1. yle.fi
  2. Uutiset

"Menetin parhaat vuoteni taistelussa vakuutusyhtiötä vastaan" – päähän vammautunut ekonomi jaksaa töissä muutaman tunnin viikossa

Kauppatieteen opiskelija Anna Norrgårdin elämä muuttui autokolarissa Turussa huhtikuussa 2006. Kolmen vuoden kuluttua hänellä todettiin kolarista johtuva vaikea aivovamma, mutta vakuutusyhtiöt kiistivät sen. Alkoi vuosien mittainen oikeustaistelu.

A-studio
Nuori nainen.
Ville Tapio / Yle

Oli huhtikuun 6. päivän iltayö vuonna 2006. Anna Norrgårdin ensimmäinen opiskeluvuosi Turun ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa oli lopuillaan.

– Meillä oli hyvin motivoitunut tyttöporukka. Kaikki olivat hyvin kiinnostuneita koulusta, mutta totta kai ensimmäiseen vuoteen kuului myös paljon opiskelijajuhlia, Anna, 30, kertoo maaliskuussa 2016.

Anna oli vienyt ystävänsä Hesburgeriin yötöihin. Hän oli liikkeellä vanhempiensa upouudella Toyota Avensiksella.

Aninkaistenmäessä, lähellä Turun keskustaa, joku kaahasi Annan ajaman auton rinnalle. Kaahaaja yritti koukata ohi, mutta törmäsi kuskin puoleiseen kylkeen. Kolaroinut nuori mies ajoi humalassa varastetulla autolla.

Törmäyksen voimasta Annan ajama Toyota hypähti sivusuunnassa katukiveykselle. Uuden auton ovi ruttaantui, mutta Anna näytti säästyneen pahemmilta vammoilta. Huulessa oli haava, mutta jäsenet olivat ehjinä.

– Muistan, että oli paljon hälytysajoneuvoja, se tuntui ainakin siltä valojen määrästä päätellen.

Kun ambulanssiyksikkö ei todennut Annan tilassa kolaripaikalla mitään hälyttävää, poliisit veivät hänet kotiin.

– Kyseessä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen merkittävän vamman saanut potilas, jota ei toimiteta sairaalaan, totesi neurologian ja neurotraumatologian dosentti Olli Tenovuo myöhemmin lausunnossaan oikeudelle.

Annan puhelin soi tammikuussa 2015

Lähes yhdeksän vuotta myöhemmin, tammikuussa 2015, Anna on lähdössä ulkoiluttamaan koiraa, kun puhelin soi. Soittaja on hänen lakimiehensä Vesa Laukkanen. Anna on voittanut jutun Liikennevakuutuskeskusta vastaan Helsingin hovioikeudessa.

– Asia ehkä pikkuhiljaa vajosi tajuntaan, ja iltapäivällä muistan olleeni jo silminnähden iloinen.

Oikeusjutussa oli kyse siitä, oliko Anna Norrgårdille tullut vuonna 2006 sattuneessa kolarissa kaularanka- ja aivovamma ja onko hänestä tullut siitä syystä työkyvytön.

Nuori nainen.
Ville Tapio / Yle

Liikennevakuutuskeskus edustaa kaikkia liikennevakuutuksia myyviä vakuutusyhtiöitä. Se on korvausvastuussa silloin, kun onnettomuuteen syyllisen osapuolen autolla ei ole lakisääteistä liikennevakuutusta. Annan ajamaan autoon törmännyt auto oli ulkomaalainen.

Liikennevakuutuskeskus oli kiistänyt Norrgårdin vammat. Se oli pitänyt häntä työkykyisenä ekonomin töihin.

Helsingin hovioikeuden ratkaisu oli nyt sama kuin Helsingin käräjäoikeudessa toukokuussa 2013. Hovioikeus vahvisti Norrgårdin vammat ja niistä seuranneen työkyvyttömyyden. Haittaluokka on 13, mikä tarkoittaa asteikolla 0–20 vaikeaa toiminnanvajavuutta.

Päätös velvoitti Liikennevakuutuskeskuksen maksamaan Norrgårdille liikennevakuutuslain mukaiset korvaukset. Toimeentulon kannalta tärkein on työkyvyttömyydestä aiheutuvien ansionmenetysten korvaus – Annan tapauksessa ekonomin kuukausitulot.

