1. yle.fi
  2. Uutiset

Omavaraisuudessa elävä Matti: "Tuhokkuushallituksen tehokkuusmittarilla olen ehkä laiska"

Matti Voipio vaivaa satavuotiasta ruistaikinajuurta Tornionjoen tulvatörmältä pelastetun hirsitalon pirtissä.

Kotimaan uutiset
Lankojärvi, Nuuskuvuopio
Pirtinpenkin lämmikkeenä on Matin valjakon edesmenneen johtajakoiran Uppo-Nallen talja. Matin mielestä hyvä johtaja ja vetokoira lämmittää isäntäänsä myös kuoltuaan.Maija-Liisa Juntti / Yle

Olkapää tärvääntyi aikoinaan metsätöissä, joten isäntä käyttää ruisjuuren sekoittamiseen akkuporakonetta.

– Mä en pystynyt vääntämään taikinaa kunnolla, niin aattelin, että akkuporakone ajaa saman asian. Kunhan muistaa pitää vaihteen pienellä, ettei taikina lennä pitkin seiniä.

Pirtin laverilla torkkuu kolme huskya. Ne eivät tunnu Matin touhuista juuri välittävän. Nuuskuvuopion isäntä leipoo parikin kertaa viikossa. Usein hän kiikuttaa lämpimäisiä myös naapuriin ja kylälle.

Husky, lankojärvi, Nuuskuvuopion Ykä, Alma ja pentukoira Sau.
Ykän, Alman ja Saun oma paikka on laverilla pirtin nurkassa.Maija-Liisa Juntti / Yle
matti Voipio, Pello, Lankojärvi
Maija-Liisa Juntti / Yle

Hirsiseinään nojaa iso, turkoosi kaappi, joka notkuu mausteita ja erilaisia kuivattuja ruoka-aineita. Hellannurkassa on vierivieressä pannuja, kattiloita ja kapustoja. Emännän työt, kuten Matti virnuilee, tulivat tutuksi, kun hän oli 16 vuotta koti-isänä. Matti vietti lasten kanssa Lankojärvellä parhaimmillaan yhdeksän kuukautta vuodesta. Kaksi vuotta sitten Matti muutti taloon ympärivuotiseksi asukkaaksi.

– Tässä on mun mielestä hyvä asua, vanhanaikaisuus pitää ihmisen liikkeessä.

Matin huskyvaljakon edesmennyt johtajakoira Uppo-Nalle lämmittää vieraan takapuolta pirtinpöydän penkillä. Koiran päästä löydettiin kasvain ja se oli pakko lopettaa. Kuten muutkin kierrätykseen kelpaavat asiat, myös Uppo-Nallen talja päätyi hyötykäyttöön.

– Pienet lapsivieraat, jotka ovat vähän vieraantuneet luonnosta, ovat joskus järkyttyneet tästä, mutta maitokin tulee lehmästä, eikä purkista.

Omavaraisuuteen pyrkivän talon työt ovat vuodenajoista riippuvaisia. Kevättalvella Nuuskuvuopiossa pauhaa puusavotta ja taimikasvatussiementen istutus on hyvässä vauhdissa. Tämä ei ole laiskan miehen tapa elää.

– Jonkun nykyisen tuhokkuushallituksen tehokkuusmittarilla mitattuna olen ehkä hyvinkin laiska.

Vanhanaikaisuus pitää ihmisen liikkeessä.

Talvella Matti kaataa, sahaa ja ajaa seuraavan talven puut. Pakkasella hirsipirtin nurkat paukkuvat ja harmia aiheuttaa auton lämmitys, koska auringon tuottama sähkö on sydäntalvella tiukassa.

– Mulla on vuolukivinen elementti, joka kuumennetaan leivinuunissa ja nostetaan auton moottorin alle.

Kireimmillä pakkasilla auto saattaa yöpyä naapurin pihassa roikan nokassa. Kyläyhteisö on ottanut junan tuoman omakseen, vaikka on Matti joutunut törmäyskurssillekin - esimerkiksi Pellon julkkiksen, edesmenneen hiihtäjälegendan Eero Mäntyrannan kanssa.

Lankojärvi
Lankojärven takana kohoaa Moinavaara.Maija-Liisa Juntti / Yle

Tornionjokilaaksossa Lankojärven vaaroilla kulki 1700-luvulla ranskalaistiedemies Maupertius retkikuntineen. Yhden tarinan mukaan Lankojärvi sai nimensä lapinkielen sanasta ”laggo”. Se tarkoittaa kapeaa ja pitkää, mikä kuvaa kylän jakavan järven jokimaista muotoa.

