Analyysi: Serbipoliitikko Seselj pääsi sotarikossyytteistä – mutta kansalliskiihkoilu voi hyvin Balkanilla

Serbia, Kroatia ja Bosnia älähtävät aina, kun vastapuolen sotarikollinen vapautetaan Haagista. Tai oman puolen mies tuomitaan. Mutta onko Vojislav Seseljin tapaus kunniaksi tuomioistuimellekaan?

Ulkomaat
seselj seisoo lippujen ja puoluetunnuksen edessä
Vojislav Seselj piti lehdistötilaisuuden Belgradissa vapautuspäätöksen jälkeen: En tunne syyllisyyttä mistään.Koca Sulejmanovic / EPA

Äärikansallisen Serbiradikaalipuolueen johtaja Vojislav Seselj julistettiin torstaina vapaaksi mieheksi. Jugoslavian sotien sotarikoksia tutkiva YK:n alainen tuomioistuin ICTY hylkäsi kaikki yhdeksän sotarikossyytettä häntä vastaan.

Seselj tosin oli jo vapaalla jalalla. Hänet oli päästetty huonon terveyden vuoksi kotiin Serbiaan toissa vuonna, eikä hän suostunut palaamaan enää Haagiin. Lopulta tuomari antoi hänelle luvan olla poissa tuomionluvusta.

Tuomio oli yllätys kaikille. Seselj itsekin oli sanonut odottavansa pitkää vankeustuomiota. Kroatiassa ja Bosniassa, missä Seseljin miehet rikoksiaan tekivät, puhutaan shokista. Syyttäjä, jonka argumenteilla tuomari oli pyyhkinyt pöytää, sanoi todennäköisesti valittavansa päätöksestä.

"Yksikään ei saa lähteä hengissä"

Vojislav Seseljiä syytettiin vihan ja sotarikosten lietsomisesta ja murhista, karkotuksista, raiskauksista ynnä muusta mitä serbivapaaehtoiset hänen puolueensa nimissä tekivät Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa 1990-luvun sodissa.

Seseljin miehet osallistuivat Jugoslavian hajoamissotien ensimmäiseen suureen taisteluun Vukovarissa loppuvuodesta 1991. Serbit hyökkäsivät Kroatian puolelle jääneeseen kaupunkiin ja karkottivat sieltä kroaatit. Ne joita ei tapettu.

Tuolloin Seselj julisti serbijoukoille, että "yksikään ustasha ei saa lähteä Vukovarista hengissä". Ustasha oli haukkumasana kroaateista. Seseljin jutun päätuomari, ranskalainen Jean-Claude Antonetti piti julistusta kuitenkin vain hengennostatuksena, ei tarkkana toimintaohjeena.

seselj ja serbitaistelijoita kroatiassa 1991
Vojislav Seselj univormussa serbisotilaiden kanssa Kroatiassa 1991. Tuomioistuimen mielestä hänellä ei ollut komentosuhdetta sotilaisiin, eikä hän ollut näiden rikoksista vastuussa.EPA arkistot / Tanjug

Humanitäärisiä puhdistuksia?

Tuomari Antonetti moitti syyttäjän esitystä sekavaksi ja katsoi, ettei syyttäjä pystynyt näyttämään, että Seselj olisi ollut juridisessa vastuussa vapaaehtoisjoukkojen rikoksista. Hän oli korkeintaan "moraalinen esikuva", arveli tuomari Antonetti.

Tuomion perusteita on arvosteltu rankasti. Syyttäjä Serge Brammertz mainitsee niistä muutamia erikoisia päätelmiä. Serbijoukkojen ei katsottu tehneen laajamittaisia hyökkäyksiä siviilejä kohtaan Kroatiassa ja Bosniassa, ja ei-serbien bussikuljetukset kotiseuduiltaan olivat päätöksen mukaan humanitääristä toimintaa eikä etnistä puhdistusta. Aikalaistodistajat ovat kummastakin varmasti toista mieltä.

Tunnettu serbialainen ihmisoikeusaktivisti Natasha Kandic uskoo, että päätös kaatuu valitusasteessa, koska osa perusteluista on "terveen järjen vastaisia".

Kolmijäsenisen tuomariston päätös oli 2-1. Eri mieltä ollut tuomari, italialainen Flavia Lattanzi sanoi, että Seseljin vapauttaneet kaksi tuomaria hylkäsivät kaikki humanitäärisen kansainvälisen oikeuden säännöt.

