Henkien pelastaja

Pentti Keskitalo tietää hyvin, ettei lääketuotannossa voi käyttää Nairobin vesijohtovettä. Siksi Keskitalon valmistamat lääkkeet pelastavat henkiä – toisin kuin monet Afrikassa kaupan olevat valmisteet.

Ulkomaat
Mies lääketehtaan laitteen ääressä.
Universalin lääketehdas sijaitsee Nairobin luoteispuolella Kikuyussa. Jenny Matikainen / Yle

Pilleritehdas sijaitsee Nairobista luoteeseen. Tai ehkä ei pitäisi sanoa pilleri, täällä tehdään tabletteja, kapseleita, liuoksia, voiteita, jauheita – kaikkea, millä ihmisiä voi lääkitä ja hoitaa. Niillä parannetaan usein tauteja, joihin muuten voisi kuolla.

Lukion kemianluokkaa muistuttavan huoneen keskellä seisoo mies valkoisessa takissa. Hän on Pentti Keskitalo, yksi tehtaan kolmesta perustajasta.

Vastaus kysymykseen, miksi hän on täällä on lyhyt: jotain piti alkaa tehdä.

Keskitalo oli nuorenaTansaniassa perustamassa lääketehdasta. Sille reissulle jäi puolet sydämestä. Tuli kaipuu Afrikkaan. Kului kuitenkin vielä parikymmentä vuotta Suomessa. Sitten työt Orionilla loppuivat.

– Olin nähnyt, miten jotkut muut tekevät tätä hommaa ja sanoin, että näin ei voi lääkkeitä tehdä, Keskitalo kertoo.

Viiisi tehdasta kantaa vastuun. Muiden tekemiä lääkkeitä en varmasti söisi.

Keskitalo palasi Afrikkaan ja alkoi tehdä lääkkeitä HIV-, ripuli- ja malariapotilaille, päänsärkyyn ja tulehduksiin, Afrikan arkisiin vaivoihin.

"Muilla" Keskitalo tarkoittaa kilpailevia afrikkalaisia lääketehtaita. Hän kertoo yrityksestään löytää Nairobista alihankkijaa, mutta aikomus päättyi heti ensimmäiselle tehtaalle. Siellä käytettiin tuotannossa puhdistamatonta Nairobin vesijohtovettä.

Väärennetyt ja huonolaatuisetlääkkeet tappavat vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Valmisteet voivat olla tehottomia tai suorastaan myrkyllisiä.

UCL-lääketehtaanjohtaja Pentti Keskitalo.
Pentti Keskitalo tuli Keniaan koska tiesi, miten lääkkeitä ei kuulu tehdä.Jenny Matikainen / Yle

American Journal of Tropical Medicine and Hygiene -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan heikkolaatuiset malarialääkkeet aiheuttivat yli 120 000 afrikkalaislapsen kuoleman vuonna 2013.

Tutkijoiden mukaan lääkkeiden laatuun liittyviä ongelmia on aliarvioitu (siirryt toiseen palveluun) erityisesti köyhissä maissa. Kun valvonta on heikkoa tai olematonta, myynti usein rajoittamatonta ja asiakaskunnan tietämys rajallista, laatu voi olla mitä sattuu.

Kyse ei ole vain katukaupasta. Esimerkiksi Pakistanissa vuonna 2012 yli sata ihmistä kuoli sairaalasta saamaansa sydänlääkkeen aiheuttamiin komplikaatioihin.

– Sanoisin, että viisi tehdasta Keniassa ottaa vastuun niistä lääkkeistä joita he tekevät, mutta muiden tekemiä lääkkeitä en varmasti söisi, Keskitalo sanoo.

Universal Corporation LTD:n (UCL) tehtaalla lääkkeitä ei tehdä miten sattuu. Keskitalo pukee ylleen kurapukua muistuttavan valkoisen muovihaalarin. Ilman sitä ei lääkekoneiden luokse ole asiaa.

Osalla UCL:n lääkkeistä on kansainvälinen laatusertifikaatti, minkä vuoksi jokainen aspiriinipillerikin on tehtävä tiettyjen standardien mukaan.

Laadun piti olla alun perinkin tehtaan kilpailuvaltti, mutta eri markkinoilla. Lääkkeitä oli tarkoitus tehdä Kenian apteekkeihin ja sairaaloihin – olla yksi paikallisista tehtaista, Keskitalo sanoo.

Vuonna 2005 suunnitelma muuttui. UCL sai yhdelle HIV-lääkkeelleen Maailman terveysjärjestö WHO:n laatusertifikaatin. Sen imussa asiakkaiksi ilmestyi YK:n lastenjärjestö Unicef, Punainen Risti ja Yhdysvaltain hallituksen avustusjärjestö USAID.

