Tappouhkauksien kohteesta luonnonsuojelun symboliksi – saimaannorpan ja sen tutkijan tarinat ovat yhtä

Norppatutkija Tero Sipilän elämä on pyörinyt yli kolme vuosikymmentä saimaannorpan ympärillä. Enää tutkijalla ei ole luontaisia vihollisia, ja norpallakin menee jo paremmin.

Kotimaa
Norppatutkija työhuoneensa pihalla. Taustalla näkyy Olavinlinna ja Saimaa, edessä siintävät norppiin kohdistuvat uhkat: kalastusverkot ja ilmastonmuutos.
Norppatutkija työhuoneensa pihalla. Taustalla näkyy Olavinlinna ja Saimaa, edessä siintävät norppiin kohdistuvat uhkat: kalastusverkot ja ilmastonmuutos.Mari Lukkari / Yle

Saimaan rannalla, Olavinlinnan vastapäätä kohoaa rivi erivärisiä puutaloja. Näistä taloista johdetaan Suomen norppatyötä. Täällä työskentelee kymmeniä Metsähallituksen työntekijöitä.

Kaikkein lähinnä rantaa on vaaleanpunaruskea puutalo. Vanhaa taloa koristavat kauniit puiset ristilaudoitukset. Tässä rakennuksessa työskentelee norppatutkija Tero Sipilä, Metsähallituksen ylitarkastaja.

Sipilän puhelin soi tauotta. Nyt menossa on norppatutkijan kiireisin aika, norppien pesälaskenta.

Etelä-Saimaalta on kantautunut hyviä uutisia: pesälaskennoissa on löytynyt yhdeksän kuuttia. Se on suuri uutinen, sillä 1980-luvulla näytti vielä siltä, että norppa häviäisi eteläiseltä Saimaalta kokonaan. Syntyvyys oli vain yhdestä kahteen vuodessa.

– Silloin laskettiin, että on vain viiden prosentin todennäköisyys, että saadaan kanta kasvamaan. Todennäköisempää oli, että norppa häviää kokonaan Etelä-Saimaalta, Sipilä selvittää.

Suuri kiitos norpan pelastamisesta kuuluu hänen mukaansa paikallisille ihmisille ja osakaskunnille.

– Älyttiin, että norppien suurin kuolinsyy olivat verkot. Etelä-Saimaalla verkkokalastusalueet olivat laajimmat ja niitä rajoittamalla on norppa pystytty pelastamaan.

Tappouhkauksia tutkijalle – kuolema haittaeläimelle

Tero Sipilä on tutkinut norppia 35 vuotta. Suuri osa työstä tapahtuu nykyisin tietokoneella Savonlinnan työhuoneessa, sillä Sipilä vastaa Metsähallituksen ylitarkastajana norppien kannanarvioista ja pesälaskennoista. Kun Metsähallitus arvioi viime vuonna, että Saimaannorpan kanta on 320 yksilöä, oli Sipilä arvion takana.

Tero Sipilä on paitsi norppatutkija, myös Metsähallituksen ylitarkastaja. Iso osa työstä tapahtuu työhuoneessa tietokoneelta käsin.
Tero Sipilä on paitsi norppatutkija, myös Metsähallituksen ylitarkastaja. Iso osa työstä tapahtuu työhuoneessa tietokoneelta käsin.Mari Lukkari / Yle

– 1980-luvun alussa me Heikki Hyvärisen ja Eero Helteen kanssa kehitettiin laskentamenetelmä Saimaalle. Sen jälkeen olen joka vuosi sitä laskentamenetelmää pyörittänyt ja edelleen vastaan siitä norppakannan koon arvioinnista, Sipilä kertoo.

Norppa määrittää tutkijan edelleen. Kun aamulla herää, Sipilä havainnoi jäätilanteen ja miettii asiaa norpan kannalta. Juuri nyt on se aika, jolloin norppia näkee varmimmin, karvan vaihdossa, jään päällä.

– Ne pompsahtavat kuin korkit pinnalle, Sipilä nauraa.

Se on kollegoiden keskuudessa muodostunut ilmaus.

Sipilän aloittaessa kollegoita, eli muita norppatutkijoita, oli kansainvälisestikin vain kourallinen. He vitsailivat keskenään mahtuvansa vaikka yhteen kuplavolkkariin.

Kolmessa vuosikymmenessä kaikki on muuttunut. Niin tutkijoiden määrä, tutkimusresurssit kuin tutkimuksen kohteiden, norppien määrä ja status. Aluksi ne olivat miltei sukupuuttoon metsästettyjä haittaeläimiä.

– Kun aloitin, tein virallisia laskelmia siitä, kuinka paljon norppia on missäkin päin Saimaata. Sitten valtio istutti kalaa Saimaaseen korvatakseen norppien syömät kalat ja norppien aiheuttaman vahingon kalastajille, Sipilä päivittelee.

