Pommerin sodan perunatuliainen on geenitutkijan lottopotti

Luonnonvarakeskus on saanut tutkittavakseen harvinaista maatiaisperunaa, joka on perimätiedon mukaan peräisin 1700-luvun puolivälistä. Vaaniin herkuksi kutsutulla perunalla on tiettävästi pisin viljelyhistoria Suomessa.

Kotimaa
Geenivaratutkija Maarit Heinonen iloitsee Satakunnasta löytyneestä Suomen vanhimmasta tunnetusta perunalajikkeesta.
Geenivaratutkija Maarit Heinonen iloitsee Satakunnasta löytyneestä Suomen vanhimmasta tunnetusta perunalajikkeesta.Jouni Koutonen / Yle

Pommerin sodassa (1757-1762) palvellut satakuntalainen Joseph Dunderman toi monen muun ruotusotamiehen tavoin tuliaisinaan perunoita palatessaan Kiukaisiin rakennustöihin.

Vielä keskiajalla maassamme tuntematon peruna alkoi yleisemminkin juurtua suomalaiseen maaperään noihin aikoihin, sodasta palanneiden ruotumiesten mukana.

– Sotilaat olivat tutustuneet perunoihin seitsenvuotisen Pommerin sodan aikana, ja ilmeisesti vakuuttuneet sen hyvästä ravintoarvosta. Ja perunan sopivuudesta viinanpolttoon, nauraa geenivaratutkija Maarit Heinonen Luonnonvarakeskuksesta.

Nykyisen Saksan alueella sijainneen Preussin talonpojilla oli perunanviljelyyn melkoisen pakottavat syyt.

– Preussin hallitsija Fredrik Suuri uskoi kovasti perunan voimaan, ja patisti talonpoikia perunanviljelyyn uhkaamalla nenän ja korvien silpomisella, jollei mukuloita torpan pellolla kasva. Valistustyö oli todella voimallista. Suomessa saarnamiehiksi yltyivät papit; saarnastuolista valistettiin perunan suomasta turvasta katovuosina, toteaa Heinonen.

Piian mukana peltoon turvaan

Perunoita saatiin myös Euran Vaaniinkylään, ja sitä viljeltiin Kiukaisten rajalla Vaaniin kartanossa.

– Isoäitini Ida Emilia Fält oli piikana Vaaniin kartanossa 1900-luvun alkuvuosina, ja sai sieltä perunan mukaansa, kertoo viljelijä Heimo Outola, jonka tilalla Kiukaisissa Suomen vanhin tunnettu perunalajike on säilynyt näihin päiviin asti.

Emme ole raaskineet vielä maistaa.

Maarit Heinonen

Kolmannessa polvessa Vaaniin herkkuperunaa viljellyt Heimo Outola otti viime syksynä yhteyttä Luonnonvarakeskukseen, jossa kiinnostuttiin asiasta välittömästi.

– Voi tätä lottopotiksikin kutsua! Harvoin tulee vastaan sellaisia kasvilajikkeita, joilla on viljelyhistoriaa 1700-luvun puolivälistä, sanoo Maarit Heinonen.

Uusi vanha lajike geenipankkiin

Luken asiantuntijat ovat ehtineet tutkia perunaa vasta ulkoisten tuntomerkkien osalta.

– Se on varmistunut, että tätä perunaa ei ole säilössä Pohjoismaisessa geenivarakeskuksessa (NordGen), jossa on paljon muita Suomessa viljeltyjä vanhoja lajikkeita. Seuraava askel on verrata eurooppalaisiin geenipankkeihin. Niistä ehkä löytyy synonyyminimiä meillä Vaaniin herkkuna kulkevalle lajikkeelle.

Vaan entäs se tärkein, maku?

– Saimme viljelijältä niin vähän mukuloita, että emme ole raaskineet vielä maistaa, mutta Heimo Outolan mukaan se on erittäin hyvä muusiperuna! Lisäksi se kestää hyvin varastointia talven yli.

Geenivaratutkija Maarit Heinonen toivoo pääsevänsä itsekin Vaaniin herkkuperunasta tehdyn muusin makuun, kun lajike tulee viljelyyn marsalkka Mannerheimin syntymäkotina tunnetun Louhisaaren kartanon maille Askaisiin.

Museopuutarhuri Aaja Peuran johdolla toteutettavassa museopuutarhassa pääsee jo ensi kesänä tutustumaan 1700-luvun hyöty- ja koristekasveihin. Louhisaaren hyötypuutarha toteutetaan aikansa kansainvälisesti tunnetuimman suomalaistiedemiehen, Pehr Kalmin opein. Turun Akatemian ensimmäisen talousopin professorin syntymästä on tänä vuonna kulunut 300 vuotta.