Jolon panttivankidraamasta selvinnyt Seppo Fränti esittelee taidekokoelmaansa – "Ne ovat minun lapsiani"

Islamistiterroristien vankina yli neljä kuukautta Jolon saarella Filippiineillä vuonna 2000 virunut Seppo Fränti on omistautunut taiteen keräämiselle. Hänen intohimonsa on kotimainen nykytaide. Fränti tuo ensimmäistä kertaa laajasta taidekokoelmastaan osan esille entiseen Lapinlahden sairaalaan Helsinkiin.

kulttuuri
Seppo Fränti.
Seppo Fränti.Antti Haanpää / Yle

Uutispätkässä kesällä 2000 kaksi päivettynyttä suomalaismiestä istuu paidatta viidakossa katoksen alla. Ympärillä päivystävät aseistautuneet sissit. Muutamaa kuukautta myöhemmin risupartaiset ja kuoppaposkiset miehet laskeutuvat lentokoneesta suuren julkisuuden ympäröiminä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Toinen miehistä suutelee kotimaan kamaraa.

He luulivat kuolevansa, Risto Vahanen ja hän, Seppo Fränti kertoo viisitoista vuotta myöhemmin taidetta pursuavan jugendhuoneistonsa sohvalla. Dramaattinen kokemus ei mennyt ohi jälkiä jättämättä. Fränti luopui työstään Lastenlinnan askarteluohjaajana ja siirtyi eläkkeelle. Elämänmuutoksen mahdollistivat aikanaan tehdyt viisaat osakesijoitukset.

Koti kukkuroillaan taidetta, varastointi ei käy

Eläkkeellä Seppo Fränti on suunnannut aikansa ja tarmonsa taiteeseen. Sen kerääminen oli alkanut jo 1970–80 -lukujen taitteessa, mutta nyt siitä tuli kaiken kattava intohimo. Taidemaku oli kuitenkin muuttunut.

Hankin aiemmin pinnallisempia töitä. Vuoden 2000 jälkeen hankkimissani teoksissa on paljon syvempi tunnelma ja ote.

Seppo Fränti

– Hankin aiemmin ehkä pinnallisempia töitä. Vuoden 2000 jälkeen ostamissani teoksissa on paljon syvempi tunnelma ja ote. Niissä on ehkä enemmän myös rosoa, Fränti pohtii.

Fräntin viidensadan teoksen kokoelmassa on töitä kaikkiaan noin sadalta taiteilijalta. Kokoelmaan kuuluu etupäässä maalauksia ja piirustuksia, mutta myös valokuvia, veistoksia sekä tekstiiliteoksia.

Taidetta on avarassa kodissa kaikkialla, ei vain seinille ripustettuna, vaan myös pinoissa pöydillä ja tuoleilla, nojallaan nurkissa.

Seppo Fränti kotonaan.
Seppo Fränti kotonaan.Antti Haanpää / Yle

– En henno laittaa teoksiani varastoon. Ne ovat minun lapsiani. Joskus kun katson niitä, tulee sellainen fiilis, että ihan itkettää. En tiedä miksi, se vain koskettaa, kun löytää taideteoksista uusia asioita, Fränti sanoo.

En henno laittaa teoksiani varastoon. Ne ovat minun lapsiani.

Seppo Fränti

Fräntille taide ei ole sijoituskohde. Hän ostaa kaiken tunteella ja omaan makuunsa luottaen. Taidenäyttelyssä tapahtuu usein, että jokin esillä olevista teoksista kolahtaa heti - sitten se on saatava.

Taiteilijoista tullut hyviä ystäviä

Paitsi taiteen keräilijä, Seppo Fränti on myös taiteen hyväntekijä, todellinen mesenaatti. Hänelle on tärkeää tuntea henkilökohtaisesti ne taiteilijat, joilta teoksia ostaa. Monien kanssa hän on ystävystynyt, monia auttanutkin.

Fränti saattaa joskus maksaa ennakkoon vielä maalaamattomista tauluista, jotta taiteilija saa hankittua välineitä työhönsä tai pystytettyä näyttelyn. Hän on kustantanut taiteilijaystäviään risteilylle tuulettumaan ja majoittanut heitä monasti kotonaan.

Kun pyrkii olemaan ihmisille ystävällinen, se tulee takaisin. Hyvä karma kiertää.

Seppo Fränti

Mutta hyvistä teoista ei saa tehdä numeroa, Fränti vaivaantuu. Vieraanvaraisuus ja avuliaisuus kun ovat miehen mukaan elämänasenne, joka antaa enemmän kuin ottaa.

– Kun on se mikä on, ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää, kun pyrkii olemaan ihmisille ystävällinen, se tulee takaisin. Hyvä karma kiertää, Fränti uskoo.

Seppo Fränti esitteli kokoelmaansa Lapinlahden  entisessä mielisairaalassa vuonna 2016.
Seppo Fränti esitteli kokoelmaansa Lapinlahden entisessä mielisairaalassa vuonna 2016.Antti Haanpää / Yle

Näyttelyn nimi "Haava" juontaa vammasta omassa jalassa

Seppo Fränti esittelee nyt ensimmäistä kertaa kokoelmaansa, tai viidesosaa siitä, taidenäyttelyssä Helsingissä.

Entisen Lapinlahden sairaalan ylilääkärin virka-asunto on täyttynyt Anderssonin, Baumgartnerin, Gomanin, Heinon, Mäen, Hellbergin, Merenmiehen ja monen muun kokoelmaan kuuluvan taiteilijan töistä. Yhteensä esillä on yli 80 teosta.

Parhaat päivänsä kauan sitten nähnyt edustusasunto on oiva näyttämö nykytaiteelle. Muutamassa huoneessa remontti on jäänyt kesken, toisissa tapettia on revitty irti: nykytaiteen rosoisuus ikäänkuin jatkuu tauluista seiniin - ja päinvastoin.

Asunnon monet ikkunat tekevät tilasta valoisan, mutta luovat myös näkymän rospuuttoiselle, keväänkuraiselle pihamaalle. Roso on läsnä ulkonakin.

Näyttelyn nimi on monimerkityksellisesti_ Haava. _Seppo Fräntin on vaikea kertoa liikuttumatta, mistä nimi juontaa. Hänellä oli panttivankiaikanaan syvä haava jalassa. Hän pelkäsi kuolevansa vammaansa. Jalka parantui ja Fränti maalasi aiheesta taulun. Sitä ei nähdä näyttelyssä - kuten ei Fräntin omia teoksia ylimalkaan - mutta aihe on miehelle yhä tärkeä. Kuten haavan, myös taiteen tulee koskettaa, tuntua iholla, jättää jälki.