1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. liikenne

Kaikki eivät tajua, että mutkan takaa voi tulla joku – oletko sokea riskeille?

Erityisesti nuorilta kuljettajilta saattaa puuttua kyky arvioida, että kulman takaa voi potentiaalisesti syöksyä auto, vaikka autoa ei vielä näkyisikään.

liikenne
Liikenneruuhka heijastuu auton taustapeilistä.
Mika Kanerva

Edessä olevan mäen takaa pilkistää jo vastaantulevan auton antenni, joten ohitusta ei kannata aloittaa. Näin ajattelee suurin osa kuskeista.

Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät tunnista riskiä, jos se ei ole näkyvä, kertoo Liikenneturvan kehittämispäällikkö Antero Lammi. Jos siis mäen takana ei näy mitään, kaikkien mieleen ei juolahda, että näkökantaman ulottumissa voi silti piileskellä vastaantuleva auto.

– Se on nimenomaan uusille, kokemattomille kuljettajille tyypillistä. He eivät tunnista tai ymmärrä sellaisia riskejä, jotka eivät ole näkyvissä. Tilanteessa on vaikkapa risteyksen aiheuttama näköeste, eikä henkilö tajua, että sen takaa voi tulla joku, Lammi sanoo.

Maailmassa elää hyvin onnellisten ihmisten joukko, joka ei koskaan ole kriittinen itseänsä kohtaan.

Antero Lammi

Jos riskin aiheuttavaa tekijää ei nähdä, sitä ei siis joillekin ole olemassa. Tilanne on tyypillinen nuorelle ja kokemattomalle kuljettajalle, jolle ei ole vielä kertynyt tarpeeksi sisäisiä malleja siitä, millaisissa tilanteissa voi syntyä minkäkinlaisia vaaroja, kertoo Lammi.

Luminen tie, jonka varrelle on pysäköity autoja
Kokemattomatkin kuljettajat voivat oppia tunnistamaan riskejä liikenteesä.Yle

– Toki ihmisissä on eroja. Riskien tunnistamiskykyä voi ajatella janana. Janan toisessa päässä on henkilö, joka ei ajattele juuri muuta kuin sitä, mitä on suoraan nenän edessä.

– Toisessa päässä on ihmistyyppi, joka jatkuvasti skannaa ympäristöään monipuolisilla keinoilla ja tilannevihjeitä käyttäen. Hän pyrkii aktiivisesti etsimään, mikä voi olla vaarallista ja mihin pitää varautua, kuvailee Lammi.

Paha mieli voi viedä tarkkaavaisuuden

Me kaikki liikenteessä olevat sijoitumme jollekin tällä välillä, Antero Lammi sanoo. Riskisokeiden ihmisten määrää on kuitenkin vaikea arvioida, sillä sama kuljettaja voi olla välillä terävämpi ja välillä taas hieman pihalla, Lammi toteaa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi vireystila, omat ajatukset ja muut tilannetekijät.

– Kuljettaja voi yhdessä tilanteessa olla skarppina ja skannata ympäristöään aktiivisesti ja etsiä riskejä. Sitten jos hänellä on vaikkapa paha mieli tai hän on vähillä unilla tai vastaavaa, toimintakyky onkin heikentynyt.

Myös liikennekoulu Redi Go:n autokouluopettaja Eero Haataja on havainnut riskeihin liittyvät ilmiöt liikenteessä. Autokoulussa harjoittelu tapahtuu pienillä nopeuksilla, mutta joskus Haataja on törmännyt syventävässä vaiheessa kuskeihin, jotka eivät osaa sopeuttaa nopeutta mahdollisiin riskeihin.

Koveron risteys Lapualla.
Vireystila ja ympäristön tarkkailu vaikuttavat ajokykyyn.Päivi Rautanen/Yle

Hän arvioi riskin ymmärtämättömyyden olevan melko harvinaista, ainakin autokoulun valvovan silmän alla. Haataja on kuitenkin havainnut esimerkkejä ilmiöstä niin taajamassa kuin sen ulkopuolella. Haataja ei yleistäisi ongelmaa vain uusien kuskien asiaksi.

– Selvästi kokeneempienkin kuljettajien kohdalla näkee, ettei ajatella pidemmälle, Haataja toteaa.

Miljoona kilometriä ei automaattisesti tee hyvää kuskia

Kokemattomatkin kuljettajat oppivat kyllä Liikenneturvan kehittämispäällikkö Lammin mukaan tunnistamaan riskejä pikkuhiljaa, ja tilannetaju karttuu. Kokonaisuuksien hahmottaminen paranee, kun henkilö riittävän monesti tarkkailee tilanteita, jossa vaikkapa jalankulkija tai pysäköity auto aiheuttavat vaaraelementtejä, Lammi toteaa.

– On tietysti aika paljon kyse siitä, pyrkiikö ihminen aktiivisesti oppimaan tällaisista kokemuksista. Reflektoiko hän omaa toimintaansa, ja tarkasteleeko hän jälkikäteen, mitä olisi voinut tajuta paremmin vaaratilanteessa?

Lammi on itse opettanut autokoulussa viitisen vuotta. Käytännön työssä hän on huomannut, että ihmisten valmiudet omien töppäilyjen miettimiseen ovat erilaiset. Jollain hoksottimet toimivat hyvinkin vikkelästi ja oppiminen on nopeaa. Joillain se on selvästi hitaampaa, Lammi sanoo.

Myös reflektointi eli omien toimien pohtiminen jälkikäteen on osalle luontevampaa kuin toisille.

On tietysti aika paljon kyse siitä, pyrkiikö ihminen aktiivisesti oppimaan tällaisista kokemuksista.

Antero Lammi

– Maailmassa elää hyvin onnellisten ihmisten joukko, joka ei koskaan ole kriittinen itseänsä kohtaan. Tai ainakin varsin harvoin. Sitten on sellainen porukka, joka pohtii omaa toimintaansa jatkuvasti ja tarkastelee sitä, Lammi naurahtaa.

Lammi on varma siitä, että riskinoton arvioimisen eri tasoilla on hyvin suuri merkitys onnettomuuksissa. Silloin kysymys on usein vyyhdistä, johon voi kuulua riskisokeutta, tilanteen vaaratason väärin arvioimista tai omien toimintamahdollisuuksien yliarviointia, Lammi kertoo.

Oman toiminnan kriittinen tarkastelu ja oivallusten soveltaminen ovat Lammin mukaan keskeisimpiä keinoja paremmaksi kuljettajaksi oppimisessa.

– Jos sellaista ei harjoita, voi olla vaikka miljoona kilometriä takana ja silti ajaa varsin huonosti.

Lue seuraavaksi