Huomauttaminen ensimmäisistä partahaivenista voi "mennä tunteisiin"

Murrosikäisen pojan elämässä tapahtuu paljon muutaman vuoden aikana. Parrankasvu on hyvin yksilöllistä ja siitä puhuminen esimerkiksi vanhempien kanssa saattaa olla teinille kiusallinen asia.

parta
Ville Saaren parta peilistä katsottuna.
Hanna Lumme / Yle

Murrosikäisen pojan parrankasvua kommentoidaan nuorten kesken kaveripiirissä. Ensimmäiset parranajot ovat yhdellä oma-aloitteista kokeilua, toinen taas katsoo hieman mallia isältään. Asian puheeksi ottaminen kotona voi olla taitolaji.

– Kyllä se saattaa jollakin vähän tunteisiin ottaa, jos (isä tai äiti) alkaa parranhaivenista jotain vitsiä heittää, pohtii Juho.

Parikymppiset Juho, Otto ja Joni ovat ajaneet partaansa muutaman vuoden. Otto oli sanojensa mukaan puhunut parranajosta kotona, mutta enemmän parranajon aloittaminen oli itsestä kiinni.

Nuoret miehet keksivät muutamia vinkkejä teineille ja heidän vanhemmilleen, jotka tahtoisivat ottaa asian puheeksi:

– Ehkä partakone tai -höylä olisi hyvä lahja, jos aihe on ajankohtainen, tuumii Otto.

Pari kaveria sanoi yläasteella, että hei, sullahan alkaa parta kasvaa.

Otto

– Kannattaa kokeilla aluksi sellaisilla turvahöylillä, ettei naama aukea. Ja muistaa pitää ihon kosteana, niin se ei ärsyynny, vinkkaa Joni.

"Ei se ole mitään ydintiedettä"

Haastattelemiemme nuorten miesten ensimmäiset parranajokokeilut ajoittuivat yläasteaikaan, mutta kasvojen siistiminen vakiintui lukioaikana.

– Yläasteella ajelin pois vain jotain "amisviiksiä". Lukiossa parta alkoi kasvaa enemmän ja tuli aloitettua säännöllinen parranajo, kertoo Juho.

Ensimmäiset parranhaivenet huomataan helposti lähipiirissä.

– Pari kaveria sanoi yläasteella, että hei, sullahan alkaa parta kasvaa. Siitä se oikeastaan lähti ja ostin höylän, muistelee Otto.

– Ensimmäiset parranajot tein höylällä. Se oli helppoa, ei se ole mitään ydintiedettä, sanoo Joni.