20-vuotias kapellimestari Klaus Mäkelä maineikkaan agentuurin listoille: "Johtaessani keskityn sävyihin"

20-vuotias kapellimestarilupaus Klaus Mäkelä on matkalla maailmaan, jossa jokainen kapellimestari luo oman kielensä nostaakseen kunkin orkesterin parhaat puolet esiin – tarkoituksena on häiritä soittajia mahdollisimman vähän. Mäkelä on juuri kiinnitetty Harrison Parrottin listoille.

Kotimaa
Kapellimestari Klaus Mäkelä
Susanna Pekkarinen / Yle

– Kerrotaan selvästi, ta-taa, ta-taa, ta-taaa. Nyt hyvin agressiivinen, Klaus Mäkelä sanoo ja käyttää kehoaan näyttääkseen, mitä toivoo orkesterilta. 12-vuotiaana kapellimestari Jorma Panulan oppiin lähtenyt Mäkelä tulkitsee ja vaatii musiikkia käsillään, ilmeillään, kehonsa liikkeillä.

Hetken käsien liikeradat ovat kuin pieniä sähköiskuja, välillä ne lentävät muodostaen pehmeitä kaaria. Tällä kertaa on Mikkelin kaupunginorkesterin vuoro vastata pyyntöihin. Viulujen kielillä värähtävät kipinät, sellot hyrisevät kuin viritetyt moottorit. Yhtäkkiä kaikkien kielet paukahtavat, kun ne joutuvat jousen sijasta sormien käsittelyyn.

– Kapellimestarin instrumenttina toimii orkesteri. Esityksissä kapellimestari ei tuota mitään ääntä, mitä nyt joskus ähisee tai puhisee. Kapellimestarin ero instrumentalistiin on se, että soitin vaihtuu usein ja orkesterit ovat hyvin erilaisia. Yksi kapellimestarin vaikeuksista on, että pitää osata muokkautua jokaiseen orkesteriin sopivaksi.

Mäkelä kertoo, että kapellimestari etsii orkesterista ne asiat, joita juuri hän voi parantaa, ja nostaa niitä esille. Samalla kapellimestari tuo orkesteriin ja esitettävään teokseen oman näkemyksensä. Kapellimestari saattaa viettää orkesterin kanssa vain päivän tai viikon, ja sitten on jo konsertin aika. Paitsi että kapellimestari muokkautuu itse, hän muokkaa orkesteria.

– Tarkoitus on, että teos on yleisölle mahdollisimman nautittava ja mahdollisimman lähellä säveltäjän nuottikuvaa ja tarkoitusta, mutta silti kapellimestari tulkitsee sitä teosta, sitä, miten jonkun kappaleen kokee. Toisaalta pitää reagoida siihen, mitä orkesteri tarvitsee, toisaalta pitää yllä yleistä tasapainoa. Sitten pitää osata näyttää käsillä se, mitä ajattelee teoksesta.

Ruotsin-debyytti Harrison Parrottin kautta

Klaus Mäkelä on vastikään kiinnitetty maineikkaan kapellimestariagentuurin Harrison Parrottin listoille. Suomalaiskapellimestareista sieltä löytyvät jo esimerkiksi Osmo Vänskä, Susanna Mälkki ja Santtu-Matias Rouvali.

– Olen kovin kiitollinen ja onnellinen siitä tilaisuudesta. Agentuurin vahvuuksia ovat heidän loistavat yhteytensä. Heti samana päivänä kun allekirjoitin sopimuksen, minua pyydettiin Göteborgiin Kansallisorkesteria johtamaan. Sinne ei yhtäkkiä ollut joku kapellimestari päässytkään, ja menen paikkaamaan. Saan siis Ruotsin-debyyttini, kertoo Mäkelä.

Mäkelän mielestä Göteborgin sinfonikot on yksi Skandinavian hienoimmista orkestereista. Hän kertoo odottavansa puolentoista viikon kuluttua koittavaa tilaisuutta innolla.

Kotimaassa Mäkelä on johtanut jo useita eturivin orkestereita, mutta hänet tunnetaan myös lahjakkaana sellistinä.

Kapellimestari ei ole klooni

Kapellimestarin puikon lisäksi Mäkelä tarttuu edelleen myös sellonsa jouseen. Kapellimestariudesta hän innostui jo 7-vuotiaana, kun näki Hannu Linnun johtamassa Bizet'n Carmenia. Mäkelä oli tuolloin Kansallisoopperan lapsikuorossa.

– On vaikea sanoa, mikä siinä iski. Enhän minä 7-vuotiaana vielä voinut tehdä kapellimestarin hommia, mutta 12-vuotiaana pääsin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen. Kuulin, että siellä on ehkä maailman legendaarisimman kapellimestari-pedagogin Jorma Panulan nuorisokapuluokka, jonne toivottiin mahdollisimman nuoria, muistelee Mäkelä.

Ensimmäiseksi opitaan perustekniikka, sen jälkeen nostetaan kapellimestarin persoona esiin. Toisten jäljitteleminen ei ole se, mitä tavoitellaan, vaikka onkin tärkeä seurata, mitä muut tekevät. Jokainen luo oman ilmaisukielensä, jota muokkaa myös orkesterin mukaan.

– Panula on hyvin lämminsydäminen ihminen ja taitava pedagogi. Kukaan hänen oppilaistaan ei ole samanlainen, sillä eihän klooneja kukaan halua. Panula on mielettömän hyvä tuomaan jokaisen vahvuudet esiin.

Mäkelä kertoo katselevansa toisinaan Youtubesta toisten kapellimestarien työskentelyä, mutta uuteen esitettävään teokseen hän perehtyy partituurin kautta. Partituuriin on merkitty kaikkien soittimien nuotit näkyviin. Mäkelä saattaa lukea partituuria pitkään, kunnes tuntuu, että se on hallussa, ja sitten pitää siitä muutaman päivän tauon, jotta näkemys kypsyy.

– On turha huitoa mitään ja keksiä tekosyitä, jos ei partituuri ole hallussa. Kaikki lähtee siitä, ja suomalaisilla kapellimestareilla on erittäin hyvä työmoraali, osataan partituuri yleensä erittäin perinpohjaisesti.

Mäkelä kertoo oppineensa Panulaltakin, että jos kuuntelee liikaa muiden levytyksiä teoksista, alkaa helposti kopioida.

– Tottakai kun olen sellisti itse, olen soittanut paljon myös orkesterissa, lähden opiskelemaan teosta hyvin käytännön tasolta. Mietin, miten saadaan maksimimäärä sävyjä irti. Johtaessani keskityn sävyihin, orkesterin väreihin, koska ne ovat ne, jotka itseäni musiikin kuuntelijana eniten innostavat. Päästään syvälle siihen teokseen. Jos musiikki vaatii sitä, että sen pitää kuulostaa, että kärsii, niin jos kapellimestari näyttää hyväntuuliselta, sekään ei ole hyvä pari.

Klaus Mäkelä johtaa torstaina Mikkelin kaupunginorkesteria. Ohjelmassa on Sibeliusta, Vasksia ja Musorgskia_._