Suur-Serbian idea elää

Seselj usutti joukkonsa muiden kansallisuuksien kimppuun, koska tarkoitus oli luoda Suur-Serbia, eli yhdistää Serbiaan ne naapurimaiden alueet, joilla asui serbejä. Tämän asian nimissä tehtiin sitten murhia ja karkotuksia.

Sotarikostuomioistuin katsoi, että Suur-Serbia oli poliittinen tavoite, eikä rikollinen suunnitelma, joksi syyttäjä oli sitä nimittänyt. No, ei Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissäkään syytetty natsijohtajia Suur-Saksan tavoittelusta. Tavoitteeseen pyrittäessä tehdyistä rikoksista kylläkin.

Päätöstä juhliessaan Seselj sanoi Belgradissa, että Suur-Serbian idea on kuolematon, eikä hän tunne syyllisyyttä mistään, mitä tapahtui 1990-luvulla.

Järkytystä vuoron perään

Kroatiassa on kauhisteltu Seseljin vapauttamista ministereitä myöten. Mutta toissa vuonna Kroatiassa juhlittiin hallituksen johdolla maan omien sotarikossyytettyjen, Ante Gotovinan ja Mladen Markacin vapauttamista Haagista. Molempia oli syytetty Kroatian serbiväestön karkottamisesta vuoden 1995 sotatoimissa. Tuolloin Serbia paheksui asiaa voimakkaasti.

gotovina-juliste ja juhlivaa joukkoa
Kroatiassa juhlittiin sotarikoksista syytetyn kroaatin Ante Gotovinan vapautusta toissa vuonna.Antonio Bat / EPA

Serbiaa on ärsyttänyt myös muiden entisten vastustajien pääsy rangaistuksesta. Erityisesti Kosovon albaanien sissipäällikön Ramush Haradinajn ja Bosnian armeijan upseerin Naser Oricin vapauttaminen nostatti vastalauseita. Molemmat olivat syytteessä rikoksista serbisiviilejä vastaan.

Suurin osa Haagissa syytetyistä on ollut serbejä. Entinen presidentti Slobodan Milosevic kuoli vankeudessa, Bosnian serbijohtaja Radovan Karadzic sai vastikään 40 vuotta vankeutta, ja Bosnian serbiarmeijan johtajan Ratko Mladicin juttu on kesken. Monia on tuomittu, mutta Seselj ei suinkaan ole ensimmäinen ICTYstä vapauttavan päätöksen saanut serbi.

Kansallismielistä sytykettä

Serbian hallitukselle Vojislav Seseljin julistaminen vapaaksi mieheksi ei ole ongelmaton asia. Seselj ja serbiradikaalien puolue uskovat saavansa siitä nostoa kannatukselleen. Serbiassa on vaalit huhtikuussa.

eu:n ja usan liput, usan lippu palaa, seselj ym taustalla
Seselj polttamassa Yhdysvaltain ja EU:n lippuja Belgradissa mielenosoituksessa maaliskuussa.Andrej Cukic / EPA

Seselj on Serbian nykyjohdon leppymätön vastustaja. Serbia pyrkii Euroopan Unioniin, mitä Seselj vastustaa jyrkästi. Seseljin äärikansallismielisen kannattajajoukon paine ei tee hallituksen elämää helpoksi. Toiselta puolen Serbiaan pyrkii vaikuttamaan Venäjä, jonka edustaja Dmitri Rogozin onnitteli Seseljiä jo lämpimästi.

Haagin sotarikostuomioistuimen päätöksiä on käytetty kansallismieliseen tarkoitukseen ennenkin. Kroatiassa esimerkiksi Gotovinan tapauksella pyrittiin vahvistamaan omaa kansallistuntoa, Serbiassa taas päätöksillä on todisteltu omaa väitettyä uhrin asemaa.

Sotarikostuomioistuimen toiminnalla ei siis ole pystytty poistamaan Jugoslavian hajoamissotien polttoainetta, kansallismielistä kiihkoilua. Ei se myöskään näytä tyydyttäneen sotarikosten uhreja. Viimeksi Karadzicin kohdalla monet serbien tekojen uhrit tai heidän omaisensa pitivät 40 vuoden tuomiota liian pienenä.