Miehiä lääketehtaan käytävällä suojavaatteissa.
Universal-lääketehdas työllistää 450 ihmistä. Tehtaalla saa liikkua vain suojavarusteissa. Jenny Matikainen / Yle

Keskitalo pyörittelee kädessään jauhepakkausta.

– Me teemme tätä kolme–neljäsataatuhatta pakkausta päivässä, hän kertoo. Pakkauksessa on suolaseos, jota käytetään hoitamaan rajua nestehukkaa. Nestevaje vaivaa erityisesti ripuloivia lapsia.

Keskitalo laskee, että jauheella pelastetaan miljoonia ihmisiä vuodessa. Järjestöjen kautta UCL:n lääkkeitä viedään paitsi ympäri Afrikkaa myös esimerkiksi Syyriaan ja Pohjois-Koreaan.

Afrikassa tehdään alle kaksi prosenttia maanosan kuluttamista lääkkeistä. Tuotannon arvo on kuitenkin lähes nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Kuten muutkin talouskasvun hedelmät, myös lääketuotanto on keskittynyt tiettyihin maihin kuten esimerkiksi Etelä-Afrikkaan, Nigeriaan, Pohjois-Afrikan maihin ja Keniaan.

Pakkauksesta ostetaan yksi tai kaksi tablettia sen mukaan, mihin on varaa.

Edullisille ja laadukkaille lääkkeille olisi täällä tarve. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan viikon antibioottikuuri saattaa maksaa Keniassa kuukauden palkan.

Usein maaseudulla ostetaan yksi tai kaksi tablettia sen mukaan, mihin on rahaa. Apteekkarit toimittavat usein lääkärin virkaa. Joskus vaiva paranee parilla antibiootilla ensimmäisellä kerralla, mutta ei enää toisella, Keskitalo kuvailee.

YK:n Afrikan talouskomission johtaja Carlos Lopesin mukaan paikallisen lääketuotannon lisääminen (siirryt toiseen palveluun)olisi elintärkeää maanosan terveydenhuollon parantamiseksi.

Ei liene väärin arvattu, että hän tarkoittaa tehtaita, jotka tekevät toimivia tuotteita. Rahoiksi se ei aina lyö.

– Olin aina kuvitellut, että lääkkeitä myymällä tienaa hyvin. Mutta ei se ihan niin ollutkaan, Keskitalo naurahtaa.

UCL sai aikanaan vetoapua suomalaisesta kehitysrahastolta Finnfundilta. Se investoi tehtaaseen kymmenen vuotta sitten ja myi osuutensa tänä keväänä

Mutta Keskitalon mukaan UCL on enemmän kuin bisnes. Hän kutsuu sitä yliopistoksi.

– Täällä me emme saa valmiiksi koulutettuja farmaseutteja, putkimiehiä tai sähkömiehiä, vaan me olemme tässä samalla tällainen lääkealan yliopisto, Keskitalo sanoo.

Hän uskoo, että kilpailijat ovat joutuneet nostamaan laatutasoaan ja investoimaan miljoonia pysyäkseen heidän perässään.

Omaa lastaan on toki helppo kehua. Käytävällä odottavat Unicefin tarroilla varustetut laatikot kuitenkin kertovat, ettei UCL:n pillereitä tarvitse myydä kadunkulmassa.

Yksi markkina kuitenkin sulkeutui, kun toinen avautui. UCL ei ole pystynyt myymään Kenian valtiolle mitään kolmeen vuoteen. Yksityisillä markkinoilla, kuten apteekeissa hinta on kilpailukykyinen, mutta suuria määriä ostavalle valtiolle liian korkea.

Mies ja lääkepurkkeja.
Osa Universalin lääkelaitteista on hankittu käytettynä Suomesta. Vuodessa tehtaalla tehdään yli miljardi pilleriä.

Keskitalon mukaan Kenian valtio ei edes yritä tukea paikallista tuotantoa vaan antaa halpojen, usein ala-arvoisten lääkkeiden virrata markkinoille Kiinasta, Intiasta ja Pakistanista. Se on yksi syy miksi Kenian 35 lääketehdasta eivät ole voineet kasvattaa kapasiteettiaan, Keskitalo sanoo.

Jos Keskitalo miettisi nyt, mitä voisi alkaa tehdä, vastaus saattaisi olla toinen.

– Ei täällä mitään sellaista hyötyä ole, että hallitus suojaisi meitä. Lääketeollisuus on ihan oman itsensä armoilla.

Heille jotka ovat lääkkeiden armoilla, on silti hyvä, että Keskitalo päätti tulla Keniaan. Ainakin osa jättää tarttumatta siihen pakettiin, joka on tullut Nairobin vesijohtovettä käyttävältä tehtaalta.