Liian kallis Lontoo

Oligarkkien ja öljysheikkien asuntoshoppailu on yksi syy Lontoon asuntomarkkinoiden villiin tilaan. Perheet karkaavat kaupungista, sillä vuokrat kohoavat helposti pariin tuhanteen euroon.

Yle maailmalla
Jarrod Sanderson kerrostalon edessä Lontoossa. Sanderson alkoi naapureidensa kanssa puolustaa purku-uhan alla olevaan taloaan, sillä he uskovat purkamisaikeiden johtuvan siitä, että talon omistaja halusi paikalle tuottavampia asuntoja.
Lontoolainen Jarrod Sanderson alkoi puolustaa purku-uhan alla olevaa asuintaloaan, sillä hän uskoi talon omistajan haluavan paikalle vain tuottavampia asuntoja. Pasi Myöhänen / Yle

Paljasjalkainen lontoolainen Glenn McMahon on seurannut asumiskustannusten nousua kauhulla kotikaupunginosassaan Tower Hamletsissa.

Alue on monilla mittareilla Britannian köyhimpiä, mutta esimerkiksi kolmen huoneen ja keittiön asunnosta joutuu maksamaan täällä vuokraa yli 2100 euroa kuukaudessa.

– Ihmettelen, kuinka lapsiperheillä voi olla varaa asua täällä. Maksan itse 630 euroa kuussa huoneesta viiden ihmisen jakamassa talossa. Olen onnekas, Glenn McMahon sanoo.

Tower Hamletsin keskeinen sijainti on nostanut asumisen hinnat pilviin. Vaatimattomien vuokratalojen takana taivasta kohti kurottelevat Lontoon Cityn finanssikeskuksen lasitornit.

Lontoo on aina ollut kallis, mutta aiemmin löytyi aina joitakin tapoja elää halvalla jossakin päin kaupunkia. Esimerkiksi varastoista tehtiin ennen edullisia asuntoja, mutta nyt nekin ovat varakkaiden lontoolaisten valtaamia.

– Varastorakennukset ovat trendikkäitä ja kalliita. Hallitus on tehnyt talojen valtaamisenkin laittomaksi, vaikka kaupungissa on paljon tyhjiä kiinteistöjä, McMahon valittelee.

Yksi syy hintatason nousuun on asuntoja miljoonaomaisuuksillaan valtaavat maailman raharikkaat.

– Tämä voi kuulostaa dramaattiselta, mutta meneillään on sosiaalinen puhdistus. Lontoo on kriisissä, McMahon sanoo.

Talorivistö Lontoossa. Lontoon kallliit asunnot ovat suosittu turvasatama esimerkiksi öljysheikkien rahoille.
Lontoon kallliit asunnot ovat suosittu turvasatama esimerkiksi öljysheikkien rahoille.Facundo Arrizabalaga / EPA

Venäläiset oligarkit ja Lähi-idän öljysheikit ovat napanneet esimerkiksi Kensingtonin ja Chelsean kaupunginosien miljoonakiinteistöjä. Tämä on nostanut asuntojen hintoja kautta linjan. Usein asunnot ovat pelkkiä sijoituskohteita, joissa ei edes asuta.

Taiteilijoilla tai vaikkapa kokeilla ei ole enää varaa asua täällä.

Glenn McMahon pelkää kaupungin menettävän identiteettinsä kovien hintojen vuoksi. Eri etniset ryhmät, kansallisuudet sekä rikkaat ja köyhät ovat asuneet lähellä toisiaan, mutta tilanne on muuttumassa.

Esimerkiksi Tower Hamletsin kaupunginosaan rakennettavat uudet asunnot eivät ole edes keskituloisille vaan rikkaille, McMahon sanoo.

– Ihmiset, joilla on juuret täällä, joutuvat muuttamaan pois kaupungista. Lontoon kulttuurielämäkin uhkaa köyhtyä, sillä vähemmän tienaavilla taiteilijoilla tai vaikkapa kokeilla ei ole enää varaa asua täällä.

