Professori: Tieteen arvostus kokenut inflaation – "Tiukoissa raameissa saadaan vain ennalta-asetettuja tutkimustuloksia"

Yritysten kaltainen toimintatapa ei professorin mukaan sovi tiedemaailmaan, eikä johda siihen, mitä tiede parhaimmillaan pystyisi tuottamaan: odottamattomia tuloksia.

Kotimaa
Mies työskentelee laboratoriossa.
Ulkomailla syntyneiden työikäisten miesten työllisyysaste vastaa kantasuomalaisten työllisyysastetta. Jyrki Lyytikkä / Yle

Tiedebarometreissä kansalaisten arvostus tiedettä kohtaan on korkea, mutta kun katsotaan julkista keskustelua terveydestä, ruuasta, rokotteista, maahanmuutosta tai talouspolitiikasta, tutkijoiden sanomisia mätkitään usein voimakkaasti.

– Sote-uudistuksessakin tutkimustieto näyttäisi ajoittain olevan vain yksi mielipide, sanoo tieteentekijöiden ja yhteiskunnan suhteesta ja tieteen julkisuudesta Julkinen tiede -kirjan kirjoittanut Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen.

Poliittisessa päätöksenteossa poliittiset intressit menevät usein tutkimustiedon edelle. Väliverrosen mukaan asiantuntijuus ylipäänsä on kärsinyt inflaation yhteiskunnassa.

– Se liittyy yksilöllistymiseen, että jokainen haluaa olla oman elämänsä asiantuntija tai vähintäänkin valita asiantuntijat, joihin luottaa. Asiantuntijoita on nykyään pilvin pimein tarjolla, ei pelkästään tieteellisiä asiantuntijoita.

Internet luo harhan

Väliverrosen mukaan median muutos on iso tekijä siinä, miten tieteeseen suhtaudutaan. Ei ole enää toimittajia portinvartijoina suodattamassa, mitä tietoa tulee julkisuuteen.

– Tutkjoilla ei ole enää etuoikeutettua asemaa toimia asiantuntijoina. Siitä ei kannata loukkaantua, vaan etsiä kärsivällisesti uusia tapoja kertoa asioista.

Internetin maailma on luonut Väliverrosen mielestä harhan, että kun osaa guuglata hyvin ja löytää kaikenlaista tutkimustietoa, voi helposti kuvitella, että se antaa vastauksia omiin kysymyksiin. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.

– Tutkimustietoa täytyy osata tulkita.

Yliopistot eivät ole yrityksiä

Väliverrosen mukaan yliopistoista on tullut yritysten kaltaisia jättejä, joista odotetaan hyötytuloksia, jotka näkyvät nopeasti yhteiskunnassa. Se ei sovi tieteen toimintatapaan.

– On se vaara, että jos tutkimustietoa aletaan kaupallistaa, tulee liikesalaisuuksia ja patentteja, eikä tiede ole enää kaikkien yhteistä omaisuutta.

Väliverrosen mielestä tieteen tärkein tehtävä on kulttuurin ja sivistyksen edistäminen.

– Se, että tiede tuottaa odottamattomia tuloksia, koska sille ei anneta tiukkoja raameja, että nyt pitää saada tällaisia tuloksia. Nykyään on ehkä vallalla tiukka tehokkuusajattelu, että tieteen pitää tuottaa välittömiä taloudellisia hyötyjä ja annetaan tutkijoille valmis raami. Jos on tarkkaan asetettu raami, se tuottaa vain ennalta asetettuja tuloksia, eikä sellaisia, mitä tiede parhaimmillaan pystyisi tuottamaan.

Väliverronen toivoo, että vaikka tutkimusrahoista joudutaan kilpailemaan, yliopistot voivat säilyä paikkoina, joissa monen eri alan tutkijat työskentelevät yhdessä ja keksivät uusia asioita ja ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ilman, että niitä erikseen tilataan.