Keskosvauva koskettaa kehitysvammaisen sydäntä – turvalonkeroita virkataan ranteet hellinä

Kehitysvammaiset ovat ahkerasti virkanneet Forssassa pieniä, pehmoisia turvalonkeroita Kanta-Hämeen keskussairaalan keskosille. Työvalmennuskeskus Aktiivissa valmistuneet pienet turvalonkeroiksi kutsutut pehmomustekalat on tehty ilolla ja sydämellä.

Kotimaa
Pieni vauva äidin sylissä
Pikkumies Taskinen sai oman turvalonkeronsa ensimmäisenä vauvana Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Anne-Maria Niskanen / Yle

Forssan työvalmennuskeskus Aktiivissa työskentelevät Sini Nieminen ja Pauliina Virkkunen ovat muiden mukana virkanneet keskosvauvoille turvalonkeroita. Molemmat naiset iloitsevat siitä, että pikkuruiset vauvat saavat kaverikseen värikkään mustekalan.

Sini Niemisen mukaan turvalonkeron värillä ei kauheasti ole väliä. Pääasia on, että turvaa antava pehmolelu on värikäs.

– Melkein kaikki päivät niitä tehdään. Sitten, kun ranteeseen sattuu, niin täytyy vähän himmata tekemistä, sanoo Sini Nieminen.

Työvalmennuskeskuksessa virkkaavat tietävät tarkkaan sen, millaiseen tarkoitukseen turvalonkerot menevät.

Naiset virkkaavat
Sini Nieminen ja Pauliina Virkkunen tietävät, että pehmoinen turvalonkero on tärkeä asia pikkuisille keskosvauvoille.Timo Leponiemi / Yle

– Olen katsonut facebookista kuvia, ja sellainen pieni on niin sydäntä raastava. Kun itsekin olen lapsirakas, niin kyllä sellainen nostaa käsikarvat pystyyn ja tulee melkein itku. Keskosvauva on niin pieni, ja kun se on kaikissa letkuissa vielä. On sellainen varmaan yksinäinen, kun joutuu keskoskaapissa olemaan, pohtii turvalonkeroa virkkaava Sini Nieminen.

Pauliina Virkkunen puolestaan tietää itse olleensa keskonen. Hän tietää viettäneensä leikkauksen jälkeen pitkän tovin keskoskaapissa. Nyt hän virkkaa turvalonkeroita keskosvauvoille todella mielellään.

– Kyllä minä antaisin tällaisen niin mielelläni itse vauvan käteen. Turvalonkero on niin hyvä, kun sitten ei vauva revi niitä johtoja pois. Kun vauva saa tällaisen käteensä, niin se rupeaa leikkimään eikä koske johtoihin ja tulee iloiseksi. Se on vähän niin kuin niiden unilelu, sanoo Pauliina Virkkunen.

Hyvä asia aktivoi auttamaan

Forssan työvalmennuskeskuksen väki uurasti parissa kolmessa viikossa yli 70 turvalonkeroa. Aktiivin työnohjaaja ja Kädet käyttöön -ryhmän ohjaaja Teresa Norri kertoo, että turvalonkeron tekeminen on työnä helppoa ja sopii todella hyvin Aktiivin asiakkaille.

Virkattuja, värikkäitä mustekaloja
Forssan Aktiivin kehitysvammaisten virkkaamat värikkäät turvalonkerot annetaan Kanta-Hämeen keskussairaalan keskosvauvoille.Timo Leponiemi / Yle

– Kukin virkkaaja teki lonkeroita taitojensa mukaan, kertoo Teresa Norri. Tekijöillä oli motiivi kohdillaan.

Norrin mukaan toinen puoli asiassa on se, että auttaminen aktivoi eikä pelkästään kehitysvammaisia, vaan aivan kaikkia ihmisiä.

– Sydän kaikilla on paikallaan. Tavallaan, kun saat tehdä jotakin, millä on merkitystä ja mikä menee lahjaksi pienelle, avuttomalle ihmiselle, niin sellainen asia on meilläkin otettu vastaan avosylin, sanoo Teresa Norri.

Turvalonkeroista keskosille turvaa

Maanantaina Kanta-Hämeen keskussairaalan teho- ja valvontaosaston apulaisosastonhoitaja Päivi Toivanen vastaanotti forssalaisten virkkaamat turvalonkerot. Kanta-Hämeessä syntyy vuosittain noin viitisenkymmentä keskosta, joiden lisäksi tehohoitoa tarvitsee vuosittain yli 250 vauvaa.

Värikkäät lonkerot antavat pienille sormille työtä.

Päivi Toivanen

– Turvalonkerot tulevat todella tarpeeseen, sillä ne parantavat vauvojen potilasturvallisuutta, Päivi Toivanen sanoo. He nimittäin repivät syöttö- ja infuusioletkuja irti, joten on hyvä, että värikkäät lonkerot antavat pienille sormille työtä.

Apulaisosastonhoitaja Päivi Toivanen uskoo, että vanhemmat ovat mielissään, kun keskussairaalaankin on saatu turvalonkeroita. Vauvat saavat ottaa kotiutuessaan pehmolelun mukaan, niinpä maanantaina saatu 70 turvalonkeron satsi riittää noin kuukaudeksi.

Forssan Aktiivi haastaakin kaikki kantahämäläiset virkkaamaan lisää turvalonkeroita pienille vauvoille.