Itäpuolelle Lankojärveä asettui modernin ajan tutkimusmatkailija Matti Voipio. Matti syntyi papin pojaksi Kruununhakaan, mutta lähti Helsingistä jo 18-vuotiaana.

– Olin hyvin kaupunkipakoinen.

50-60 -luvulla helsinkiläisperheen kerrostaloasuntoa lämmitettiin puulla ja pikku-Matti juoksi halkosylin kanssa portaita neljänteen kerrokseen tämän tästä. Eläkkeen kynnyksellä Matti kantaa halkoja edelleen.

Puulla lämmitettävä talo elää luonnon syklissä. Rauhoittava talven hämärä tulee etelästä. Kesällä pohjoisesta tuleva valo paistaa vielä keskiyölläkin makuuparven ikkunoista pirttiin asti.

Matti tekee opettajan työtä parinkymmenen kilometrin päässä Pellon peruskoululla 16 tuntia viikossa. Se riittää hyvin kattamaan kustannukset, kun elää visusti.

– Bruttokansantuotetta ajatellen olen erittäin hankala henkilö, koska en kuluta kovinkaan paljon.

Nuuskuvuopio, lankojärvi
Nuuskuvuopio on sekä tilan että kennelin nimi.Maija-Liisa Juntti / Yle

Pikku-Matin helsinkiläisperheellä oli pientila Asikkalassa. Siellä poika vietti kaikki lomansa.

– Musta tuli tällainen talvisin kaupungissa asuva maalaissieluinen ihminen.

Lapsuuden haave toi Matin 80-luvulla Lankojärvelle. Tilukset hän hankki vuonna 1983 silloisen, eläinlääkäri Salmisen lomittajana toimineen, vaimonsa kanssa. Maanviljelijöiden ja karjanhoitajien puskapuhelimessa Matti kuulutti etsivänsä tontille vanhaa hirsitalon runkoa.

– Ei mennyt monta päivää, kun eräs jokivartinen Pauli soittaa, että hänellä on runko tuossa Turtolan talotehtaan lähellä.

Vanha rakennus oli lähtenyt Torniojoen suurtulvan mukana liikkeelle ja tarttunut jokitörmällä kasvavaan koivuun. Matti sai rungon halvalla ja se kuljetettiin nykyiselle paikalleen Lankojärven rantaan.

Sau ja Matti Nuuskuvuopion pirtissä.
Maija-Liisa Juntti / Yle

Hirsipirtin sydän on keskellä taloa seisova leivinuuni. Lämpöä tuottaa myös puuhella, jolla Matti valmistaa kasvis- ja riistapainotteista ruokaa. Kesällä kokataan kaasuhellalla ja leivinuunin lämmittämistäkin pitää varoa, ettei huusholli pääse liian kuumaksi. Vähäisen käyttösähkön Matti tuottaa vuonna 1993 asennetuilla kolmella aurinkopaneelilla ja neljällä akulla.

– Aluksi akut olivat isompia, koska valaistussähkö oli se mitä haluttiin ja valaisimet toimivat silloin hehkulampuilla.

Led-aikakauden myötä Nuuskuvuopiossa vaihdettiin energiatehokkaampiin lamppuihin ja akkujen tehoa laskettiin. Keskitalven hämärässä sähköä taloon tuottaa tarvittaessa generaattori. Tuulimylly odottaa pystyttämistä.

– Suunnitteilla on myös ilmalämmitinkerän asentaminen. Se ottaa pirtistä pirtin lämpöisen ilman, kierrättää sen kennossa ja työntää sen sisälle uudestaan kuumempana.

Ykä on yksi Matin huskeista, joita hän on kasvattanut vuodesta 1980 lähtien.
Ykä on yksi Matin huskeista, joita hän on kasvattanut vuodesta 1980 lähtien.Maija-Liisa Juntti / Yle

Tornionjoelta pelastettu hirsirunko seisoi pari vuotta purettuna pressun alla ja lisää puutarviketta haettiin omasta metsästä. Rakennusvaiheessa piisin kohdalla oli nuotio, jossa keitettiin kahvia, kun pirtissä istunut sahuri säikähti.

– ”Mie saan väristyksiä”, se sanoi ja kun kysyin, onko ne pahoja, hän vastasi ei ne ole pahoja.

Sahuri joi yhden motin kahvia ja joi toisenkin, kunnes tuumasi jokivartisella murteella: ”Saateri! Olen istunu tässä pirtissä rippikoulua 30-luvulla Turtolassa.”

Myöhemmin selvisi, että papinpoika Krunikasta on tietämättään pelastanut lappilaiskunnan kirkollista historiaa.