Myös vastapuoli näytti tyytyvän tuomioon – tai ei ainakaan hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Vaikka Anna jo niin luuli, vaikeudet vakuutusyhtiöiden kanssa eivät loppuneet Helsingin hovioikeuden päätökseen.

Kolarin jälkeinen aamu – lääkärikierre alkaa

Kun Anna oli tuotu kolaripaikalta kotiin, hän soitti vanhemmilleen.

– Muistan ajatelleeni, että he eivät enää koskaan lainaa uutta autoaan minulle.

Anna oli kertonut puhelimessa vanhemmilleen, että ystävä on hänen luonaan yötä, joten vanhempien ei tarvitse huolehtia. Myöhemmin ilmeni, että hänen luonaan ei ollut kukaan yötä.

Yöllä Anna oksensi, päätä särki kovasti ja kädet puutuivat.

Seuraavana päivänä perhetuttu vei Annan lääkäriin. “Pää retkahtanut sivusuunnassa, pää ei iskeytynyt mihinkään”, lääkäri kirjasi. Hän totesi kaulan venähtäneen, määräsi särkylääkettä ja lepoa.

Annan olo ei parantunut, ja seuraavana päivänä hän kävi taas lääkärissä. Nyt diagnoosi oli piiskaniskuvamma eli niskan retkahdusvamma.

Kolarin jälkeisellä viikolla Anna kävi kuudella eri lääkärillä, joista kaksi oli neurologia. Käyntejä hallitsivat niskan retkahdusvammaan liittyvät kivut.

Lääkäri on todennut Norrgårdin olevan ”erinomaisen kivulias”. Hänelle on annettu kolmen kipulääkkeen sekoitus, jolla ”tilanne paranee ja kivut hellittyy hyvin”.

Kukaan alkuvaiheen lääkäreistä ei epäillyt aivovammaa eikä selvittänyt sen mahdollisuutta. Kirjauksia mahdollisesta tajunnan menetyksestä tai muistiaukosta ei ole tehty.

– Voimakkaat kivut ja niihin määrättävät lääkkeet ovat tavallisimpia syitä, jotka sekoittavat aivovammojen alkuvaiheen diagnosointia ja peittävät aivovamman merkit, dosentti Tenovuo kirjoitti myöhemmin lausunnossaan.

Akku tyhjenee nopeasti

Tapaamme Anna Norrgårdin Helsingin Musiikkitalossa maaliskuussa 2016. Hän näyttää olevan kuin kuka tahansa nuori ekonominainen. Hän liikkuu ja puhuu normaalisti. Miten hänellä voi olla työkyvyttömyyden aiheuttava aivovamma?

– Kyllä sitä jatkuvasti ihmetellään. Olen itsekin aiemmin ajatellut, että jos ihminen on vakavasti vammautunut, se näkyy päälle päin, Anna sanoo.

Nuori nainen.
Ville Tapio / Yle

– Ihmiset unohtavat, että olen suuren osan vuorokaudesta kotona lepäämässä, jotta jaksan olla sitten sosiaalinen muutaman tunnin päivässä.

Vaikka Anna näyttää ekonomilta ja on ekonomi, ekonomin töihin hänestä ei ole ollut.

– Silloin kolarin jälkeen, kun ei ollut vielä diagnoosia, yritin kauheasti tehdä töitä. Ne loppuivat joko sairauslomien takia tai kun en vaan suoriutunut työstä.

Aivovammadiagnoosin jälkeen Anna on ollut kolmessa työkokeilussa. Ne on keskeytetty, koska helppokin kokopäivätyö on ollut hänelle liikaa.

Nyt Anna tekee töitä neljä tuntia viikossa tuttavan viinintuontiyrityksessä.

– Kykenen tekemään samoja asioita kuin ennenkin, mutta paljon pienemmässä skaalassa. Akkuni tyhjenee tosi nopeasti. Jos normaali ihminen tekee kymmenen asiaa päivässä, niin minä teen ehkä kolme.

Kolarin jälkeen Anna suoritti kuitenkin ekonomin tutkinnon. Miten se onnistui?

– Pienissä palasissa terveyden rajoissa. Kerroin opettajille, että tämä on tilanne ja nämä ovat vaikeudet, Anna kertoo.

Tuhansia aivovammapotilaita hoitanut dosentti Olli Tenovuo kertoo tietävänsä monia aivovamman saaneita, jotka ovat suoriutuneet opinnoista, mutta eivät ole selvinneet työelämässä.

