Ammatti löytyi mutkien kautta: läpimurron kynnyksellä olleesta goottirokkarista kemianteollisuuden prosessihoitajaksi

Vielä peruskoulun loputtua kokkolalainen Sebastian Pesola uskoi, että hänestä tulee menestyvä goottirokkari. Ilman kovaa työtä tähteys jäi saavuttamatta. Tämän oivalluksen jälkeen elämän suunta muuttui ja uusi minä löytyi vaiherikkaiden vuosien jälkeen kemianteollisuudesta.

Kotimaa
Prosessitekniikan aikuisopiskelija Sebastian Pesola.
Juha Kemppainen / Yle

Koulun ruokalaan tulvivaan valoon astuu käytävän hämärästä prosessitekniikan opiskelija Sebastian Pesola. Mies kättelee iloisesti tervehtien. Kahden tentin pitkittämä koulupäivä on juuri päättynyt. Avoimen tilan yläkerran käytävältä kaikuu korviini, kun opettajat hyvästelevät toisensa työpäivän päätteeksi. Paikka hiljenee.

Istumme alas tyhjän ruokalan ikkunapöytään. Huomioni kiinnittyy haastateltavan komeasti tatuoituihin käsivarsiin, joiden kannattelema kitara soitti taannoin melodista goottirokkia. Peruskoulun jälkeen Pesolasta piti tulla rockstara. Nyt hän kertoo, mitä tapahtui.

Jo joutui armas aika

Peruskoulu takana, rokkarin elämä kirkkaana mielessä. Suvivirren soidessa viimeisen kerran Sebastian Pesolan päättötodistuksen keskiarvona seisoi tyly 5,3. Hän oli tuolloin varma, että koulut oli hänen osaltaan käyty ja ura rokkarina tähtiin kirjoitettu.

– Ajattelin, että kaikki auktoriteetit olivat viisaine neuvoineen tulevaisuuteni suhteen vain minua vastaan. Eikä siinä ulkopuolinen voinut teiniangstista auttaa.

Ajattelin, että kaikki auktoriteetit olivat viisaine neuvoineen tulevaisuuteni suhteen vain minua vastaan.

Sebastian Pesola

Bändi laittoi ensimmäiseen levyynsä 16 000 euroa omaa rahaa, mutta takaisin kirstuun kolahti noin 800 euroa. Kuitenkin ennen pitkää ovet yhtyeen ympärillä alkoivat aueta. Kliimaksina oli sopimus Euroopan suurimman ohjelmatoimiston kanssa.

– Ville Valolla oli sen sopimuksen kanssa sormensa pelissä.

Yhtye kiersi muun muassa The 69 Eyesin lämmittelijänä, mutta tie alkoi nousta pystyyn. Sebastian nostaa suurimmaksi syyksi työteliäisyyden puutteen.

– Vika oli vaan ittessä. Kaikki mahdollisuudet annettiin, mutta tiputettiin pallo. Annettiin sen tilaisuuden valua sormien välistä.

Paluu kuolevaisten maailmaan

Bändi jäi taakse Sebastianin ollessa noin 25-vuotias, ja aktiivinen musisointi jäi muutenkin tauolle. Yläasteen jälkeen hän oli tehnyt pari lyhyeksi jäänyttä opintokokeilua ammattikoulussa sekä ravintola- että kuljetusalalla. Niistä ei tarttunut puseroon juuri mitään.

– Ensimmäinen shokki kuljetusalalla oli se, kun kuulin, että ammattikuljettajan pitäisi herätä yöllä jo neljäksi lastaamaan autoa. Se oli jotenkin hirvittävää kuulla siinä vaiheessa, Sebastian nauraa.

Kuljetusalan opinnot loppuivat hänen osaltaan muutamassa viikossa.

Bändivuosien jälkeen Sebastian halusi ottaa aikaa itselleen ja hankkia elämäänsä jotain konkreettista.

– Tuolloin Kokkolassa ei ollut minulle mitään järkevää.