– Minulle vähäuskoiselle papin lapselle on siunaantunut Turtolan polttamaton kanttorila.

Elämäntapa saattaa karsia emäntäkokelaita.

Vaikka Matti elää yksin, erakko hän ei ole. Puheliaan miehen tarinoissa vilahtavat tämän tästä etelän ystävät, pikku-Hannu, Veikko Savosta tai ottopoika Paavo. Naapurin Heikin kanssa Matilla on yhteishuoltajuus klapikoneeseen.

– Muualta tulleena mulla on ollut onni päästä solahtamaan tähän kylään ikään kuin täysivaltaisena jäsenenä.

Eräänä talvena Matti törmäsi koiravaljakkonsa kanssa seudun kuuluisuuteen Eero Mäntyrantaan, joka tunnettiin suorapuheisena miehenä. Kelkan päältä kisaporoa treenannut Mäntyranta oli tuohtunut Matin reittivalintaan. Lankojärvisestä liikenneruuhkasta on muistona Eero M:n metsään pystyttämä kyltti.

Eero Mäntyrannan Matille jättämä viesti.
Eero Mäntyrannan Matille jättämä viesti.Matti Voipio
Vesihana puuhellan kyljessä
Ystävä rakensi puuhellan halkosyvennykseen lämminvesisäiliön.

Muuhun maailmaan Matti pitää yhteyttä pääasiassa puhelimella. Tablettitietokone talouteen hankittiin, kun Lankojärvelle saatiin 4G ja Matti meni Facebookiin.

Omavaraistaloudet Suomessa – ryhmään Matti laati emännänhakuilmoituksen. Kiinnostusta on ollut, mutta kukaan ei ole vielä tullut Lankojärvelle asti. Matti epäilee, että hänen elämäntapansa saattaa karsia emäntäkokelaita.

– Varmaan moni tietää, että ton hullun matkaan ei kannata lähteä, joutuu vielä töihin.

Lankojärvellä on siis emännän paikka edelleen vapaana.

Tiluksillaan Matti kasvattaa lehtikaalia, herneitä ja porkkanoita, joista jää pahimpina myyrävuosina käteen vain vihreä naatti. Valkosipulit Matti istutti syksyllä ja mustaherukkapensaat kurkistavat jo lumen alta. Kesän tullen tontilla kasvaa myös piparjuurta, pinaattia ja arktista lipstikkaa, joka kasvaa yöttömän yön valossa poikkeuksellisen aromaattiseksi.

– Se on todella voimakkaan makuinen. Pinaateista varsinkin Uuden-Seelannin pinaatti tuntuu kasvavan täällä hyvin.

Kesällä järvestä nousee kalaa ja syksyn tullen Matti kerää ruokaa hillasoilta ja metsästä. Hirvenlihaakin Nuuskuvuopion isäntä saa metsästysseuran jäsenenä, vaikka ei itse aseeseen tartukaan.

Omavaraisuus tuo säästöjä ja takaa, että ukko pysyy liikkeessä. Se on myös turvallisuustekijä.

– Ei haittaa Carunan tai jonkun muun korotus, kun itse lämmittää ja aurinkosähkölläkin on vuodesta -93 pärjätty.

Matti Voipio koirien Saun, Alman ja Ykän kanssa.
Talon matalassa päätyssä on sauna ja kompostihuussi. Viileän eteisen toisessa päässä on pirtin lisäksi makuukammari ja parvi. Talon etelänurkalla on kolme aurinkopaneelia. Sau, Alma, Matti ja Ykä tekevät pari pitkää kävelylenkkiä päivässä.Maija-Liisa Juntti / Yle

Pirtinpöydän äärestä avautuu maisema jään peittämälle Lankojärvelle. Järven selällä liikkuu kyläyhdistyksen latukone. Horisontissa kohoaa Pellon ensimmäinen luonnonsuojelualue Moinavaara.

– Moni ystävä istuu tässä pirtinpöydän ääressä ja sanoo, että minulla on aika hieno laajakulmatelevisio.

Ison ruudun ohjelma vaihtuu hitaasti. Tältä paikalta talon isäntä katselee, kun valo keskitalven aikaan liukuu hitaasti hämärän kautta tummaan sineen.

– Jos on vielä onni, että on kirkas ilta ja tähdet syttyy ja sen jälkeen revontulet tulevat kymmenen maissa, niin ei tässä muuta ohjelmaa tarvitsekaan.

Huhtikuussa räystäs tippuu ja joutsenet ovat jo saapuneet Lankojärvelle. Kesä tulee ja silloin elämä on yksinkertaisempaa.

Lue seuraavaksi