Kaija Saariaho: Sukupuolella on taas väliä klassisessa musiikissa – "Välillä oli kausi, jolloin uskottiin tasa-arvoisuuteen"

Sukupuoli on noussut taas klassisen musiikin keskusteluun, arvioi säveltäjä Kaija Saariaho. Kansainvälisesti menestyneen nykysäveltäjän ooppera Kaukainen rakkaus nousi alkuvuodesta otsikoihin, sillä teos on ensimmäinen naisen säveltämä ooppera New Yorkin Metropolitanissa yli sataan vuoteen.

musiikki
Säveltäjä Kaija Saariaho.
Säveltäjä Kaija Saariaho.Yle

Kaija Saariahon ensimmäistä oopperaa L'Amour de loin eli Kaukainen rakkaus (2000) on soviteltu New Yorkin Metropolitan-oopperatalon ohjelmistoon yli kymmenen vuotta. Nyt aikamme menestyneimmän nykysäveltäjän teos on saatu tulevan syksyn esityslistalle.

Julkistuksen yhteydessä kävi ilmi, että kyseessä on ensimmäinen naisen säveltämä ooppera Metissä yli sataan vuoteen.

– Se on kieltämättä ihan järkyttävää, ja todellakin se oli suuri uutinen monille. Onhan totta, ettei hirveästi ole naisten säveltämiä oopperoita, mutta kyllä niitä kuitenkin on – ja hyviä, eli sen ei pitäisi olla syy, Saariaho sanoo.

Lehdet New York Timesin johdolla riemuitsivat siitä, että vanhoillinen oopperatalo on herännyt 2000-luvulle. Suomalaisittain produktio on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen: Los Angelesin filharmonikkojen päävierailijaksi hiljattain nimetty Susanna Mälkki tekee samalla Metropolitan-debyyttinsä.

– Susanna on valittu johtamaan sitä, koska hän on fantastinen kapellimestari.

Toisaalta Saariaho arvelee, että mukana voi olla myös laskelmointia: kahden suomalaisnaisen esiintuominen on luontevaa mutta myös hyvää mainosta.

– Nythän se on heille sulka hattuun.

Saariaholle uutisointi muistutti, että sukupuoli on jälleen yksi klassisen musiikin puheenaiheista.

– Viime aikoina naisproblematiikka on tullut uudestaan esille. Tuntuu, että meillä oli parempi kausi jossain vaiheessa – uskottiin tasa-arvoisuuteen.

"Edelleen iso ongelma"

Opiskeluaikoina 1970-luvulla Saariaho oli musiikkimaailman kummajainen.

– Naissäveltäjiä oli kerta kaikkiaan niin vähän. Sukupuoleni oli itsellenikin este, sillä ajattelin, miten pystyisin tekemään sellaista, johon niin harva on pystynyt.

Musiikki vei lopulta voiton. Ratkaisuna oli pakottava tarve omistaa elämä musiikille.

– En voinut enää kysyä itseltäni, että pystynkö, sillä se tuntui ainoalta tieltä.

Uransa alkuvaiheessa Saariaho sai kuulla "kohteliaisuuksia". Kehuttiin kappaletta ja kummasteltiin, kuinka se voi olla naisen säveltämä.

– Ymmärrän senkin, koska se oli niin harvinaista. Kun musiikkiani alettiin soittaa enemmän, asia ei ollut enää niin ajankohtainen.

Nyt Saariaho kiinnittää taas enemmän huomiota sukupuolikysymykseen muun muassa tukemalla nuoria naiskollegoitaan. Parantuneen tiedonvälityksen vuoksi hän kantaa huolta laajemminkin.

– Tiedetään niin paljon siitä, kuinka naisia kohdellaan ja mitä tapahtuu esimerkiksi arabimaissa. Tiedetään perheväkivallasta, jota tapahtuu Suomessakin. Näen, että asiat eivät edisty, kuten olin jossain vaiheessa kuvitellut. Tämä on edelleen iso ongelma.

Vasenkätisyys ja synestesia osa identiteettiä

Saariahon työn tuloksia seurataan mediassa suurennuslasilla. Kaukaista rakkautta pidetään 2000-luvun oopperan helmenä.

Vuonna 2003 säveltäjä voitti teoksella 200 000 Yhdysvaltain dollarin Grawemeyer-palkinnon. Deutsche Grammophonin 2005 tekemälle DVD-taltioinnille myönnettiin BBC:n palkinto. Tunnustuksia ja palkintoja riittää myös itse säveltäjälle ja hänen muille teoksilleen.

Ranskassa yli kolmekymmentä vuotta asunut Saariaho on monille hehkutuksesta huolimatta arvoitus. Tiedotustilaisuudessa hän kertoi muun muassa silmäilevänsä omien teostensa kritiikkejä antamatta niille suurta painoarvoa. Sävellystyötä hän tekee pitkinä rupeamina yksin hiljaisessa huoneessa. Hänen omakuvansa on monen osan summa.

– Yksi osa identiteetistäni on se, että olen nainen. Yksi on se, että olen suomalainen. Yksi se, että olen vasenkätinen. Yksi se, että olen synesteetikko, Saariaho luettelee.

– Siitä taiteilijapersoonani rakentuu.

Saariahon tuotanto ei rajoitu pelkästään oopperoihin, vaikka ne yleensä vievät suurimman huomion.

– En kyllä yhtään koe itseäni oopperasäveltäjäksi. Se on kumma.