Valmistitko kevään herkun oikein? "Parsa rakastaa vettä"

Paula Asikainen syö parsaa keväisin tuoreena suoraan omasta kasvimaasta, satokausi alkaa toukokuun puolessa välissä. Vuosikymmeniä parsaa syönyt ja sitä kasvattanut Asikainen on kirjoittanut parsasta myös oppaita ja odottaa parsanviljelyn palaavan jokaiseen kotipuutarhaan.

luonto
Vihreää parsaa.
Tanja Perkkiö / Yle

Täydellinen parsa on jo ennen kypsentämistä vetänyt itseensä raikasta vettä vähintään 3 tuntia tuoreiden imupintojen kautta. Parsan tyvestä on leikattu 2-3 senttiä, että kuiva osa on varmasti poissa. Varsi kuoritaan kevyesti pehmeän osan ulkopuolelta eli nuppujen alapuolelta ennen keittämistä.

Parsa on Paula Asikaisen mielestä parasta sellaisenaan, suolavedessä keitettynä. Kastikkeeksi sopii munavoi, suosittelee omaa keksintöään itäsuomalaisessa keväässä omaa satoa odottava parsaihminen.

Paula Asikainen tietää mistä puhuu, kun puhuu parsasta. Hän on kirjoittanut parsanviljelyoppaan jo vuosituhannen alussa ja koonnut parsaruokaresepteistä kirjan, joka on käännetty myös hollanniksi ja viroksi. Kokemukset perustuvat sekä omaan opiskeluun, parsansyömiseen ja -viljelyyn, että vuosikausien työhön parsa-asiantuntijana.

Paula Asikainen
Paula Asikainen on pitkäaikainen parsan ystävä. Tanja Perkkiö / Yle

Ja parsan ilosanomaa Paula haluaa edelleen viedä, vaikka ikää on pian 70 vuotta. Hän on parsamannekiini, sillä voi hyvin ja näyttääkin siltä. Enonkosken Ihamaniemeen Paula on rakentanut hirsitalon, jonka puutarhasta nousee toukokuun puolivälissä sitä, minkä vuoksi tapaamme, parsaa.

– Parsa on liljakasvi, jolla on pitkäikäinen juurakko. Se rakastaa vettä. Suomessakin parsaa on viljelty jo vuosisatoja. Juurakot ovat pitkäikäisiä. Kannustan kasvattamaan parsaa kotipuutarhassa, sillä se ei todellakaan ole vaikeaa. Parsa ei vaadi mitään erityistä ja satokausi on ennen kaikkia muita kasveja, Suomessa toukokuun puolivälistä juhannukseen, kuvailee Paula Asikainen.

Keisarillinen herkku sopisi jokaiseen kotipuutarhaan

Parsa puhdistaa pitkäkuituisena suoliston ja siksi valkoista leipää ja sokeria syöville keskieurooppalaisille keväinen parsakausi ja -kuuri on tarpeen. Paula Asikainen kertoo myös parsan varsiston lehdyköistä myöhemmin kesällä tehtävän juoman olevan hyväksi.

– Kuulemma keisari Nerokin joi sitä.

Suomalaisetkin herkuttelevat keväisin tuoreella tuontiparsalla. Paula Asikainen haluaisi meidän siirtyvän enemmän kotimaiseen parsaan.

– Parsa ei tykkää matkustamisesta. Kun se korjataan puutarhasta jossain Välimerellä, se menee siellä ensin tukkuun, sieltä Suomeen ja tukkuun ja sieltä vasta kauppaan. Siinä vaiheessa alkaa olla aika väsynyt parsakaveri. Tällä kertaa sattui onneksi tällainen vastasaapunut erä Unkarista, näyttää Paula jääkaapissaan vesikylvyssä elpyneitä vankkoja varsia.

Ennenkuin omaa satoa saadaan – se tulee napsittua suoraan penkistä, tunnustaa viljelijä – tyydytään tuontiparsaan. Vuosikymmeniä parsaa syöneellä Paulalla on käytännön ohjeita.

– Kannattaa vetäistä kaupassa nipusta yksi parsa ja tutkia miten nahistunut se on. Jos tyvessä on jo hometta, parempi jättää parsa kauppaan. Siitä ei enää saa hyvää ruokaa.