Kaikki eivät ilmoita lapselleen nimeä ajoissa – viimeisenä keinona yhteys sosiaalivirastoon

Maistraatit joutuvat toisinaan muistuttamaan vanhempia nimen ilmoittamisesta väestötietojärjestelmään. Viimeisenä keinona saatetaan ottaa yhteyttä sosiaalivirastoon, mutta tällaiset tapaukset ovat esimerkiksi Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa erittäin harvinaisia.

Kotimaa
Vauva nukkuu.
Tuula Nyberg / Yle

Lapsen etunimet tulee ilmoittaa väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Vanhemmille lähetetään sitä varten lomake, jonka he toimittavat maistraatille tai kasteen hoitavalle seurakunnalle.

Jos nimeä ei ala kuulua, alkavat maistraatit lähettää vanhemmille muistutuskirjeitä. Länsi-Suomen maistraatin Pietarsaaren yksikön henkikirjoittajana ja maistraattien valtakunnallisten prosessien kehittäjänä toimiva Maria Lunabban kertoo, että viivästymisistä ei ole muodostunut maistraateille erityistä päänvaivaa.

– Esille ei ole tullut, että tämä olisi kysymys tai ongelma.

Hänen karkea arvionsa on, että muistututuskirjeitä lähetetään maistraateissa vuosittain kaikkiaan pari sataa.

Lunabba myös huomauttaa, että paikallisesti voidaan joustaa esimerkiksi niin, että jos lapsi kastetaan vaikkapa neljän kuukauden kuluttua syntymästä, nimi voidaan ilmoittaa vasta tuolloin.

– Sen takia, että ilmoituslomakkeessa on tieto myös kastetilaisuudesta, on katsottu, että nämä tiedot voidaan ilmoittaa yhtä aikaa.

Tietokone-ohjelma poimii nimettömät lapset

Lunabban mukaan maistraatit voivat tarkistaa esimerkiksi tietokone-ohjelmalla, onko lapselle ilmoitettu nimi.

– Voimme milloin tahansa poimia lapset, jotka ovat syntyneet ja joille ei ole annettu nimeä.

Lunabban mukaan viivästyksen syynä saattaa olla vaikkapa vain se, että lomake on hukkunut johonkin, asia on unohtunut tai ei ole ajateltu, että lapsen nimi pitäisi saada vielä rekisteriin, kun lasta jo kutsutaan tietyllä nimellä.

Hän kertoo, että muistutuskirje uuden lomakkeen kanssa yleensä tehoaa, mutta ei aina.

– Ainakin meillä, jos on ollut vaikeita tapauksia, on oltu yhteydessä kunnan sosiaalihuoltoon ja pyydetty apua. Usein voi olla, että perhe on ennestään tuttu ja sosiaalipalvelu käy kotona lomake mukanaan.

Sosiaaliviranomaiseen yhteyden ottaminen on Lunabban mukaan kuitenkin erittäin harvinaista: omalta 30-vuotiselta maistraattiuraltaltaan Pietarsaaren yksikössä hän muistaa vain 2–3 tällaista tapausta.

Lunabban käsitys on, että kaikissa maistraateissa viimeinen keino on yhteyden ottaminen sosiaaliviranomaisiin, mutta toimintatavat saattavat tämän jälkeen vaihdella, sillä tapaukset ovat niin harvinaisia.

– Silloin pitää miettiä tapauskohtaisesti, miten menetellään.

Hänen mukaansa käytäntöjä aiotaan yhtenäistää maistraateissa.

Uudellamaalla satakunta muistutuskirjettä vuosittain

Suomen suurimmassa eli Uudenmaan maistraatissa muistutuskirjeitä joudutaan postittamaan noin 80 vuosittain. Kirje lähetetään noin kolmen kuukauden kuluttua lapsen syntymästä.

Ylitarkastaja Anne Sänkiaho Uudenmaan maistraatista kertoo, että viimeisenä keinona Uudenmaan maistraatissa on tehdä ilmoitus sosiaalivirastolle. Sen jälkeen sosiaalivirasto hakee käräjäoikeudelta päätöstä, jossa lapsen edunvalvojille eli useimmiten vanhemmille määrätään sijainen nimen antamista varten.

– Edunvalvojan sijainen todennäköisesti pyrkii selvittämään lapsen vanhempien ja tarvittaessa muiden läheisten etunimeä koskevat toiveet ja ottaa ne mahdollisuuksien mukaan huomioon nimen valinnassa. Jos läheisten nimeämistä koskevaa tahtoa ei saada selville, on edunvalvojan sijaisella valtuus päättää lapsen etunimestä.

Sänkiaho kuitenkin korostaa, että tapaukset, joissa on jouduttu määräämään edunvalvojan sijainen, ovat erittäin harvinaisia.

– En muista omalta kymmenen vuoden maistraattiuraltani kuin kaksi tällaista tapausta.

Asiaa auttanee sekin, että jos lapsi ei ole vielä puolivuotiaanakaan saanut nimeä, postittaa Uudenmaan maistraatti vanhemmille vielä yhden kirjeen, jossa kerrotaan, että ellei nimeä anneta tiettyyn määräaikaan mennessä, ottaa maistraatti yhteyttä sosiaalivirastoon edunvalvojan sijaisen määräämistä varten.

– Tämä on riittänyt.

Sänkiahon mukaan maistraatin tiedossa ei ole viivästymisten tai ilmoittamatta jättämisten taustat kuin joissakin yksittäistapauksissa. Syynä on saattanut olla esimerkiksi unohdus, erimielisyys lapsen nimestä tai inhimillinen tragedia.