Tutkijat kysyvät: Elämmekö simulaatiossa – ja onko sillä lopulta väliä?

Jos maailmamme on vain simulaatio, niin eipä se kovin kamalalta vaikuta, arvelee New Yorkin yliopiston filosofian professori.

tiede
ykkösiä ja nollia
Pixabay

On harhaa vain tää elo ihmisen, lauletaan Sam Sihvon Jääkärin morsiamessa. Sama ajatus on läsnä lukemattomissa muissakin iskelmissä – ja taiteessa ylipäätään.

Elämän ja maailmankaikkeuden todellisuutta lähestyttiin hieman toisesta tulokulmasta New Yorkin Luonnonhistoriallisessa museossa äskettäin järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, josta kertoo muun muassa Scientific American (siirryt toiseen palveluun).

Arvovaltaiset tutkijat pohdiskelivat mahdollisuutta, että me kaikki ja koko maailmankaikkeus olemmekin vain joidenkin älykkäiden olentojen supertehokkailla tietokoneilla luoma simulaatio.

Monien osallistujien mielestä tämä mahdollisuus kannattaa ottaa tosissaan. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen kosmologin ja tieteen popularisoijan Neil deGrasse Tysonin mielestä on 50 prosentin mahdollisuus, että olemme vain ohjelma jonkun toisen kovalevyllä.

Tyson muistuttaa, että ihmisen ja simpanssin älykkyys on aivan eri tasolla, vaikka yhteisen DNA:mme osuus on 98 prosenttia. Jossain toisaalla voi hyvinkin elää olento, jonka älykkyys on aivan toista luokkaa.

– Jos näin on, on minun helppo kuvitella, että kaikki elämässämme on jonkun toisen lajin omaksi huvituksekseen luomaa, sanoo Tyson.

Ajatus ei ole uusi

Tällaisen simulaatiomaailman olemassaolo on monille tuttu ajatus. Se on saattanut tulla mieleen nuoruuden angstisina aikoina tai vaikkapa elokuvateatterissa. Esimerkiksi vuonna 1999 ensi-iltaan tulleessa elokuvassa Matrix seikkaillaan maailmassa, jota ihmiset pitävät totena, mutta joka ei sitä kuitenkaan ole.

Asiaa on pohtinut myös ruotsalainen Oxfordin yliopiston filosofian professori Nick Bostrom.

Hän esitti vuonna 2003, että tulevaisuuden edistyneellä sivilisaatiolla voi olla käytössään tehokkaita tietokoneita, joilla he saattavat haluta simuloida esi-isiään. Ja jos moni innostuu ajatuksesta, voi syntyä tilanne, jossa keinotekoisia olentoja on enemmän kuin meitä "aitoja" ihmisiä.

Kannattaakohan katsoa ympärilleen?

Suomalainen asiantuntija toppuuttelee

Turun yliopiston tähtitieteen dosentti Harry J. Lehto kertoo miettineensä kysymystä jo koulukäisenä. Ajatus tuntui Lehdosta jo tuolloin yliampuvalta, eikä hänen käsityksensä ole muuttunut niistä päivistä.

Koko maapallon simulointi vaatisi tietokoneen, joka olisi isompi kuin maapallo. Maailmankaikkeuden simuloinnista puhumattakaan. Bittejä ja informaatiota on aivan liikaa, Lehto sanoo.

Lehto antaa esimerkin.

– Esimerkiksi Pohjanlahden rannikolla keväällä on tilanteita, jossa 50 lintuharrastajaa on havaitsemassa lintujen muuttoa, ja ohi lentää valkoinen haahka. Se nähdään 38 paikalla ja 12 paikalla ei nähdä. Havainnot tehdään toisista riippumatta, ja myöhemmin tiedetään havaintoaikojen perusteella, että kyseessä on sama lintu.

Pelkästään tällaisen tilanteen simuloiminen olisi Lehdon mukaan niin iso urakka, ettei se onnistuisi millään tietokoneella.

Älykkäälle sivilisaatiolle olisi paljon fiksumpaa luoda uusi "maapallo" ja antaa sen elää omaan elämäänsä. Silloin pärjättäisiin paljon kevyemmillä resursseilla, Lehto sanoo.

Lehdon mukaan simuloidusta maailmasta on hauska jutella, mutta se ei vaan ole realismia.

Loppujen lopuksi: Mitä väliä?

Myös New Yorkin keskustelussa nähtiin hyvin ajatusleikin suuret ongelmat.

Teoreettinen fyysikko Lisa Randall ei vakuuttunut todisteluista ja piti simulaation mahdollisuutta lähes olemattomana. Hänen mielestään se on myös hyvin ihmiskeskeistä ajattelua.

– En ymmärrä, miksi korkeammat olennot haluaisivat simuloida meitä, Randall sanoi.

ykkösiä ja nollia
Pixabay

Filosofian professori David Chalmers puolestaan pohdiskeli, että simulaatioelämän vastaisia todisteita ei voi saada, koska todisteetkin on voitu simuloida. Toisaalta kysymyksellä ei ole ehkä niin väliäkään.

– Ehkä olemme simulaatiossa, ehkä emme, mutta jos olemme, niin eipä se kovin pahaa ole, sanoi Chalmers. Hän arveli myös, ettei mahdollinen luojamme olisi kovin kamala, vaan "ehkä joku teinihakkeri yhtä universiumia meitä ylempänä".

Tilaisuudessa kuultiin myös neuvo, jolla voi yrittää pitää roolihahmonsa hengissä mahdollisessa simulaatiomaailmassa.

– Kannattaa mennä ulos ja tehdä mahdollisimman kiinnostavia asioita, jotta simulaattorisi ei lopeta hahmoasi, sanoi kosmologi Max Tegmark.