Silloin norppa oli haittaeläin. Nyttemmin tutkimuksissa on osoitettu, että norppien syömällä kalamäärällä ei ole mitään vaikutusta kalastukseen ja norpista tuli lopulta suojeltu uhanalaisen luonnon symboli, Saimaan matkailun vetonaula ja Savonlinnan kaupungin tunnus.

Sipilän pilapiirtäjäkaverin näkemys norppatutkijan työstä.
Sipilän pilapiirtäjäkaverin näkemys norppatutkijan työstä. Tero Sipillä / Metsähallitus

Samanlainen kehityskaari näkyy myös norppatutkijan elämässä, ainakin mitä ihmisten suhtautumiseen tulee. Alkuaikoina tutkija Sipiläkin sai jopa tappouhkauksia.

– Aihe oli semmoinen, joka ei aina kaikkia isäntiä ja ihmisiä kiinnostanut, Sipilä aloittaa.

Rantojensuojeluohjelmia ja suojelutoimenpiteitä karsastettiin. Ne yhdistettiin norppiensuojeluun.

–Kun siellä on se tiedontuottaja takana, se kritiikki kohdistuu siihen tiedontuottajaan. Että pari kertaa on tappouhkauksia tullut.

Erakkonorppa onkin oikeasti äänekäs laumaeläin

Yhteistyö kansainvälisten kollegoiden kanssa on aktiivista. Enää tutkijat eivät mahtuisi samaan kuplavolkkariin. Pelkästään meribiologeja on kaksi metsähallituksessa, Itä-Suomen yliopistossa on yksi tutkija, sitten on runsaslukuinen kenttäväki.

– Työ on levinnyt. Ei voi kuvitella, että nykypäivänä tehtäviä kartta-analyysejä tai ekologisia laskelmia olisi voitu tehdä 1990-luvun alussa. Kahdessakymmenessä vuodessa muutos kaikessa tietotaidossa on ollut todella valtava.

Norppatutkimus on vienyt Sipilää ympäri maailmaa. Eniten matkat ovat suuntautuneet Laatokalle, jonka tutkiminen alkoi hetiNeuvostoliiton hajottua. Silloin vielä hyvin rauhallisella raja-alueella tutkijoita odotti koko norppamaailmaa mullistanut löytö: kymmenien norppien laumat. Tutkijat olivat innoissaan.

Eeva-norppa.
Norppa Saimaan aalloilla.Kimmo Ohtonen

– Kyllä sitä oltiin hetki hiljaa ennen kuin alettiin tehdä muistiinpanoja. Siinä vaiheessa itsekin ymmärrettiin, että me oltiin löydetty jotain mitä kukaan muu ei ollut löytänyt, Sipilä muistelee.

Siihen asti oli ollut vallalla kuva yksinäisestä erakkonorpasta.

– Saimaalla norppakanta on niin harva. Ja jos norppa ääntelee, ääntelee se pääosin veden alla, eivätkä ihmiset olleet kuulleet sitä.

Saimaan lisäksi norpasta tiedettiin lähinnä eskimoiden tarinoita, joiden mukaan norppa oli aina mykkä, yksinäinen hylje.

– Se oli semmoinen legenda, mikä oli ohjannut paljon, mutta sitten kun tuli tämä löytö, niin se on ohjannut aika paljon kaikkea. Että meillä on tämmöinen koiranveroinen älykäs ja sosiaalinen eläin tuolla pinnan alla.

Norppien pahin uhka on ihminen: kalaverkot ja ilmastonmuutos

Tero Sipilä kuutin pääkallo käsissään. Suurimmat kuuttikuolemien aiheuttajat ovat kalaverkot ja ilmaston lämpeneminen.
Tero SIpilä kuutin pääkallo käsissään. Valtaosa kuuttikuolemista johtuu ilmaston lämpenemisestä ja kalaverkoista.Mari Lukkari, Yle

Norpilla menee nyt paremmin kuin vuosikymmeniin. Uhkia on kuitenkin edelleen. Pahin on verkkokalastus, joka rajoituksista huolimatta on edelleen suurin norppien kuolinsyy. Tällä vuosituhannella rinnalle on noussut myös ilmaston lämpeneminen. Se väijyy ihan todellisena uhkana.

Talvet 2005, 2006 ja 2007 olivat niin lämpimiä, että norppakanta pieneni 20:llä. Koska ei ollut pesäkinoksia, kuuttikuolleisuus oli niin suuri, että ylitti syntyvyyden. 2010-luvulla on ollut jo kolme talvea, että on jouduttu tekemään apukinoksia.

– Ei saimaannorppakanta monta tällaista talvea kestä. Nyt olisi tärkeää saada norppakantaa kasvamaan mahdollisimman nopeasti, koska iso eläinkanta kestää tällaisia yhden vuoden mullistuksia ja kuoppia, mutta pienelle eläinkannalle se voi olla kohtalokasta.

Tero Sipilä Radio Suomen sunnuntaivieraana 17.4.2016.