Lontoolainen Glenn McMahon..
Lontoolainen Glenn McMahon.Pasi Myöhänen / Yle

Tilanteen ratkaisemiseksi hän toivoo vuokrasääntelyä ja julkisesti tuetun vuokra-asumisen lisäämistä. Eriarvoistumista kiihdyttääkin se, että julkisin varoin tuettuja vuokra-asuntoja siirtyy yksityiseen omistukseen.

Vuokralaisilla on ollut oikeus ostaa asuntonsa alle markkinahinnan pääministeri Margaret Thatcherin 80-luvulla ajaman muutoksen ansiosta.

Britannian nykyinen konservatiivihallitus on laajentanut osto-oikeutta. Tarkoituksena on, että kaupoista saaduilla rahoilla rakennetaan uusia asuntoja, joita tarjotaan pienituloisille parinkymmenen prosentin alennuksella markkinahintoihin verrattuna.

Markkinahintojen ollessa taivaissa nämäkin asunnot ovat kuitenkin kalliita.

The Independent-lehden tutkimuksen mukaan jopa 50 000 perhettä on joutunut lähtemään Lontoosta sosiaalitukiin ja julkisesti tuettuun asumiseen tehtyjen muutosten myötä.

Lontoo tulotiedot
Google. Lähteet: Lontoon kaupunki, tiedot vuosilta 2013 ja 2014.

Kaikki eivät ole Lontoon kehityksestä huolissaan. Luokkayhteiskuntaan tottuneessa maassa tuloerot hyväksytään laajemmin kuin Pohjoismaissa.

Monen mielestä kyse on normaalista kysynnästä ja tarjonnasta. Jos tulot eivät riitä, pitää yksinkertaisesti muuttaa muualle.

Asumisen ja eriarvoistumisen yhteyttä tarkastelleen tutkijan mielestä kehitys on kuitenkin mennyt liian pitkälle.

– Asunnon omistavat rikastuvat erittäin nopeasti. Vuokralaiset puolestaan ovat ansassa. Heillä jää koko ajan vähemmän rahaa esimerkiksi ruokaan, sillä vuokra vie niin suuren osan tuloista, tutkija Nicolas Bosetti sanoo Centre for London -ajatushautomosta.

Yleisen tulkinnan mukaan Lontoon tilanne johtuu rakentamisen puutteesta. Bosetti tarjoaa ratkaisuksi ennen kaikkea verotuksen muuttamista, sillä asuntojen verotusta ei ole nostettu vuosikymmeniin.

– Kalliiden asuntojen omistajien pitäisi maksaa enemmän veroa etenkin taloista, jotka eivät ole vakituisessa käytössä. Tällä voitaisiin kustantaa julkisesti tuettua asumista, hän ehdottaa.

Osa lontoolaisista ei halua lannistua, vaikka koti uhkaa mennä alta. Julkisesti tuetun asumisen väheneminen on Lontoossa keskeinen puheenaihe.

Purkamista perusteltiin talon huonolla kunnolla, mutta se ei pidä paikkaansa.

Tower Hamletsin kaupunginosassa asuva Jarrod Sanderson ryhtyi toimiin, kun oma asuintalo joutui yllättäen purku-uhan alle.

– Saimme kuulla asiasta naapureilta. Purkamista perusteltiin talon huonolla kunnolla, mutta se ei pidä paikkaansa. Uskon, että omistajayhtiö halusi tilalle vain tuottavampia asuntoja, Sanderson sanoo.

Naapurusto perusti kampanjaryhmän ja otti yhteyttä kansanedustajiin sekä toimittajiin. Talon omistava yhtiö perääntyikin aikeissaan asukkaiden aktivismin ansiosta.

– Pidimme paljon meteliä myös internetissä. Täytyy vain toivoa, että purkupäätöksen peruuntuminen on pysyvää, Sanderson toivoo.

Talorivistö. Lontoon asuntokuplan puhkeamista on povattu pitkään, mutta asunnoille on löytynyt ostajia ja vuokraajia myös hyvän työllisyystilanteen takia.
Lontoon kalliille asunnoille löytyy ostajia ja vuokraajia myös hyvän työllisyystilanteen takia.Andy Rain / EPA