1. yle.fi
  2. Uutiset

Minna oli jo 24-vuotiaana alkoholisti: "Menin töiden jälkeen joka ilta baariin"

Sosiaalinen paine ja ihmisten kanssa tekemisiin pääsy ajoivat kouvolalaisen Minnan juomaan. Alkoholi vei hänet lopulta terapiaan.

Kotimaan uutiset
Entinen alkoholisti Minna kertoo tarinaa toimittajalle puistossa
Minna kertoo tarinaansa toimittajalle. Hän ei halua oikeaa nimeään eikä kasvojaan julkisuuteen.

Kouvolalainen Minna tutustui alkoholiin ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana.

– Tajusin heti olevani tekemisissä aineen kanssa, joka ei sovi minulle ollenkaan. Olin "överi" heti alusta lähtien, enkä tykännyt siitä.

Ensimmäinen kerta pikemminkin pelästytti kuin koukutti. Pitkäksi kuvailemansa tauon jälkeen Minna palasi juomaan.

– Opettelin käyttämään, koska sosiaalinen paine ja ihmisten kanssa tekemisiin pääsy ajoivat siihen.

Parikymppisenä hän ei pitänyt vielä itseään alkoholistina.

Olin tosi väsynyt niihin temppuihin, joita tein humalassa. Toimin omaa moraaliani vastaan.

Minna

– Mutta olin tosi väsynyt niihin temppuihin, joita tein humalassa. Toimin omaa moraaliani vastaan.

Terapiassa krapulassa

Minna liikkui porukassa, jossa käytettiin rajustikin alkoholia. Paha olo ajoi mielenterveystoimiston asiakkaaksi 24-vuotiaana.

– Menin sinne masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. Alkoholin koin tuolloin auttajaksi ja käytin sitä itse asiassa masennuslääkkeenä, mitä se ei tietenkään ole.

Terapiassa meni vuosi ja toinenkin kerran tai kahden viikkotahtia.

– Minulla oli yleensä aina krapula. Välillä kävin oksentamassa vessassa ja palasin juttelemaan.

Työt hoituivat. Ne olivat epäsäännöllistä vuorotyötä. Oma perhe asui toisella paikkakunnalla.

– Olin oppinut, että menen töiden jälkeen käytännössä joka ilta baariin. Ja selvisin töihin useimmiten työajan alkaessa, muistelee Minna juomiskauttaan.

Kuppilan sijasta tärkeä puhelu

Minna on pitänyt päiväkirjaa, josta välittyy myös muistoja alkoholin käytöstä.

Toukokuussa 1992 hän alkoi ymmärtää, että hänellä oli alkoholiongelma.

– Tajusin terapiassa omista jutuistani puhuessani, että tämä jatkuva ja syvenevä itsetuhoisuuteni johtuu siitä, että käytän liikaa viinaa.

Kesän jälkeen liki 24 vuotta sitten alkoi riittää alkoholin suhteen.

– Olin hirveän väsynyt henkisesti. Olin ajautunut äitini kanssa uskonnolliseen tapahtumaan. Laitoin esirukouslapun siellä laatikkoon. Tuntui nöyryyttävältä, että pyysin apua jostakin, mitä ei ehkä ole olemassakaan.

Pari viikkoa rukouspyynnön jälkeen hän päätti toimia.

– Ymmärsin, että minun on haettava täältä maan päältä apua. Olin kuullut hajanaista tietoa AA-liikkeestä (Nimettömistä Alkoholisteista).

Yhtenä päivänä Minna meni baariin ja otti pari olutta, jotka hänestä maistuivat pahoilta.

Hän lähti baarista kotiin lepäämään. Herättyään hän ei mennytkään takaisin kuppilaan vaan puhelinkoppiin.

– Soitin AA:han. Kello oli kahdeksan illalla ja pääsin vielä sen illan kokoukseen, vaikka se olikin jo alkanut.

"En saarnaa raittiudesta kenellekään"

Minna on elänyt nyt liki 24 vuotta ilman alkoholia. Ensimmäiset kuukaudet raittiina olivat vaikeita.

– Kävinkin baareissa, mutta selvin päin. Sanoin myös, että en uskalla aloittaa uudelleen, sillä en ehkä pystyisi lopettamaan uudelleen.

Nyt on helpompaa, vaikka Minnan mielestä alkoholismi on laaja-alainen riippuvuussairaus.

– Ei alkoholi minua millään lailla kiusaa tai häiritse. Ei sitä tarvitse mennä koukkimaan. Se on niiden asia, jotka sitä käyttävät.

Haastatteluun suostuminenkaan ei ollut läpihuutojuttu. Minnan mielestä alkoholiongelmaa hyssytellään kuitenkin yhä.

Alkoholismista pitää kuitenkin voida puhua, vaikka tämä haastattelukaan ei ketään auttaisi.

Minna

– En saarnaa raittiudesta kenellekään. Alkoholismista pitää kuitenkin voida puhua, vaikka tämä haastattelukaan ei ketään auttaisi. Minun mielenterveyteni olisi pahasti sökönä, jos olisin jatkanut juomista, päättää Minna.

Minna ei esiinny jutussa omalla nimellään. Hän on yhä mukana AA:n toiminnassa.

Lue seuraavaksi