– Työelämän vaatimukset ovat erilaiset. Opiskelussa pystyy etenemään oman jaksamisen ja omien voimavarojen mukaan.

Diagnoosi kolme vuotta kolarin jälkeen

Kun kolarin jälkeinen syksy tuli ja uusi lukukausi kauppakorkeassa alkoi, Annan virta oli vähissä. Kivut ja väsymys hallitsivat elämää.

– Kävin muutamalla luennolla ja olin ihan loppu. En jaksanut lähteä enää opiskelijabileisiin, halusin vain nukkua.

Kesäkuussa 2008, reilut kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen, lääkäri kuvasi tilanteen olevan ennallaan. Anna pyrki tekemään töitä, viikonloput menivät päänsärkyä potiessa. Lääkäri kirjasi ”vita minimalta” eli potilas hengissä, muttei juurikaan elossa.

Anna kuvaa hakanneensa kolarin jälkeen kolme vuotta päätään seinään.

Nuori nainen.
Ville Tapio / Yle

– Oli vaikeaa, kun en tiennyt, mikä minua vaivasi. Kaikki lääkärit sanoivat, että vähän lepoa, niin palaudut. Turhautuneena ajattelin, että kai minä tästä palaudun. En sitten koskaan palautunut.

Vyyhti alkoi selvitä Annan isoveljen neuropsykolgivaimon aloitteesta sen jälkeen, kun Annalla oli todettu epilepsia. Hän suositteli tutkimuksiin menoa Mehiläisen Helsingin lääkäriasemalle.

Neurologian dosentti Jukka Turkan vastaanotolla keväällä 2009 Annalle tuli kolarin jälkeen ensimmäistä kertaa olo, että joku tietää, mistä hän puhuu.

Nyt lääkärin merkinnöissä kuvataan ensimmäisen kerran Annan neuropsykologisia oireita laajemmin. Turkan vastaanotolla yritettiin selvittää myös ensimmäistä kertaa Annan kolarin jälkeistä muistiaukkoa.

Turkka lähetti Annan neuropsykologisiin tutkimuksiin.

– Niissä kaikki vaikeuteni konkretisoituivat, Anna kertoo.

Tutkimuksissa todettiin aivovammalle tyypillinen, vahva neuropyskologinen oirekuva: vireyden säätelyn vaikeus, väsyvyys, lisääntynyt yöunen ja päivälevon tarve, ärsykeherkkyys, prosessoinnin hidastuminen, joka vaikuttaa suoriutumiseen kauttaaltaan.

Neuropsykologisten tutkimusten jälkeen Annalle vahvistettiin aivovammadiagnoosi, kolme vuotta onnettomuuden jälkeen. Annalla todettu diffuusi aksonivaurio on solutason vaurio. Siinä hermosolujen päähaarojen vaurio katkaisee hermosolujen yhteyksiä.

Vuonna 2011 Anna pääsi Kelan maksamaan kuntoutukseen Käpylän kuntoutuskeskukseen, nykyiseen Validia Kuntoutukseen. Se oli käänne parempaan.

– Sain ymmärrystä siitä, mikä minua vaivasi ja miten sen kanssa tulisi elää. Elämänlaatuni alkoi hitaasti kohentua, kun opin omat rajoitteeni.

Vakuutusyhtiö etsii syytä sairaushistoriasta

Vaikeudet Liikennevakuutuskeskuksen kanssa alkoivat, kun Annalle alkoi tulla pitkiä sairaslomia ja pysyvään vammaan viittaavia diagnooseja.

– Vuosina 2009–2010 alkoi tulla selväksi, että korvausasia ei siellä etene, vaikka olisi vino pino lääkärinlausuntoja, Anna kertoo.

Liikennevakuutuskeskus alkoi etsiä Annan oireisiin muita syitä kuin aivo- ja niskavammat. Vakuutuslääkärit tutkivat Annan sairaushistorian siitä lähtien, kun hänellä oli 1-vuotiaana kuumetta.

– Ennen auto-onnettomuutta olen ollut muistaakseni kolme päivää sairauslomalla, flunssan takia. Minulla oli rasitusastma nuorena, koska urheilin niin paljon.

Jotain ratkaisevia todisteita vakuutuslääkärit kuitenkin mielestään Annan papereista löysivät.

– Jossain vaiheessa vedettiin esiin tämä kortti, että olisi psyykkisiä ongelmia, Anna kertoo.

