Kallolöytö paljasti: "Siperian yksisarvinen" kuoli sukupuuttoon paljon luultua myöhemmin

Kazakstanista löytyneen hyvin säilyneen pääkallon perusteella näyttää siltä, että "Siperian yksisarvisia" eli vielä noin 29 000 vuotta sitten. Aikaisemmin eläinten luultiin kuolleen sukupuuttoon noin 350 000 vuotta sitten. Ne olivat vankkoja karvaturreja, joiden ruumiinrakenne muistutti suurta sarvikuonoa.

tiede
Vankka sarvikuonoa muistuttava eläin aromaisemassa.
Heinrich Harderin "Siperian yksisarvista" esittävä maalaus noin vuodelta 1920. Heinrich Harder / Wikimedia Commons

Niin kutsuttuja "Siperian yksisarvisia" eli siperiansarvikuonoja on elänyt nykyisen Kazakstanin alueella vielä alle 30 000 vuotta sitten, tuore tutkimus osoittaa.

Tosin nämä yksisarviset eivät olleet mitään siroja satueläimiä vaan raskasrakenteisia, paksuturkkisia otuksia. Ne olivat nykyisin eläviä sarvikuonoja isompia ja niiden keskeltä otsaa kohoava sarvi oli pidempi.

Noin neljä tonnia painava, kaksi metriä korkea ja 4,5 metriä pitkä eläin oli kooltaan lähempänä mammuttia kuin hevosta. Todennäköisesti se söi enimmäkseen ruohoa.

Pääkallo tutkittiin radiohiilimenetelmällä

Tutkijat olivat vuosikymmenten ajan arvioineet, että siperiansarvikuono eli Elasmotherium sibiricum olisi kuollut sukupuuttoon jo noin 350 000 vuotta sitten.

Nyt Tomskin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin pystyneet ajoittamaan Kazakstanista löytyneen hyvin säilyneen pääkallon vain 29 000 vuotta vanhaksi. Tuolloin nykyihminen oli jo levittäytynyt lähes kaikkialle maapallolla.

Radiohiilimenetelmää hyödyntävä tutkimus on julkaistu American Journal of Applied Science -tiedelehdessä (siirryt toiseen palveluun) helmikuussa ja siitä kerrotaan muun muassa Science Alert -sivustolla (siirryt toiseen palveluun).

Tutkimusta johtanut paleontologi Andrei Španski arvioi (siirryt toiseen palveluun), että todennäköisesti siperiansarvikuono säilyi hengissä läntisen Siperian eteläosassa vielä pitkään sen jälkeen, kun se oli muualla jo kuollut sukupuuttoon.

Tutkijat toivovat saavansa paremman käsityksen siitä, miten ympäristön muuttuminen vaikutti mahtavan eläimen muuttoliikkeisiin ja sukupuuttoon. Tieto siitä, miten laji onnistui selviytymään niin pitkään ja miksi se lopulta katosi, olisi arvokasta nykyaikana ympäristön muuttuessa nopeasti.