Arkkipiispa Kari Mäkinen: Meillä täällä on enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu

Mäkinen haluaisi nähdä avoimemman kirkon, jossa poikkipuolisia sanojakin kuultaisiin. Mäkinen on huolissaan nykyisen politiikan taustalta kuultavasta viestistä, jossa heikoimmassa asemassa olevat nähdään yhteiskunnan taakkana.

Ulkomaat
Kari Mäkinen
Kari Mäkinen Yle

Hallitus ilmoitti tällä viikolla leikkaavansa yhteensä vajaat 200 miljoonaa erilaisista etuuksista, muun muassa työttömän peruspäivärahasta, työmarkkinatuesta, kansaneläkkeestä ja lapsilisistä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen ei halua lähteä taloudellisesti arvioimaan leikkausten vaikutuksia, mutta hän näkee taustalla elävän epätoivottavan ja rankan viestin, jonka mukaan yhteiskunnassa heikoimmilla olevat nähdään taakkana tai rasitteena.

Me eletään sen kaltaisessa talousjärjestelmässä, jonka yksi käyttövoimista valitettavasti on ahneus.

Arkkipiispa Kari Mäkinen

– Toivon, että sellaista viestiä ei haluttaisi antaa, mutta se on helposti kuultavissa, Mäkinen sanoi TV1:n Ykkösaamussa.

Mäkinen kommentoi myös Panaman papereiden julkistusta ja niiden synnyttämää keskustelua veroparatiisien käytön moraalista. Mäkisen mukaan lainsäädäntö luo moraalisen minimin, joka ei vielä tarkoita, että sen varassa hyvä elämä voisi toteutua.

– Me eletään sen kaltaisessa talousjärjestelmässä, jonka käyttövoimista yksi on valitettavasti ahneus.

Mäkinen sanoi olevansa edelleen sitä mieltä, että pääministeri Juha Sipilän viime kesänä esittämät hyvätuloisten vapaaehtoiset palkanalennukset eivät ole yhtä hyvä keino heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi kuin verotus. Mäkisen mukaan päätösten tulee koskea kaikkia ja yksi keinoista on verotus.

– Olennaista on oikeudenmukaisuus ja oikeudenmukaiset päätökset, ja se ei voi perustua siihen, että hyväosaisille, kuten minulle, se olisi vapaaehtoista tai että suvaitsenko nyt tai viitsinkö antaa jotakin.

"Silloin on autettava, kun on ihminen hädässä"

Pääsiäisenä kirkosta eroamisissa nähtiin jälleen piikki, kun Mäkinen sanoi, etteivät kirkon ovet ole kiinni kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Mäkinen ei ymmärrä miksi yli uskontorajojen ulottuva auttaminen innostaa kristittyjä eroamaan kirkosta.

– Kun ihmisiä puolustetaan ja asetutaan hätää kärsivien ihmisten rinnalle, tällaisilla asioilla ei voi laskelmoida. On autettava, kun ihminen on hädässä.

Arkkipiispa tähdensi, ettei kirkko piilottele ketään, vaan auttaa esimerkiksi kielteisen päätöksen saaneita kaikkien mahdollisuuksien mukaan yhdessä viranomaisten kanssa.

Maailmassa elämisen edellytykset eivät jakaudu tasaisesti ja meillä täällä on enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu.

Arkkipiispa Kari Mäkinen

Turvapaikanhakijat nivoutuvat yhteen isommassa kuvassa maailman pakolaiskriisin kanssa. Mäkisen mukaan on aivan selvää, ettei Eurooppa voi sulkea maailman hätää ja kysymyksiä ulkopuolelle. Eurooppalaisilla on jo historiallinen vastuu ja rooli maailman tilanteesta ajatellen esimerkiksi kolonialismin perintöä, jota länsimaat kantavat – niin sanottua ”valkoisen miehen taakkaa”.

– Maailmassa elämisen edellytykset eivät jakaudu tasaisesti ja meillä täällä on enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu.

Arkkipiispa Mäkinen ei näe mitään ongelmaa siinä, etteivätkö islamilaisen maailman arvot ja islamilaisessa kulttuurissa kasvaneet ihmiset voisi sopeutua täysin kristillistä perintöä kantavaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Hyviä esimerkkejäkin tästä on.

– On hyvä muistaa, että meillä on ollut täällä noin sadan vuoden ajan toimiva tataariyhteisö. He ovat aitoja, todellisia suomalaisia. Ei siinä ole mitään ongelmaa.

Kirkolliskokous ja sukupuolineutraali avioliittolaki

Kirkon kyvyn muuttua ja päätöksiin liittyvässä kirkolliskokouksen vaatimassa kolme neljäsosan määräenemmistössä Mäkinen näkee sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on sen mukanaan tuoma vakaus, jolloin kirkko ei lähde hätäilemään päätösten kanssa milloin mihinkin. Huonoa toisaalta on, että se aiheuttaa tietynlaista kankeutta kirkon uudistumiskykyyn.

Omaa rooliaan liberaali-konservatiivi -akselilla Mäkinen ei sano hirveästi murehtivansa, mutta toivoo voivansa vaikuttaa siihen, että kirkossakin vaikuttaminen menisi avoimempaan suuntaan. Arkkipiispa haluaisi, ettei kirkossakaan tarvitsisi arkailla ja pelätä sanoa poikkipuolisia, uudistavia, vastakkaisia tai radikaaleja asioita.

– Enemmän tähän suuntaan toivoisin, että kirkko kulkee.

Sukupuolineutraalin avioliittolain suhteen Mäkinen sanoo, että parasta aikaa piispainkokouksessa on meneillään yhteisten linjojen hakeminen millaisia ohjeita annetaan papeille, kun uusi laki tulee vuoden päästä voimaan. Mäkinen ei pidä viisaana, että papit lähtisivät sooloilemaan samaa sukupuolta olevien avioliittovihkimisten kanssa, kuten osa esimerkiksi pääkaupunkiseudun papeista ovat jo ilmoittaneet.

Hän muistuttaa kuitenkin olevansa vain oman hiippakuntansa piispa, eikä näin ollen voi käskeä pappeja toimimaan oman halunsa mukaan.

– Hyvä on kun ja jos me saamme piispojen kanssa yhteisen ymmärryksen siitä. Se on myöskin minun tavoitteeni.

Toivoa löytyy arjesta

Suomen taloudellisesta tilanteesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista huolimatta Mäkinen näkee toivoa ihmisten arjessa ja kyvyssä katsoa toista ihmistä silmiin.

– Se on toivon ylläpitämistä, että me emme lamaannu, emme laske käsiämme, vaan jatkamme tämän elämän rakentamista.