1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

"Nautin yhä vain siitä, kun kirjailija onnistuu huijaamaan" – dekkarifani kokosi rikoskirjallisuuden historian yksiin kansiin

Alussa oli murha -kirja kertoo, kuinka dekkariin on kehittynyt omat alalajinsa salapoliisiromaanista ekotrilleriin. Välillä rikoskirjallisuutta on pidetty nuorisoa turmelevana roskana, välillä yhteiskunnan tarkkanäköisenä kuvaajana.

Kuva: Yle

Enid Blytonin_ Viisikko_-sarjasta se kaikki alkoi. Paula Arvas oli alle 10-vuotias, kun dekkarikärpänen puraisi. Siitä lähtien dekkarit ovat olleet tärkeässä roolissa Arvaksen elämässä. Rikoskirjoista syntyi ensin gradu, sittemmin väitöskirja. Nyt kädessä on painotuore teos Alussa oli murha. Johtolankoja rikoskirjallisuuteen – yhdessä Voitto Ruohosen kanssa kirjoitettu kokonaisesitys rikoskirjallisuuden historiasta.

– Yhä vain nautin dekkareiden lukemisesta. Siitä, että kirjailija onnistuu huijaamaan, yllättämään. Arvoitus, se kiehtoo.

Suomalaiset rakastavat dekkareita

Suomessa dekkareita luetaan ja kirjoitetaan ennätystahtia. Dekkariseuran tilastojen mukaan vuonna 2013 Suomessa ilmestyi 110 rikoskirjaa, kun parikymmentä vuotta aiemmin määrä jäi reiluun kymmeneen. Dekkaribuumi on jatkunut jo niin pitkään, että Paula Arvas puhuisi mieluummin vakiintuneesta suosiosta.

Stieg Larssonin Millennium-trilogia on lähes fyysinen kokemus.

– Dekkareissa kiehtoo tuttuus. Ne on usein kirjoitettu sarjaksi, jolloin lukijalla on mahdollisuus palata tuttujen sankareiden seuraan.

Osa viehätystä on myös se, että jännityskirja aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Arvaksen mukaan Stieg Larssonin_ Millennium_-trilogia on tästä hyvä esimerkki.

– Kun otan Larssonin kirjan käteen, kokemus on lähes fyysinen. Kirja imaisee mukaansa, jännitän ja pelkään, voin lopettaa lukemisen vain äärimmäisestä pakosta tai sen vuoksi, että luin sen jo loppuun.

Paula Arvas Kuva: Yle

Kaikki alkoi Edgar Allan Poesta

Dekkarigenre syntyi 1800-luvulla, jolloin maailma muuttui jännityskertomuksille suotuisaksi: teollistuminen synnytti suurkaupunkeja, joiden pimeillä kujilla sattui paljon rikoksia. Samaan aikaan lukutaito yleistyi, mikä johti sanomalehtien kulta-aikaan.

– Edgar Allan Poen lyhyet kertomukset ovat lähtöpiste. Ne vaikuttivat erityisesti Arthur Conan Doyleen, joka alkoi kirjoittaa Sherlock Holmesin tarinoita jatkosarjana sanomalehteen. Syntyi varhaisen dekkarin arkkityyppi, yksityisetsivä, joka selvittää arvoitukseksi muodostuvaa vastenmielistä rikosta, selittää Arvas.

1920- ja 30-luvut olivat rikoskirjallisuuden kulta-aikaa, jolloin uraansa aloitteli jännityskirjallisuuden kuningatar Agatha Christie. Toisen maailmansodan kokemukset näkyivät myös dekkareissa: salapoliisi joutui antamaan tilaa oikealle poliisille ja tyylilaji muuttui realistisemmaksi. Kylmä sota toi mukanaan James Bondin ja John Le Carren agenttitarinat. Viime aikojen trendi on ollut hybridi.

Lukijaa ei saanut huijata. Hänen täytyi pystyä ratkaisemaan rikos.

Englantilainen dekkariopas 1930-luvulla.

– Dekkarikirjallisuudelle ovat olleet tyypillistä selkeät lajityypit. On salapoliisiromaaneja, realismiin ja lakoniseen ilmaisuun nojaavia niin sanottuja kovaksi keitettyjä dekkareita, vakoilu- ja toimintatrillerejä. Nyt yhdessä teoksessa voi olla elementtejä näistä kaikista. Samassa romaanissa voi olla sekä tarkkaa poliisityön kuvausta että trillerille tyypillistä nopeutta.

