Lapin seurakunnat eivät aio piilotella turvapaikanhakijoita

Lapin seurakunnat ovat varautuneet avustamaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, mutta vain lain sallimissa rajoissa, eli esimerkiksi keskusteluapua antaen. Esimerkiksi turvapaikanhakijan piilottelusta voi saada virkarikossyytteen.

turvapaikanhaku
Kolarin kirkkoherra Jaakko Knuutila
Sauli Antikainen / Yle

Lapin rovastikuntien seurakunnat varautuvat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin turvapaikanhakijoihin kirkon yleisten, kirkkoturvaan (siirryt toiseen palveluun) perustuvien ohjeiden mukaisesti.

Toistaiseksi avunpyyntöjä ei ole tullut, mutta tarvittaessa turvapaikanhakijoita autetaan yhteistyössä viranomaisten kanssa.

– Avoimesti tämä kaikki pitää tehdä. Ketään ei saa alkaa piilottelemaan, Lapin rovastikunnan vt. lääninrovasti, Kolarin kirkkoherra Jaakko Knuutila sanoo.

Käytännössä apu on esimerkiksi keskustelua ja henkisen tuen antamista. Tarkkoja ohjeistuksia ei ole, koska jokainen tapaus on omanlaisensa.

– Joskus lakimiehen kanssa voidaan huomata, että turvapaikkahakemuksessa on joitakin puutteita ja silloin voidaan harkita kirkkoturvatilannetta. Silloin pyritään saamaan lisäaikaa turvapaikkahakemuksen käsittelylle, Knuutila sanoo.

Knuutila huomauttaa, että todennäköisesti suurin osa päätöksistä ei muutu kirkon lisäajasta huolimatta, vaan kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija todennäköisesti joutuu lähtemään maasta.

Hätätilanteessa majoitusta voidaan antaa lyhytaikaisesti, mutta Lapin seurakunnat eivät ole varautuneet pitkäaikaiseen majoitukseen. Turvapaikanhakijoiden auttamiseen ei myöskään ole minkäänlaista lisärahoitusta.

Kirkon on noudatettava lakia

Arkkipiispa Kari Mäkisen maaliskuussa MTV:n uutisille antama haastattelu (siirryt toiseen palveluun) kirkon roolista turvapaikanhakijoiden auttamisesta on herättänyt paljon keskustelua. Joidenkin mielestä kirkon on toimittava kristillisten arvojen ja moraalikäsitysten mukaan, vaikka sitten lakia rikkoen.

Lapin kolmessa rovastikunnassa nojataan kuitenkin tiukasti Suomen lakiin.

– Me olemme julkisoikeudellinen yhteisö, ja meitä koskee Suomen laki. Emme me voi poiketa siitä. Ei kuulu seurakunnan ja kirkon rooliin, että toimii jollakin toisella tavalla kuin turvapaikka-asioista vastaavat viranomaiset, Rovaniemen rovastikunnan lääninrovasti ja Sallan kirkkoherra Antti Kettunen sanoo.

Myös valtakunnallisissa kirkkoturvaohjeissa sanotaan, että turvapaikanhakijan piilottaminen voidaan tulkita seurakunnan työntekijän virkavirheeksi, josta voi seurata esimerkiksi huomautus tai sakko.

– Jos meillä ei olisi tätä asemaa vaan olisimme yhdistyspohjalta toimiva kirkko, seurakunnat saattaisivat toimia nykyistä vapaammin. Mutta meillä ei ole käynyt yhtään sellaista asiakasta – enkä ole kuullut, että muissakaan seurakunnissa olisi käynyt – jotka olisivat pyytäneet suojelua kirkolta.

Kettunen arvelee, että mahdollisesti jokin uskonnollinen yhdistys saattaa tarjoutua auttamaan kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa vaikkapa piilottamalla hänet.

– Mediassa on kerrottu, että turvapaikanhakijoita, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa, on häipynyt viranomaisten valvonnan alaisuudesta. Ehkä he ovat poistuneet maasta oma-aloitteisesti, tai jotkut ovat tarjonnut heille piilopaikan. Sellaista on kuitenkin vaikea sanoa varmaksi, Kettunen sanoo.

Tilanne hämmentää myös kirkkoa

Kaikkinensa turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen, ja nyt mahdollisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten kohtalo, hämmentävät myös seurakuntia.

– Tämä on niin uusi asia ylipäätään koko kirkossa, että selkeää koulutusta ei ole ollut. Lähinnä internetin kautta ovat tulleet ohjeet ja tietenkin kapitulit siinä ovat olleet aktiivisia. Joissakin suuremmissa seurakunnissa on varmasti tehty valmiussuunnitelmia, Knuutila sanoo.

Kemi-Tornion rovastikunnan lääninrovastin sijaisen, Kemin seurakunnan kappalaisen Tapio Karjulan mukaan koulutusta on tulossa keväällä. Meri-Lapin alueellakaan ei avunpyytäjiä ole vielä ollut, mutta Karjula arvelee tilanteen periaatteessa olevan mahdollinen.

– Oulun hiippakunnan alueella on luultavasti tulossa tuhansia kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, että sikäli tällainen tilanne on teoriassa todennäköisempi kuin aiemmin, mutta vaikea sitä on lopulta ennakoida, Karjula pohtii.

Kettunen vertaa tilannetta Suomen sotavuosiin.

– Viimeksi Suomessa on jouduttu pohtimaan tällaisia asioita sotavuosina. Suomessa oli rintamakarkureita, joita jotkut kansalaiset auttoivat pysymään piilossa. Autettiin omaa sukulaista tai aatetoveria. Ja oli yksittäisiä pappeja, jotka auttoivat heimopataljoonan sotilaita Ruotsiin, jotta nämä eivät joutuisi Siperian vankileireille, Kettunen sanoo.

– Viime syksynä turvapaikanhakijoiden tulva yllätti Suomen valtion, kunnat ja seurakunnat. Voi sanoa, että kulunut talvi on vaatinut uusien asioiden oppimista kaikilta. Luojalle kiitos, että saamme elää rauhassa, vaikka pakolaistulva aiheuttaakin huolta, Kettunen pohtii.