Ravintola-alan syövereissä

Edessä oli muutto Valtatie 8:aa runsas sata kilometriä etelään, Vaasaan. Opiskelupaikka löytyi Vaasan aikuiskoulutuskeskuksesta, jossa hänen tähtäimessään oli kokin paperit.

Muuttokuorman mukana uuteen kotikaupunkiin seurasivat tyttöystävä ja pieni rottweilerin pentu Roxy.

– Oli hyvä vaihtaa koko ympäristö ja joutua omilleen ilman tukiverkostoa tyttöystävän kanssa. Se oli raikastavaa: kaikki alkoi tavallaan nollasta ja sai olla “ei kukaan”.

Aikuisopiskelussa Sebastian kiittelee käytännönläheistä opiskelua, jossa ala opitaan viettämällä aikaa opetuskeittiössä sekä työelämäjaksoilla alan työpaikoissa.

Oli hyvä vaihtaa koko ympäristö ja joutua omilleen ilman tukiverkostoa tyttöystävän kanssa.

Sebastian Pesola

Valmistuttuaan määräajassa keväällä 2015 entinen rokkikukko ehti työskennellä ravintola-alalla eripituisia pätkiä ja huomata alan todellisuuden: parhaimmillaan kokin ammatti on luovaa työtä, pahimmillaan liukuhihnaa.

– Alan vaativuus ja palkkaus eivät kohtaa millään tasolla. Tienaat kuussa 1600 euroa, teet työtä ilman ruokataukoa 40 asteen keittiössä kahdeksan tuntia illat ja viikonloput. Itte en päässy edes siihen (ansioon), sillä vuokratyöfirmat ottavat osansa välistä.

Sebastian arvioi, että kokin täytyy olla todella intohimoinen ruoanlaittaja ja omistautuja jaksaakseen pitkän työuran rankalla ja alipalkatulla alalla.

– Niin sanotuksi duuni-duuniksi en suosittele sitä kenellekään, Sebastian sanoo suoraan.

Sinnikkyys palkitaan

Todellinen lottovoitto tipahti syliin noin vuosi sitten. Kaikessa hiljaisuudessa opiskelupaikka prosessiteollisuuden perustutkintoon Kokkolassa avautui neljännellä yrittämällä. Paluu synnyinkaupunkiin oli edessä.

Sebastian oli yksi 18 valitusta, haastatteluun kutsuttiin 80 hakijaa. Ensimmäisellä hakukerralla koulusta ei kuulunut mitään ja kahdella seuraavalla kerralla tuli kirje, jossa kerrottiin kielteisestä päätöksestä.

– Eka olin, että voi helvetti, en ikinä pääse. Kuukauden, kahden, ehkä jopa puolen vuoden jälkeen pettymyksestä aattelin, että ei hemmetti, pakko se on yrittää uudestaan. Olin päättänyt, että päädyn alalle, Sebastian sanoo vakavana.

Nyt ensimmäinen lukuvuosi kohti prosessihoitajan papereita on takana, ja kesällä odottaa työpaikka Kokkolan Ykspihlajassa kemianteollisuuden parissa.

Nuori: Ota vinkistä vaari!

Sebastian kokee, että niin Kela, TE-toimistot kuin koulut ovat tarjonneet oivallisen tuen nuorelle miehelle tavoitteidensa saavuttamiseksi.

– En valita. Kun otin asiakseni laittaa asiani järjestykseen, kaikki on sujunut hyvin. Kun ei itte vedä vilppiä, niin kaikki toimii. Totta kai tuet vois olla isommat ja näin, mutta kyllä mä hengissä oon säilyny.

Pyydän lopuksi Sebastiania vielä antamaan vinkin peruskoulunsa lopettavalle nuorelle miehelle, jota jatko-opinnot eivät voisi vähempää kiinnostaa.

– Kannattaa ehkä miettiä, että se, mitä porukka sanoo, on totta. Ei ne (opinto-ohjaajat, vanhemmat) välttämättä kiusaa sua ohjeillaan. Mieti vähän huomista pidemmälle.