Mätiä kaloja juhlijoiden niskaan – aprillipiloilla on juuret antiikissa ja keskiajalla

Aprillauksella on juuret syvällä, mutta yksiselitteistä alkulähdettä keväiselle keppostelulle ei ole. Aprillipiloilla on liittymiä niin antiikin Roomaan, keskiajan Eurooppaan kuin 1500-luvun Ranskaankin. Suomeen tapa tuli Ruotsin kautta viimeistään 1700-luvulla.

ilmiöt
Kuva Daily Mailin verkkosivuilta.
Daily Mail "paljasti" Britannian uuden lipun ulkoasun.Yle Uutisgrafiikka

Nykyisessä aprilliperinteessä on piirteitä niin antiikin Rooman uudenvuoden ja Hilaria-juhlista kuin keskiajan keväisestä hassutteluperinteestäkin.

Antiikin Roomassa keskitalven Saturnalia-juhliin liittyi juomisen, tanssimisen ja yleisen hauskanpidon lisäksi yhteiskunnallisten roolien vaihto. Orjat saivat päivän ajan kuvitella voivansa komennella isäntiään. Saturnalia-juhlissa oli tapana myös valita väärä kuningas, joka hallitsi kyseisen päivän.

Maaliskuun lopulla antiikin roomalaiset juhlistivat jumalallisen Attis-haltian ylösnousemusta. Juhlariemuitsemiseen kuului pukeutuminen valeasuihin. Attis oli äitijumalatar Kybelen poika.

Uuden vuoden alkamista juhlittiin Roomassa kevättalvella, kevätpäiväntasauksen aikoihin. Näihin juhliin liittyi aprillikala, perinteen mukaisesti rahvas heitteli mätiä kaloja juhlissa ylhäisön niskaan.

Saturnalia-juhlat jatkuivat keskiajalla narrien juhliksi muuttuneina.

Huhtikuun hölmöt

Huhtikuun ensimmäiseen päivään kepposten teko alkoi ajoittua 1500-luvun jälkipuoliskolla, kun Ranskan kuningas Kaarle IX päätti, että koko valtakunnassa vuosi alkaa tammikuun alussa eikä esimerkiksi maalis-huhtikuun vaihteessa, kuten joissain hiippakunnissa oli tapana.

Osa ihmisistä ei kuitenkaan, syystä tai toisesta, siirtynyt uuteen järjestykseen, vaan jatkoi vuodenvaihtumisen juhlimista vanhaan tapaan huhtikuun ensimmäisenä.

Näitä vanhasta järjestelmästä kiinnipitäneitä alettiin pilkata huhtikuun hölmöiksi (poison d´Avril). Ranskassa klassinen pila oli, ja on edelleen, läiskäistä paperinen kala pahaa-aavistamattoman kanssaihmisen selkään.

Suomalainen lehtipila vuodelta 1854

Suomeen aprillaus saapui viimeistään 1700-luvulla, luonnollisesti Ruotsin kautta. Kustaa Vilkunan _Vuotuisen ajantiedon _mukaan vanhin kirjallinen tieto aprillipilasta on vuodelta 1800. Aprillikalan eli mädän kalan lähettäminen kartanoiden ja puustellien välillä ei ollut mitenkään harvinainen aprillipila 1700-luvun Suomessa.

Nykyisin useilla sanomalehdillä on tapana aprillipäivänä julkaista sivuillaan yksi pilauutinen.

Ihan uudesta ilmiöstä ei ole kyse. Sanomalehtien digitaaliarkistosta löytyy vuoden 1854 aprillipäivän Maamiehen Ystävä (siirryt toiseen palveluun), jossa kirjoitetaan, kuinka "Ilma on ollut enemmän epätasainen: Alussa viikon lunta, loppupuolella viikon päiväpaistetta. – Kirpun rihmaisten ostajia on tänäpäivänä ollut enemmän liikkeessä."

Samaisen huhtikuun 8. päivänä maan pohjoisimman lehden, Oulun Viikko-Sanomien lukija ihmetteli, mitä mahtavat kirpun rihmaiset olla.

Maamiehen Ystävä kertoi muidenkin ihmisten kyseisiä rihmasia etsiskelleen. Lehti muistutti, että kyseinen uutinen oli julkaistu huhtikuun 1. päivänä, jolloin "on tapana narrata toisiaan juoksemaan niin kutsuttua 'aprillia'".

Aprillinjuokseminen oli yleinen tapa. Varsinkin lapset laitettiin naapurin lainaamaan milloin mitäkin olematonta esinettä, kuten reikäleivän tulppaa. Turhan reissun tehneen kotia palatessa tälle oli tapana esittää aprilliloru: "Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle."