiouudistus julkaistiin netissä, ja minua ei kaaviossa näkynyt. Sen jälkeen jaksoin töissä viikon, lähdin kesken aamun pois ja jäin sairauslomalle. Ennen sairausloman päättymistä toinen yritys lähestyi minua ja kutsui myöhemmin työhön. Menin innoissani, mielelläni ja toivoa täynnä, mutta alettuani hommat paljastui, että tein töitä, joihin ennen minua tarvittiin neljä ihmistä.

– Jaksoin 7 kk ja sitten en enää päässyt sängystä ylös. Meni muisti, tolkku, ihmissuhteet, perhe, itsetunto, ystävät. Eläkkeen sain useita vuosia myöhemmin noin 45-vuotiaana.

Roskapussin vieminen sai purskahtamaan hysteeriseen itkuun

Lukijoiden esimerkit uupumuksen jäljistä ovat pysäyttäviä. Helpotkin asiat tuntuvat loppuunpalaneesta ylitsepääsemättömiltä.

– Itse olen joutunut suunnittelemaan päivän tehtäviä näin: jos nyt aamulla jaksan viedä roskapussin, niin saan levätä loppupäivän. Tällä viikolla olisi hyvä, jos jaksaisin leikata varpaankynnet edes toisesta jalasta. Täytän pesukoneen tänään, huomenna laitan sen päälle ja ylihuomenna ripustan kuivumaan,Pää nyt pinnalla.

Burnout todella kirjaimellisesti polttaa aivot ja estää normaalin ajattelun.

Nimimerkki Jep

– Toipumisen alussa yksinkertainen arkinen tehtävä kuin vaikkapa roskapussin vieminen ulos oli täysin ylivoimainen. Ei sellaisella laiskalla logiikalla, että en nyt viitsi, vaan niin että purskahti hysteeriseen itkuun, kun tuntui ettei selviä ulko-oven avaamisesta eikä siitä vaikeudesta, mikä syntyy, kun useasta roskalaatikosta pitää valita se, mihin oman pussinsa laittaa. Burnout todella kirjaimellisesti polttaa aivot ja estää normaalin ajattelun, Jep kirjoittaa.

– Muisti tosiaan alkoi mennä ja piti tarkistaa yksinkertaisetkin työtehtävät moneen kertaan. Helpotusta työtaakkaan ei uskaltanut pyytää, kun talous oli menossa alaspäin ja pelkäsin vielä potkujakin, kun velkaakin oli. Sitä piti vielä itseään jotenkin syyllisenä ja häpesi kun ei jaksanut, Jope sanoo.

_Entinen työholisti _kertoo uupumisen vieneen nimimuistin.

– Neuvoksi meille kaikille, että hautausmaat ovat pullollaan töissäkorvaamattomia ihmisiä. Huonoa omatuntoa ei tekemättömistä töistä pidä potea kun hoitaa työnsä hyvin. Liiallinen työn kuormittavuudesta aiheutuva uupuminen hiipii salakavalasti ja voi aiheuttaa ongelmia elämän jokaisella osa-alueella. Esimiehillä on myös vastuu, etteivät parhaimmat tai ahkerimmat joudu tekemään liikaa.

Loppuunpalanut ei itsekään tunnista vaaran merkkejä

Suuri osa lukijoista kertoo, etteivät he huomanneet uupuneensa.

– Ensimmäisellä kerralla en edes ymmärtänyt, mistä oli kysymys, vaikka epämääräisten vatsakipujen takia kävin tutkimuksissa ja stressi painoi koko ajan. Laman myötä alaisten määrä oli vähennetty puoleen, mutta töitä riitti enemmän kuin ennen lamaa. Töissä tunsin itseni elävältä haudatuksi. Työn vaihtaminen opiskeluun sai minut heräämään. Säälin niitä nuoria, joilta hallitus nyt vie mahdollisuuden kouluttautua uudelleen, vaikka työ olisi omasta mielestä täyttä paskaa, nimimerkki _Pari kertaa lähellä _sanoo.

NimimerkkiJopekertoo, että uupumus konkretisoitui pysäyttävästi.

– Kaikki alkoi purkautumaan, kun yksi aamu en vain päässyt sängystä ylös. Kello soi ja jotenkin vain sammutin sen ja jäin nukkumaan. Sitä meni joku kolme päivää, joista en paljonkaan muista. Sitten sain itseni jotenkin työpaikkalääkärille, joka lähetti psykiatriaan. Kaikki alkoi hiljalleen selvitä psykiatrin ja muun hoidon myötä. Potkut tosin sain melko äkkiä.