Kun Anna aloitti opiskelun kauppakorkeakoulussa, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö tarjosi uusille opiskelijoille kolme ilmaista psykologikäyntiä. Anna oli juuri eronnut poikaystävästään ja kävi puhumassa psykologille siitä ja koulustressistä.

Vakuutusyhtiö alkoi uskotella, että Annan oireet johtuvat masennuksesta.

– Tämän mukaan jokainen nuori nainen Suomessa olisi sitten psyykkisesti sairas.

Myös epäonnistunut työkomennus New Yorkissa kävi todisteeksi vakuutuslääkäreille. Anna lähti kolme vuotta kolarin jälkeen kuudeksi kuukaudeksi töihin Yhdysvaltoihin. Hän joutui palaamaan kotiin muutaman viikon kuluttua. Se vaikutti tietysti Annan mielialaan.

Anna on saanut psykiatreilta puhtaat paperit useamman kerran. Kyse ei ole masennuksesta.

Annan mielestä vakuutusyhtiö toimi halpamaisesti.

– Olen käsittänyt, että tämä on heillä yleinen tapa toimia.

Voisi kuvitella, että tällainen paine saisi jo potilaan itsensäkin epäilemään, mikä häntä vaivaa.

– Siitä ei ole ollut kysymystäkään, Anna sanoo.

Ratkaisun hetki hovioikeudessa

Hovioikeudessa ei ole omia lääkärijäseniä kuten vakuutusoikeudessa. Hovioikeus ratkaisee asian ulkopuolisten asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta.

Kaksi keskeistä lausuntoa olivat kirjoittaneet Olli Tenovuo ja Pauli Helen. Ne poikkesivat paljon toisistaan.

Tenovuolta lausuntoa oli pyytänyt Anna Norrgårdin lakimies Vesa Laukkanen. Oikeus oli pyytänyt lausuntoa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta Valviralta. Sen kirjoitti Pauli Helen.

Olli Tenovuo on neurologian ja neurotraumatologian dosentti ja Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri. Pauli Helen on neurokirurgian dosentti ja Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri.

Molempien lausuntojen pohjana on ollut satojen sivujen asiakirja-aineisto. Niihin kuuluivat muun muassa poliisin kuulustelupöytäkirjat ja hoitavien lääkärien diagnoosit.

Tenovuon lausunto on 37-sivuinen ja Helenin 5-sivuinen.

Tenovuo korosti sitä, että kolari oli sivutörmäys. Silloin päähän kohdistuu sivuttaisia ja kierteisiä heilahdusvoimia, jotka aiheuttavat todennäköisimmin aivojen aksonivaurioita ja niskan retkahdusvammoja.

Nuori nainen.
Ville Tapio / Yle

– Aivovammoissa on tavallista, että henkilö ei menetä tajuntaansa tai tajuttomuus on vain hetkellinen ja se jää toteamatta, Tenovuo huomautti.

Hän totesi, että onnettomuuden jälkeistä muistiaukkoa ei ole alkuvaiheessa kartoitettu. Myöhemmin tehtyjen haastattelujen perusteella muistiaukko on kuitenkin mahdollinen.

Tenovuo jatkoi, että Norrgårdilla on todettu diffuusiin aivovamman tyypilliset neuropsykologiset oireet, jotka eivät selity psykiatrisilla häiriöillä. Hänellä ei ole ollut mitään neurologisia sairauksia. Aivojen magneettikuvauksessa on havaittu aksonivaurioon viittaavia löydöksiä.

– Kukaan Norrgårdia tutkineista ja hoitaneista kahdeksasta neurologista ei ole esittänyt, että hänen terveysongelmansa johtuisivat jostain muusta syystä kuin kolarista, Tenovuo kirjoitti.

Tenovuo ei halunnut ottaa lopullista kantaa Norrgårdin työkykyyn, mutta totesi sen kuitenkin pysyvästi alentuneen. Hän arvioi pysyvän haittaluokan olevan 12.

Pauli Helen piti erittäin epätodennäköisenä, että kolarista olisi aiheutunut aivovamma. Hän vetosi muun muassa siihen, että päähän ei ole kohdistunut suoraa iskua.

Helen totesi, että kolarissa olisi voinut syntyä diffuusi aksonivaurio, mutta Norrgård on ollut liian hyväkuntoinen heti kolarin jälkeen ja sitä seuraavina päivinä, jotta hänelle olisi sellainen vamma voinut syntyä.

