Tšernobylistä on tullut turistien selfiepuisto – kolme tarinaa elämysmatkasta

Turistit eri puolilta maailmaa haluavat nähdä Tšernobylin, jossa tapahtui tuhoisa ydinonnettomuus 30 vuotta sitten. Tässä turistien, oppaan ja toimittajamme tarina matkasta.

kulttuuri
miehet poseeraavat selfiessä
Liisa Lehmus/Yle

Hollantilaisturistit Thijn, Niels, Jeffrey ja Kees

Tulimme Tšernobyliin videopelin takia. Olemme pelanneet tuhoalueelle sijoittuvaa peliä ja mietimme, miltä kaikki näyttää paikan päällä.

Osaisimme kai pelin perusteella seikkailla Tšernobylin vieressä sijaitsevassa Pripjatin kaupungissa ilman opasta, niin tutuilta paikat näyttävät.

Varsinkin huvipuisto ja uimahalli ovat ihan kuin pelissä. Tuntui todella kiehtovalta, kun seisoimme itsekin uimahallin altaan reunalla.

Meille on kerrottu, että Pripjatissa asui 50 000 ihmistä ennen Tšernobylin onnettomuutta. Nyt täällä ei asu ketään.

Puut peittävät miltei kokonaan korkeat kerrostalot, koska luonto on villiintynyt 30 vuoden aikana. Rakennukset ja asunnot ovat kurjassa kunnossa, kun niitä on tuhottu ja ryöstetty.

Kaupunki on aavemainen, mutta sitten yhtäkkiä näet kadulla muita turisteja kävelemässä. Se tuntuu epätodelliselta. Mitä tapahtui niille ihmisille, jotka aikoinaan asuivat täällä? Kuolivatko he vai selvisivätkö?

Thijn joutuu heittämään kaikki vaatteensa pois ennen kotiinpaluuta

Kun näytämme kotona valokuvia, toivottavasti muutkin ymmärtävät, miksi halusimme nähdä paikan.

Thijnin vanhemmat uskovat, että täällä on yhä paljon radioaktiivista säteilyä. Hän joutuu heittämään kaikki vaatteensa pois ennen kuin palaa kotiinsa. Vanhemmat olivat todella vihaisia, kun he kuulivat matka-aikeistamme.

Retki Tšernobyliin tuntuu aikamatkalta. Tulet Ukrainaan ja ikään kuin hyppäät neuvostoajoista kertovaan paikkaan.

Uimahalli Pripjatissa
Pripjatin uimahalli rakennettiin aikoinaan ydinvoimalan työntekijöille. Mårten Lampen / Yle

Jevgeni Pirogov, turistimatkojen opas

Ennen kuin sain työn, minua kierrätettiin tuhoalueella ja työnantajani näytti kaikki paikat. He halusivat tietää, haluanko todella työskennellä täällä. Vastaukseni oli myöntävä. Pidän turistien kanssa työskentelystä.

mies maailmanpyörän edessä
Ukrainalainen Jevgeni Pirogov vetää turistimatkoja. Mårten Lampén/Yle

Turistit tulevat eri puolilta maailmaa. Viime vuosina länsimaalaisten turistien määrä on kasvanut, kun aiemmin heitä oli eniten entisistä neuvostotasavalloista.

Tšernobyl ja koko tuhoalue ovat ikään kuin valtava, Neuvostoliitosta kertova museo. Antaisin tälle museolle ja varsinkin Pripjatin aavekaupungille viisi tähteä! Tällaisia paikkoja ei ole missään muualla.

Kaikki turistit eivät tiedä, että Tšernobyl sijaitsee Ukrainassa. He luulevat, että paikka on Pohjois-Venäjällä tai Siperiassa. Eli sen eteen meidän on vielä tehtävä töitä, että ihmiset ymmärtävät Tšernobylin olevan Ukrainassa.