Arvaksen mukaan kirja voidaan laskea dekkariksi, jos siinä tehdään rikos. Agatha Christien aikaan suhtautuminen lajityyppiin oli tiukempaa.

– Englannissa laadittiin 20- ja 30-luvuilla sääntökokoelmia oikeaoppisesta dekkarista. Lukijaa ei saanut huijata, hänelle piti tarjota samat tiedot kuin etsivällä oli käytössään, yliluonnollisia asioita ei saanut tapahtua. Tavoitteena oli varmistaa, että lukijalla oli loogisesti päättelemällä mahdollisuus itse ratkaista rikos.

Yksityiskohta Alussa oli murha -kirjasta. Kuva: Yle

Suomalaista tyyliä ei ole

Dekkarikirjallisuuden historia on vahvasti Yhdysvaltain ja Britannian hallitsemaa. Vaikutteet ovat kulkeutuneet ympäri maailman, eikä Paula Arvaksen mukaan voida oikein puhua dekkarin kansallisista erityispiirteistä. Ei edes viime aikoina pinnalle nousseen pohjoismaisen dekkarin osalta.

– Yhteiskunnallista otetta on pidetty pohjoismaisen dekkarin tunnusmerkkinä, mutta kyseessä on kansainvälinen ilmiö. Ehkä tietynlainen realistinen pohjavire yhdistettynä melankoliseen maisemaan, huonoon säähän ja yksinäisiin ihmisiin on meikäläisille dekkareille tyypillistä.

Pohjoismaisen dekkarin lähtölaukauksena pidetään ruotsalaisen kirjailijapariskunnan Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön 1960-luvulla kirjoittamaa Beck-sarjaa. Arvas kuitenkin muistuttaa, että samoihin aikoihin omaa uraansa aloitteli Matti Yrjänä Joensuu.

– Joensuu ei tuntenut ruotsalaistekijöitä kirjoittaessaan ensimmäisiä Harjunpää-romaanejaan. Hahmo perustui poliisitaustaisen Joensuun omiin kokemuksiin. Meillä onkin Suomessa oma vahva realistisen poliiisiromaanin traditio.

Waltari puhdisti maineen

Suomen ensimmäiset dekkarit kirjoitettiin jo vuonna 1910, jolloin Rikhard Hornanlinna julkaisi kaksi lyhyttä tarinaansa.

– Ne olivat Sherlock Holmes -tyyppisiä arvoituksia. Pääroolissa oli näppärä salapoliisi, joka osasi naamioitua hyvin. 

Alkuun dekkareita ei juuri arvostettu, päinvastoin, niitä pidettiin suorastaan nuorisoa turmelevana kirjallisuutena. Maine alkoi kuitenkin kohentua jo ennen sotia.

– Kun Mika Waltari voittiKomisario Palmu-romaanillaan 30-luvun lopussa pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun, dekkareiden kirjoittamisesta tuli paljon hyväksytympää.

Mika Waltari julkaisi ensimmäisen komisario Palmu -kirjansa 1930-luvun lopulla. Komisario Palmu ratkoi rikoksia myös valkokankaalla 1960-luvulla tehdyissä elokuvissa. Pääosaa esitti Joel Rinne. Kuva: Yle

Toisen maailmansodan aikana ihmiset kaipasivat huvituksia, mutta moni asia oli kiellettyä. Viihdekirjoja ja erityisesti rikostarinoita sen sijaan sai julkaista, ja ne menivätkin kuin kuumille kiville.

Dekkaribuumi ei siis ole vain tämän ajan ilmiö. Myös rikoskirjallisuuden arvostuksen nousulla on pitkä historia. Tänä päivänä dekkarin asemaa kuvaa se, että niin sanotut tavalliset kaunokirjailijat lainaavat deekkareiden elementtejä juonikuvioihinsa. Kuten kirjan tekijät totetavat: dekkarista on tullut merkittävä kaunokirjallinen ja kulttuurinen ilmiö. Siksi se ansaitsee oman historiansa.

Paula Arvas ja Voitto Ruohonen: Alussa oli murha. Johtolankoja rikoskirjallisuuteen. Gaudeamus, 2016.