Viisikko aiheuttaa yhä kääntäjille päänvaivaa – Eeva Joenpelto ei kehdannut käyttää omaa nimeään

Lastenkirjasarja Viisikosta tehdään 60-vuotisjuhlan kunniaksi uusia suomennoksia. Aikanaan lastenkirjoja pidettiin hömppänä, joiden suomentamisella ei kannattanut tuhria mainettaan. Siksi tarvittiin ahkera mielikuvitushenkilö Lea Karvonen.

kulttuuri
Kirjan kansi.
Tammi.

Brittiläistä maaseutuidylliä, pohjattomia eväskoreja, salakäytäviä ja aina onnellisesti päättyviä seikkailuja: niistä onViisikko-seikkailut tehty. Sisarukset Leo, Dick ja Anne, heidän poikatyttö-serkkunsa Pauli ja Tim-koira osoittautuivat tarinoissa kerta toisensa jälkeen aikuisia neuvokkaammiksi.

Joukkiosta kertovat 21 tarinaa ovat rakastetuimpia Enid Blytonin yli 600 lastenkirjan joukosta. 1940-luvulla syntyneitä Viisikoita on myyty enemmän kuin mitään muita lastenkirjoja maailmassa.

Valtaosan Viisikoista on suomentanut kustannusyhtiö Tammen luottokääntäjä Lea Karvonen. Karvosen 1950-luvulla alkanut ura jatkui 2000-luvulle asti. Karvonen ei kuitenkaan ole todellinen henkilö. Se oli salanimi, jonka selän takana ansioituneet kirjailijat saattoivat kerätä lisäansioita nuortenkirjoilla ja viihteellä uraansa kolhimatta. Karvosen nimellä käänsivät muun muassa Liisa Ryömä, Toini Havu ja Eila Pennanen.

Erityisen ahkerasti Karvonen oli käytössä Netta Muskettin ja Enid Blytonin tuotannon kääntämisessä.

Yllättävin Karvos-nimi löytyy vuonna 1956 ilmestyneen, ensimmäisen Viisikko-käännöksen takaa. Kirjan Viisikko aarresaarella _suomensi Eeva Joenpelto, jonka läpimurtoteos _Neito kulkee vetten päällä oli julkaistu edellisenä vuonna. Joenpellon kääntämä Viisikko julkaistaan nyt uusintapainoksena kirjasarjan 60-vuotiaan Suomen-taipaleen kunniaksi.

"Ei sensuuria tai silottelua"

Enid Blytonin teokset – Viisikot muiden mukana – joutuivat valistuneella 1970-luvulla etenkin Britanniassa kriitikoiden hampaisiin. Kirjojen kieltä pidettiin ohuena, tarinoita kaavamaisina, ja maailmankuvaa rasistisena, stereotyyppisenä ja konservatiivisena. Osa kirjastoista kärräsi kirjat pois silmistä kokonaan.

Ne saivat myöhemmin arvonpalautuksen. Lukemisen asiantuntijat lausuivat, että on hyvä, kun lapset ylipäätään lukevat jotain. Blytonin muutamassa päivässä kirjoittamat, kepeät seikkailut ovat olleet monelle sukupolvelle oiva portti kirjojen maailmaan ja ne ovat tarjonneet riittävästi ravintoa ahmimisikäisille lapsille.

Brittiläiskustantamo hioi muutamia vuosia sitten Viisikkojen kieltä nykyarvoihin paremmin istuvaksi. Kyytiä saivat etenkin 1940-luvun kielikuvat ja sanonnat, jotka ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet nykylapsille käsittämättömiksi tai tahattoman koomisiksi. Myös rasistisia sävyjä häivytettiin.

Enid Blyton Societyn eli kirjailijan muistoa vaalivan yhdistyksen mielestä muutokset olivat turhia ja aliarvioivat nuoria lukijoitaan.

Viisikoista alusta asti Suomessa vastannut kustannusyhtiö Tammi aikoo olla uskollinen alkuperäisteksteille. Tekeillä on kaksi uutta suomennosta. Sarjan toisen ja kolmannen osan,Viisikon uudet seikkailut _ja Viisikko karkuteillä, _kääntää Hilkka Pekkasen vetämä opiskelijaryhmä.

Kustantaja Saara Tiuraniemen ja kustannustoimittaja Mirkka Hynnisen mielestä ajankuvan sensurointi ja silottelu ei ole tarpeen.

– Briteissä on tehty Viisikoista kevyesti siistittyjä versioita nykylasten luettaviksi. Tammi ei ole tehnyt vastaavia muutoksia uusintapainoksiin. Kuten Tammen kultaiset kirjat, ovat ne aikakautensa tuotteita ja silti sellaisenaan viehättävät edelleen.