Monet tuhoalueen rakennukset ovat hyvin huonossa kunnossa, joten niihin on vaarallista mennä sisälle. Toivon, että esimerkiksi yksi kerrostalo voitaisiin remontoida, jotta talo näyttäisi samalta kun ihmiset vielä asuivat täällä.

Minulla ei ole ylimääräisiä sormia ja hiuksetkin ovat pysyneet päässä

Kerran pelästyin toden teolla, kun yksi turistityttö katosi, enkä nähnyt häntä viiteentoista minuuttiin. Luulin, että tyttö on mennyt sisälle johonkin rakennukseen ja, että hänelle on tapahtunut jotakin. Tyttö kuitenkin käväisi puskapissalla ja tuli viimein esiin.

Käyn Tšernobylissä viikottain useita kertoja. Tiedän, missä pahiten saastuneet alueet ovat, mutta en mene sinne. Minulla ei ole ylimääräisiä sormia ja hiuksetkin ovat pysyneet päässä, joten en ole huolissani terveydestäni.

raunioitunut kauppa
Luonto valtaa tuhoaluetta ja kesällä rakennukset peittyvät kasvillisuuden alle.Mårten Lampen/Yle

Liisa Lehmus, Yle

Muistan lapsuudestani hätäännyksen, joka valtasi Suomen onnettomuuden tultua julki keväällä 1986. Pitäisikö meille lapsille syöttää joditabletteja ja saammeko hyppiä kuralätäköissä? Tätä taustaa vasten pohdin pitkään, onko Tšernobyliin turvallista matkustaa.

nainen mittaa säteilyä
Liisa Lehmus mittasi radioaktiivista säteilyä Tšernobylissä. Mårten Lampén/Yle

Luin muiden Tšernobylissä käyneiden ihmisten kuvauksia matkasta ja tulin siihen tulokseen, että se on turvallinen.

Lainasin Suomessa säteilymittarit, jotta tietäisin säteilymäärät paikan päällä. Selvitin myös Säteilyturvakeskuksen asiantuntijoilta, miten paikan päällä kannattaa toimia.

Tšernobyl oli yllätys. Linnut laulavat, hirvet ja villihevoset kirmaavat metsässä. Näinkö elävältä ydintuhoalue näyttää?

Luonto on palannut Tšernobyliin, mutta ihmiset eivät. Joissakin kylissä asuu alueelle palanneita vanhuksia. Tuhoutunutta reaktoria ympäröi 30 kilometrin pituinen suojavyöhyke. Ihmiset käyvät vyöhykkeellä töissä, mutta heidän kotinsa ja arkielämänsä ovat muualla. Lapsia vyöhykkeelle ei päästetä vieläkään.

Karttagrafiikka
Tšernobyl sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Kiovasta. Yle Uutisgrafiikka

Osa turistikierroksen paikoista on selvästi lavastettu. Opas kertoo, että Pripjatin koulussa olleita kaasunaamareita ei käytetty ydinonnettomuuden sattuessa, mutta nyt ne lojuvat rakennuksen lattialla.

Myös autioituneesta talosta löytyy yllättäen melkein puhdas, valkoinen paita. Mutta haittaako tämä? Minusta yksityiskohdat kertovat elämästä, jota täällä joskus elettiin ja avuttomuudesta katastrofin sattuessa.

Tšernobylissä on ratkaisujen aika. Jäljelle jääneissä kylissä ja Pripjatissa talot ovat 30 vuoden jälkeen romahtamispisteessä. Kaikki arvokas ja vähemmän arvokas on ryöstetty.

Säteilyannos jää pienemmäksi kuin röntgentutkimuksen aiheuttama säteily

Turistina ei heti tiedä, kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan, jalan alla murtuvasta lattiasta vai säteilystä, joka muistuttaa olemassaolostaan säteilymittarin naksutuksena.

Vastaus selviää matkan jälkeen. Kannoin koko ajan säteilymittaria ja saamani säteilyannos jää pienemmäksi kuin millaisen määrän säteilyä saa röntgentutkimuksesta.

Tšernobylissä lattia voi romahtaa jo seuraavan kävijän jalan alla.