KOM-teatteri tarttui näytelmään, jota on mahdoton esittää - Teatterit pelkäävät kokeellisia tekstejä

Saksalaisen teatterin kulttiteos esitetään Helsingissä ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen. Heiner Müllerin näytelmiä nähdään meillä vain harvoin, koska niitä pidetään mahdottomina tuoda näyttämölle.

kulttuuri
Julistekuva Hamletinkoneen esityksestä.
Jani Rapo

Kynttilät valaisevat mustavalkoisia valokuvia KOM-teatterin pimennetyssä aulassa. Bertolt Brecht, Juri Gagarin, Hannu Salama ja Hella Wuolijoki katsovat potrettien joukosta kohti teatterin ulko-ovea. Tunnelma on harras.

– Nämä kuvien henkilöt ovat vaikuttaneet työryhmämme jäseniin ja tehneet meistä sen, mitä olemme. Täällä on vasemmiston ja kulttuurialan sankareita. Oma isoisäni katselee meitä tuossa noin, ohjaaja Lauri Maijala esittelee alttarimaista lavastusta.

– He katselevat meitä, että no niin tuleva polvi, mitäs te olette tehneet sen perinnön eteen, minkä me olemme teille jättäneet.

"Heil Coca-cola"

Valokuvien ympärillä ja niiden lomassa esitetään näytelmää Hamletinkone. Näyttelijä Niko Saarela suoltaa monologia, joka on tunnelmaltaan kylmä, kyyninen ja väkivaltainen:

– Kuvottaa, kun katsoo valheita, joihin vain valehtelijat itse uskovat eikä kukaan muu. Valheita, joihin uskotaan. Kuvottaa, kun katsoo johtajien naamoja paikoista, äänistä, pankkitileistä käydyissä kamppailuissa, Hamletiksi itseään kutsuva näyttelijä tilittää ja huutaa perään tervehdyksen:

– Heil Coca-cola!

_Hamletinkone _on itäsaksalaisen Heiner Müllerin (1929 - 1995) vuonna 1977 valmistunut näytelmä, joka antoi Shakespearen _Hamletin _maailmantuskalle uudet mittasuhteet. Teksti kumpusi kirjailijan pettymyksestä muun muassa maansa poliittiseen järjestelmään.

Vaikka kylmää ja kovaa tekstiä riittää, on ohjaaja Maijala löytänyt näytelmän vakavuuden keskeltä myös omalle tyylilleen uskollista karnevaali-ilottelua.

– Toivon, että katsoja näkisi, miten kohtuuton toi Hamlet-kaveri on. Hän on nihilismiin taipuva ihmisvihaaja, joka syyttää kaikista maailman ongelmista kaikkea muuta kuin itseään.

Syyttelyä kestää siihen asti, että Hamletiksi itseään kutsuva näyttelijä ja mediapersoona päättelee olevansa syyllinen holokaustiin.

– Se menee niiin pitkälle sen ahdistuksensa kanssa, että kyllä minua ainakin naurattaa. Tulee sellainen olo, että et sä kaveri voi ajatella, että koko maailma pyörii vain sinun ja sinun tekojesi ympärillä.

Mahdoton näytelmä

Maailmalla tunnetun Müllerin teoksia on Suomessa esitetty vain vähän ammattiteattereissa. Annette Arlander on ohjannut näyttämölle kolme kirjailijan tekstiin perustuvaa esitystä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. _Hamletinkoneen _hän ohjasi kuunnelmaksi vuonna 1989.

Näyttämöllä _Hamletinkone _esitettiin ensimmäisen kerran Turun kaupunginteatterin ja Aurinkobaletin yhteistyönä vuonna 1993. Circus Maximus esitti sen vuonna 2000.

Muuten on ollut hiljaista.

Syy on siinä, että Müllerin tekstejä on pidetty mahdottomina tuoda näyttämölle.

– Monesti näytelmä tulee sitä varmemmin esitetyksi, mitä selkeämmät ohjeet siinä on eli mistä henkilö A tulee ja minne henkilö B poistuu. Müller on vähän pahamainen kirjailija, esimerkiksi _Hamletinkoneessa _on mahdottomat ohjeet, Maijala sanoo.

_Hamletinkoneen _14-sivuinen teksti on tiheänä symboleista.

– Näyttämölle tulee yhtäkkiä jääkausia ja kipsiset Marx, Lenin ja Mao tulevat alastomien naisten esittäminä ja niiden päät murskataan, ja jääkaapista valuu verta, Maijala kuvailee.

Runsaus on ohjaajan mukaan rikkaus.

– Kun tajuaa, että tätä ei voi tehdä oikein vaan on pakko tulkita, niin tekstistä tulee herkullinen: minun täytyy selvittää tämä ihan itse.

Lukutaito hukassa

Suomen vireässä teatterikentässä kokeelliset tekstit loistavat poissaolollaan. Nykydraaman tilanne on vielä huonompi kuin Müllerin kaltaisten kulttistatuksen saaneiden klassikoiden.

Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori pitää tilannetta huolestuttavana.

– Teatterit pelaavat ohjelmistossaan yhä enemmän varman päälle. Suomalaisten kirjailijoiden, kuten Emilia Pöyhösen, kokeilevat tekstit eivät paljolti seulaa läpäise. Lisäksi ohjelmistosta on aika lailla turha etsiä uusia kokeilevia, esimerkiksi saksalaisia tekstejä.

Goethe-instituutin viime vuosina julkaisemista saksalaisen nykydraaman antologioista ei Suomessa ole esitetty yhtäkään näytelmää. Teokset toimittaneen Jukka-Pekka Pajusen mukaan tilanne kertoo kuitenkin ylipäätään uuden ulkomaisen draaman asemasta Suomessa.

Helavuori uskoo syyn löytyvän siitä, ettei meillä ole totuttu kokeilevampaan teatteriin.

– Teatterin lukutaito on ehkä hukassa. Voi myös olla, etteivät teatterit liiemmin ole yrittäneet kasvattaa sellaista yleisöä. Realismi rules täällä Suomessa, Helavuori sanoo.

Esikuvien kauhu

_Hamletinkoneen _valinta KOM-teatterin ohjelmistoon ei johdu pelkästään rohkeudesta kokeilla. Näytelmän ydin sopii hyvin esityksen ohjaajan Lauri Maijalan omiin pohdintoihin.

– Se tulee siitä, kun on kasvanut käsitykseen, että tästä tulee vielä suurta ja että maailma pystyy vielä muuttumaan meidän avullamme. Sitten alkaa vähitellen tajuta, että ne henkilöt, joita on aikaisemmin palvonut alkavat näyttää vastenmielisiltä ja inhottavilta.

Tämän pohdinnan Maijala aloitti jo ensimmäisessä KOM-teatterin taiteellisena johtajana ohjaamassaan esityksessäVallankumous. Juha Siltasen tekstiin perustuva esitys kysyi niinikään karnevalistisesti iloitellen, onko aatteellisuus edes mielekästä nykymaailmassa.

– Me tarvitsemme aatteita. Mutta ehkä ne täytyy haudata, että ne voidaan löytää uudestaan, Maijala sanoo.

Korjaus: Muutettu tieto, jonka mukaan KOM-teatterin Hamletinkone olisi ollut näytelmän ensiesitys Suomessa. Hamletinkoneen aiemmat esitykset lisätty juttuun.