– Kun lopulta hakeuduin hoitoon, lääkäri joutui kirjoittamaan minulle yksinkertaiset ohjeet paperille, koska unohdin minuutissa, mistä oli puhuttu. Ja sen lapunkin onnistuin kadottamaan. Työnantajalle isot plussat siitä, että työkuormaani vihdoinkin puututtiin ja töitäni rajoitettiin jokseenkin normaaleiksi. Sittemmin kuitenkin päätin vaihtaa alaa, Niko sanoo.

Osaavatko pomot suhtautua väsyneeseen työntekijään?

Osa lukijoista kertoo ottaneensa vapaaehtoisest lähtöpassit uuvuttavasta työstä.

Pätkätyöläistä kun on helppo kyykyttää, valittaa ei uskalla eikä pitkille sairauslomillekaan jäädä.

Nimimerkki Työnsä tehnyt

– Olin nähnyt kuinka työnantajani suhtautui muihin työssäuupuneisiin. Työntekijää syyllistettiin tilanteestaan, ja sairasloman jälkeen työtaakka vain lisääntyi. Nyt muutaman kuukauden jälkeen, ehkä elämäni paras päätös, vaikka en enää koskaan saisi työpaikkaa. Nyt vihdoin aivot alkavat taas toimivat, ideoita pursuaa ja ilo on palannut elämään. Edelleen välillä iskee hetkittäinen paniikinomainen tunne, mutta totean itselleni, että ei koskaan enää sitä helvettiä, ja tunne menee pois, _Vihelsin pelin poikki _sanoo.

– Työssä uupuminen on kuin Harry Potterin ankeuttajien kohtaaminen. Se vie kaiken ilon elämästä – siis kaiken, hän jatkaa.

"Ei ole mahdollisuutta hellittää, vaikka miltä tuntuisi"

Osa lukijoista kertoo väsyneensä työtaakan alle, mutta heillä ei ole silti ollut mahdollisuutta hidastaa tahtia.

Maatalousyrittäjänä toimiva Sirkku kertoo olleensa miehensä kanssa uupunut työssään jo pitkään.

– Maatalousyrittäjänä ei ole mahdollisuutta levätä eikä hellittää, vaikka miltä tuntuisi. Pelottaa, milloin tulee tuo aika, kun ei vaan enää lanttu nouse tyynystä. Niin tuttu on tuo tunne, että tehokkuus muuttuu touhukkuudeksi eikä samassa ajassa saa enää aikaan kuin rippeet entisestä.

_Useasti uupunut _kertoo tehneensä uransa pätkätöitä yliopistolla ja muissa tutkimuslaitoksissa tutkijana. Lopulta hän sairastui, ja on nyt vajaakuntoinen työtön.

– Työuupumus oli yksi läheisimmistä työkavereista varsinkin viimeisen liki 10 vuoden ajan. Pätkätyöläistä kun on helppo kyykyttää, valittaa ei uskalla eikä pitkille sairauslomillekaan jäädä, tilalle löytyy kyllä tulijoita ja irtisanoakaan ei tarvitse, kun sopimukset ovat tarpeeksi lyhyitä.

– Neuvoni kaikille uupuneille, jotka olette vielä työssä: jos olet väsynyt työpäivän jälkeen, jaksat vain maata ja mielessäsi pyörivät työasiat, hae sairauslomaa tai ota lopputili. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin burnout, Työnsä tehnyt kirjoittaa.

Nimimerkki Targaryen siirtäisi vastuuta ihmisten jaksamisesta päättäjille, työnantajille ja työntekijöille.

– Suomalaisilla tuntuu olevan sellainen hullu päähönpinttymä, että ihmisen itsensä ja hänen elämänsä arvo on suoraan mitattavissa työnteon määrällä. Mitä enemmän paiskit töitä, oli niistä sitten hyötyä yhteiskunnalle tai organisaatiolle tai ei, sitä parempi ihminen olet. Työssäni olen seurannut monia, jotka oman terveytensä ja ihmissuhteittensa kustannuksella painavat menemään sata lasissa täysin yhdentekeviä työpaikan askareita, jotta pääsisivät pätemään tehdyn työn määrällä.

– Toisaalta vika on myös päättäjissä ja työnantajissa. Nykyisten työntekijöiden työmäärää lisätään vain entisestään kustannusten alentamiseksi sillä aikaa, kun ihmisiä jää työttömiksi pyörittelemään peukaloitaan yhä enemmän ja enemmän.