– Neuropsykologisissa tutkimuksissa Norrgårdilla todettu aivovamman tyypillinen oirekuva ei sulje pois muita syitä kuin aivovammaa, Helen kirjoitti.

Aivojen magneettikuvauksista ei ole löytynyt Helenin mukaan viitteitä aivovammaan.

Helen korosti, että lääketieteellisesti aivovamma on tultava suoraan näytetyksi. Sitä ei voi todistaa vain sulkemalla muut vaihtoehdot pois.

Helenin mukaan Norrgård oli saanut niskan retkahdusvamman. Siitä ei ole tullut kuitenkaan pysyvää haittaa. Helen arvioi, että Norrgård on työkykyinen ekonomin ammattiin. Hän viittasi muun muassa siihen, että Norrgård on kyennyt opiskelemaan ekonomiksi kolarin jälkeen.

Helsingin hovioikeuden tuomarit vakuuttuivat enemmän Tenovuon lausunnosta.

Annan käsitys vakuutuksista muuttui

Musiikkitalossa Anna toteaa, että hänen parhaat vuotensa menivät taistelussa selittämättömiä oireita ja vakuutusyhtiöitä vastaan. Hän ei kadu sitä.

– Koin, että minun on pakko itseni ja muiden takia tehdä se, jotta asiat muuttuisivat. Tiesin, mitä minulle on tapahtunut ja luotin vahvasti siihen, että on olemassa oikeus.

Jos Anna olisi hävinnyt jutun, hän olisi saattanut joutua maksamaan kymmeniätuhansia euroja oikeudenkäyntikuluja Liikennevakuutuskeskukselle. Vanhempiensa tukemana hän uskalsi ottaa riskin.

– Oikeuden päätökset ovat merkinneet minulle paljon. Asia on käsitelty perusteellisesti useiden tuomareiden ja kymmenien todistajien voimin. Suomi on oikeusvaltio, hän sanoo.

Hänen käsityksensä vakuutusyhtiöistä ja vakuutuksista on kuitenkin muuttunut. Hän sanoo aiemmin uskoneensa vakuutuksiin.

–Vakuutus on jo sanana sellainen, että se luo turvallisuutta ja luottamusta. Meillä on perheessä ollut aina kaikki vakuutettu.

Annan mukaan vakuutusjärjestelmä toimii niin kuin vakuutusyhtiöt haluavat sen toimivan. Säästetään rahaa, jopa ihmisten terveyden uhalla.

–Vanhempieni auto oli muistaakseni jo viikossa kunnossa. Mutta kun on puhuttu vähän isommista summista, niin johan menivät hanat kiinni.

– Onhan se hyvä bisnes. Kauhea ajatella, että tämä peli, jota he pelaavat, on varmasti yksi syy, miksi se on niin kannattava bisnes.

Annan vaikeudet vakuutusyhtiöiden kanssa eivät päättyneet hovioikeuden päätökseenkään.

Vaikka hovioikeus totesi Annan työkyvyttömäksi, Liikennevakuutuskeskus on maksanut Annan ansionmenetykset vain käräjäoikeuden päätökseen asti, siis toukokuuhun 2013.

Liikennevakuutuskeskus kertoi, ettei se kommentoi yksittäisten vakuutettujen tapauksia.

Varatuomari Vesa Laukkasen mukaan Norrgårdin jutussa vaadittiin korvauksia vain käräjäoikeuden tuomioon saakka. Olli Tenovuo ei halunnut vahvistaa pysyvää työkyvyttömyyttä, koska Norrgård oli niin nuori.

Lääkärit ovat todenneet Norrgårdin kuitenkin yhä työkyvyttömäksi vuoden 2017 loppuun asti. Siihen mennessä nähdään, voiko hän kuntoutua johonkin työhön.

– En tunne ketään haittaluokituksen 13 omaavaa ihmistä, joka olisi tehnyt täydellistä comebackia. Olen toki nuori ja haluan selvittää, pystytäänkö työkykyä vähän lisäämään.

Miten nuori nainen sitten päivänsä kuluttaa samaan aikaan, kun hänen opiskelutoverinsa luovat uraa Annan unelmatöissä?

– Nukun, lepään tosi paljon. Luen paljon ja vietän ystävien kanssa vapaa-aikaa. Urheilen, sellaista maltillista urheilua, kesällä harrastan purjehdusta ja talvella pääsen joskus laskettelurinteeseenkin.

Aiheesta lisää A-studiossa tänään TV1:ssä klo 21.

Lue seuraavaksi