1. yle.fi
  2. Uutiset

Kevät pellon laidassa – Lintuharrastaja jättää luennotkin väliin muuttoa seuratakseen

Muuttolintujen palaaminen etelästä saa lintuharrastajat kapuamaan lintutorneihin ja saapastelemaan päivät pitkät pellon laitaa. Siivekkäiden tarkkailu tarjoaa ikimuistoisia hetkiä ja karvaita pettymyksiä.

Kotimaan uutiset
Juha Kaita-aho / Yle
Lintuharrastaja Esa-Matti Lampinen

– Tinnu!

Tuulihaukka (Falco tinnunculus) leijailee Vuolingon pellon yllä. Esa-Matti Lampinen innostuu hetkeksi ja nostaa seipiön nokkaan asennetut kiikarit silmilleen.

27-vuotias lintuharrastaja on polkenut Mikkelin lentoaseman takana sijaitsevalle peltoaukealle seuraamaan lintujen varhaista kevätmuuttoa. Aamu- ja iltapäivän havainnoinnin tulos on kolmisenkymmentä lintulajia. Vettyneellä peltoaukealla on kieppunut muun muassa töyhtöhyyppiä ja västäräkkejä. Lähistöllä toitottavat laulujoutsenet.

Eilen Lampinen havaitsi kyhmyjoutsenen, joka on näillä leveysasteilla harvinaisuus. Seuraavaksi hän odottaa etelästä saapuviksi ruskehtavia, kuusikoiden kätköissä piilottelevia rautiaisia.

Pitkämatkalaisia ja lähempänä Suomen rajoja talvehtineita lintuja lentää maahan vielä monen viikon ajan. Lampisen arvion mukaan puolet Mikkelissä keväisin tavattavista muuttolinnuista on vielä saapumatta.

Heräävä luonto vetää puoleensa

Paikallaan nököttämisen ja kaukoputkeen nojailun lomassa on hypittävä. Vaikka aurinko pilkistää ajoittain pilviverhon raosta, tekee huhtikuinen tuuli ilmasta raa'an. Alkukevään viimasta huolimatta Lampinen on pakannut viikon joka päivä eväsleivät reppuun ja lähtenyt pellolle.

– Kehtaako tuota myöntääkään, mutta pitkälti toistakymmentä tuntia on varmasti tällä viikolla mennyt tällä peltoaukealla. Jokusen luennon olen ehkä jättänyt väliin ja tullut katsomaan, mitä täällä on liikenteessä.

Väliin jääneet luennot eivät ole jääneet opiskelijan mieltä kaihertamaan. Eloon herännyt luonto kutsuu jättämään pölyiset luokkahuoneet hetkeksi rauhaan.

– En minä usko, että yksikään luonnossa vietetty hetki on hukkaan heitetty. On rauhoittavaa tuijottaa tyhjää taivasta ja nauttia kevään tulosta. Saa toivottaa tervetulleeksi ne vanhat tuttavat. Yksi kerrallaan ne tulevat takaisin, vuosi toisensa jälkeen.

Luonnossa rauhoittuminen on oleellinen osa Lampisen lintuharrastusta. Toinen on yllätyksellisyys. Tälläkin pellolla Lampinen on havainnut paikallisia harvinaisuuksia, kuten pikkujoutsenen ja kattohaikaran – arosuohaukankin melkein.

– Minä sen missasin viidellä minuutilla. Ehdin juuri lähteä pois. Se kismittää vielä parin vuoden jälkeenkin.

Epäonnea on riittänyt tällekin aamulle.

– Tänään aamulla yritettiin Tuukkalan pellolla mustaleppälintua. Kolmas yritys. Kaveri soitteli vinkkiä, että nyt se olisi siellä nähtäville. Kun menimme paikalle, se oli juuri hävinnyt.

Onneksi onnistuneitakin harvinaisuuksien bongausreissuja riittää. Lampisen ikimuistoisimpia lintukokemuksia on amerikantaivaanvuohen perässä tehty retki Laukaaseen.

– Useampi kymmenen bongaria seisoi pellon reunalla ja odotti lintua illan hämärtyessä. Kun se lopulta nousi sieltä jostain pusikon kätköistä, lensi pari kierrosta meidän yllä ja puputus kuului vaan, niin se on niitä pieniä maagisia hetkiä.

Lintuharrastus voi hyvin, moni lintulaji puolestaan ei

Suomalaiset ovat ahkeria lintujen talviruokkijoita ja ripustavat innolla pönttöjä mökkitonteilleen. Lampisen mukaan suomalaisia voikin kutsua lintukansaksi.

– Suomalaiselle kesämökille kuuluu kuikan huuto ja laulujoutsen on monelle hyvin läheinen lintu. Väestöön suhteutettuna olemme myös kärkipäätä lintuharrastajien määrässä.

Lampisen mukaan lintuharrastus sopii kaikille, ja se on helppo aloittaa. Lintuja on joka puolella, eikä niiden perässä ole välttämätöntä ajaa pitkien matkojen päähän. Opittavaa myös riittää eliniäksi. Kovin sosiaalinen harrastus ei välttämättä aina ole.

– Kyllä se tahtoo olla, että yksinään tässä jokainen suorittaa omaa tutkimustaan ja linnuston tarkkailua. Jos jotain mielenkiintoisempaa tulee, niin pistetään viestiä aina – jeesataan kaveria ja jaetaan iloa.

Jos lintuharrastajia on Suomessa paljon, ei läheskään kaikkien lintulajien osalta voida sanoa samaa. Monien maassa pesivien lintujen kannat ovat taantuneet. Tilanne vetää lintuharrastajan apeaksi.

– Kyllähän uudessa uhanalaiskatsauksessa taas saatiin monta lajia lisää. Ei mitenkään mieltä ylentävä kehityssuunta.

Moni lintulaji kohtaa ongelmia talvehtimisseuduillaan eikä koskaan palaa takaisin Suomeen. Lampinen kuitenkin muistuttaa, että osin lintujen ahdinko on kotoperäistä: kannat ovat taantuneet vanhojen metsien kaatamisen ja suoekosysteemien tuhoutumisen vuoksi, osin perinteisten viljely- ja laidunalueiden kadottua.

Lampinen toivoo, että meneillään olevasta Miljoona linnunpönttöä -kampanjasta on apua linnuille. Kaikkia ongelmia pöntöt eivät kuitenkaan ratkaise.

– Fakta on, että sillä autetaan vain kolopesijöitä. Esimerkiksi soilla ja kosteikoilla elävät linnut eivät tästä paljoa kostu.

Lue seuraavaksi