"Potilaalla todettu syntymä" – lääkärikielestä tuli runoteos

Sairaalan kielipalveluissa työskennelleet Stina Niemi ja Aino Öhman huomasivat potilastekstien runollisuuden – mutta myös niiden ongelmat.

kirjallisuus
Aino Öhman ja Stina Niemi.
Aino Öhman ja Stina Niemi.Jussi Vierimaa / Schildts & Söderströms

Potilaskertomukset näyttävät, millaisia olemme lääkäreiden silmin:

Asiallinen ja huoliteltu rouva.

Pystyy juomaan oik. kädellä kahvia.

Suupieli liikkuu mukavasti.

Otsakin rypistyy.

Nämähän ovat kuin runoja, huomasivat sairaalan kielipalveluissa työskentelevät kääntäjät, Stina Niemi, 47, ja Aino Öhman, 31.

He alkoivat poimia potilaskertomuksista tekstinpätkiä ja koostaa niistä lyriikkaa. Syntyi runoteos Elämäni, jonka ensimmäisessä runossa potilaalla__todetaan syntymä ja viimeisessä kamppaillaan vanhuuden vaivojen kanssa.

– Teos muodostaa melko tyypillisen suomalaisen elämänkaaren syntymästä vanhuuteen, Öhman kertoo puhelimitse.

– Näiden runojen säkeet ovat kaikki aidoista potilasteksteistä, mutta eivät yhdestä ja samasta tekstistä, Öhmanin luona vierailulla oleva Niemi lisää.

Potilastekstit voivat hämmentää

Niemi ja Öhman ovat kääntämisen, viestinnän ja kielen sekatyöläisiä, joiden erikoisalaa on juuri lääketieteen kielen kääntäminen.

Heidän mielestään runojen kuvaama potilastekstien kieli on monella tavalla ongelmallista.

– Kun kaikki pyritään sanomaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, voi käydä niin, että toimenpiteiden kohteena oleva ihminen unohtuu, Niemi sanoo.

elämäni-kirjan kansi.
Jussi Vierimaa / Schildts & Söderströms

Esimerkkinä nopeasta tehokielestä käyYlikuormitus-niminen runo, joka alkaa säkeillä:

35.v. o.k. kuriiri. StYt hyvä. Normaali.

Sik, sak rauhalliset. Vek kontaktissa. Mu hieman piparkakkumainen.

– Tällainen lyhenneviidakko saa helposti potilaan hämmentymään, Niemi sanoo.

Niemen ja Öhmanin mukaan Suomessa ajatellaan usein, että terveydenhoito on täydellistä silloin, kun toimenpide onnistuu teknisesti. Mutta jos potilaalle jää käynnistä hämmentynyt olo, se ei ole hyvää terveydenhoitoa.

Nykyisin terveydenhuollon viestintä ei ole samalla tavalla lääkärien välistä kuin joskus ennen, vaan potilas itse pääsee näkemään osan tiedoistaan erilaisista verkkopalveluista.

– Potilaskertomusten funktio on muuttunut. Nykyään tekstien pitäisi aueta myös maallikolle, Öhman sanoo.

Lisää viestintäkoulutusta terveydenhuollon ammattilaisille

Niemen ja Öhmanin mukaan suomalaisessa terveydenhoidossa ja julkisella sektorilla ylipäätään kiinnitetään liian vähän huomiota sujuvaan viestintään.

– Ruotsissa on noudatettu 1970-luvulta asti selkeän kielen ohjelmaa, jolla on pyritty tekemään koukeroisesta byrokratian kielestä ymmärrettävämpää. Samaa asennetta tarvittaisiin enemmän tännekin, Niemi sanoo.

Niemen ja Öhmanin mielestä terveydenhoidon viestinnän ongelmat eivät ole alan ammattilaisten syytä. Syynä ovat liiallinen kiire ja resurssien sekä ehkä myös viestintäkoulutuksen puute.

– Tekstin ammattilaisina tiedämme, miten vaikeaa tehokas viestintä on. Mutta juuri siksi siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille pitäisi ehdottomasti järjestää viestintäkoulutusta, Niemi sanoo.

Musta huumori voi auttaa sairaanakin

Kryptisistä lyhenneviidakoista huolimatta Elämäni-teoksen potilasteksteissä on inhimillisyyttä. Runoissa kuvaillaan hoitotoimenpiteiden lisäksi potilaiden työstressiä, lomia, yksinäisyyttä, harrastuksia ja esimerkiksi uuden lemmikin tuomaa iloa.

– Terveydenhoidossa on läsnä ihmisen koko tunnekirjo toivosta epätoivoon. Terveydenhoidon maailma koskettaa meitä kaikkia. Vaikka olisimme kuinka terveitä, joudumme jossain vaiheessa elämää tekemisiin lääkäreiden kanssa, Niemi sanoo.

Potilasrunojen kryptiselle kielelle voi nauraakin.

Esimerkiksi runo Yhdessä onnistuu luomaan huvittavan ja sympaattisen mielikuvan vanhasta pariskunnasta:

Esiintynyt toisen jalan pettämiskohtauksia

Kulmakarvoja herkästi kohauttaa

ja vaimo tästä huomauttelee.

– Runomme osoittavat, että vaikka elämässä on raskaita hetkiä, ripaus huumoria voi auttaa, Niemi sanoo.