Sananen – Ämpäristä miestä

Vasta kun viettää aikaa ulkomailla paikallisissa halpahalleissa, ymmärtää meidän suomalaisten hienon suhteen ämpäreihin. Oli sitten ilmainen tai rahalla hankittu, tyhjä ämpäri on aina lupaus jostakin. Se on myös rauhanele ja asuste.

ämpärit
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Meillä suomalaisilla on ainutlaatuinen suhde ämpäreihin. Ämpäristä on tullut aikojen saatossa kiinteä persoonamme jatke, parantavan yksinkertaisen tekemisen mahdollistaja. Sen terapeuttinen kansanterveydellinen merkitys aukeaa väläyksenä vain niissä hetkissä, kun jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä. Muovisammio käden jatkeena olemme heti täynnä energiaa, valmiina säntäämään omiin juttuihimme.

Täytyy mennä ulkomaille asti, jotta näkisi kansamme kauniin laadun. Käväisin juuri Saksassa ja tieni vei kuin automaattiohjauksella paikalliseen halpakauppaan. Kun muut ruuvasivat takapuoltaan trendikahvilan pöytään erikoiskahvit kohti taivasta juipottaen, minä kuuntelin sydämeni ääntä ja laskettelin liukuportaita maan poveen paikalliseen halpahalliin.

Taloustavaran paljoudessa katse harhailee. Samoin kuin Suomessa, huomasin jumittavani hyllyjen välissä pitkiä toveja miettimättä mitään. Tarvetta ei ollut. Vaivuin jonnekin, niiden kaikkien edullisten arjen mahdollistajien seassa. Suomalaisella miehellä ei ole tarvetta muuhunmaksulliseen meditaatioon tai terapiaan, niin kauan kuin tämä temppu toimii.

Muovisammio käden jatkeena olemme heti täynnä energiaa.

Saksalaisesta halpahallista oli vaikea löytää ämpäreitä. Ne olivat oudosti muiden käyttötarvikkeiden joukossa. Niitä oli vain muutamaa mallia. Niiden syvempää arvoa ei oltu ymmärretty. Saksalaisessa sekatavarakaupassa olin ainoa uros, joka piiritti ämpäreitä. Kukaan muu ei hiplannut niitä, tai mittaillut rauhallisen syvällä katseellaan. Kukaan paikallinen ei nähnyt niissä suurta mahdollisuutta, edullisen hinnan lisäksi.

Ymmärrän meitä suomalaisia, jotka jonotamme ilmaista ämpäriä. Edessä jonossa saattaa olla satoja, mutta siihen täytyy luottaa, että riittää. Ämpäri on tässä digitaalisessa pörinässä riittävän yksinkertainen väline kuljettamaan totuutta.

Täällä korpien keskellä ämpäri on aina täyttynyt, joskus vuotanut ylikin. Se muistuttaa jonottajaa jokamiehenoikeudesta. Joskus elämässä on köyhänkin saatava jotain ilmaiseksi, olkoon se ämpäri, näyttävän isokokoinen jota keittiönovella emännälle heilutella.

Ämpäri muistuttaa jonottajaa jokamiehenoikeudesta.

Tyhjä ämpäri on meille lupaus jostakin, mahdollisuus. Saamme itse päättää minkälaiseksi elämämme rakennamme. Muovinen sanko vihdoin käteen lyötynä on yksilönvapauden viimeisiä linnakkeita. Sen voi täyttää puolukoilla, sienillä tai kävyillä. Siirtyä vaikka lopullisesti markkinataloudesta keräilytalouteen. Siihen voi aina tehdä kiljusatsin, jos vaikka kieltolaki tulisi. Saisi ystäviä.

Ämpärillä on edelleen hyvä kantaa vettä täällä tuhansien Järvisten maassa. Ja jos Järvinen joutuu yöpymään oudoissa olosuhteissa, laskiämpäri on aamuyöstä arvokkaampi kuin älykkäinkään puhelin.

Meille suomalaisille ämpäri on enemmän. Se on rauhanele. Paikallisen heimon asuste, joka kädessä iloisesti heiluen kerromme mökkitien vastaantulijalle alle sekunnissa olevamme vaarattomia, hyvillä asioilla.

Tässäpä suuri ero. Saksassa, ja muuallakin, on vaikea kuvitella kaikenkarvaisia huulipartaisia miehiä käyskentelemässä biergartenin takana punaiset ämpärit vilahdellen. Sen takia he eivät niitä halpahallissaan hiplailekaan.

Ämpäri on rauhanele, paikallisen heimon asuste.

Suomalainen mies on sinut oman feminiinisyytensä ja maskuliinisuutensa kanssa. Siinä rajapinnalla heijaa punainen ämpäri. Vaikka metsän uumalta singahtava mies olisi tuntematon, jos hänellä on asusteenaan ämpäri, rauhan ilmapiiri jatkuu – ja vahvistuu.

Kaupunkiympäristössä miehistä uhmaa pyöristävänä asusteena on yleistynyt heleänvärinen muovikassi, vaikka ämpäri olisi kävelykadullakin parempi.

Jos tilanteet kärjistyvät, ämpäri käy myös häpeän hoitoon. Siitä tulee hetkessä anonymisaattori, kun sen laittaa päähän.

Kun seuraavan kerran naurat ämpäriä jonottavalle ihmiselle, yritä hillitä itsesi - ja asetu jonoon.

Maallikkosaarnaaja Maasola