Kodin tavarakaaokseen liittyy usein myös tunteiden sekamelska: näin pääset eroon painolastista

Tuottaako kotiin kertynyt tavaramäärä sinulle iloa vai ahdistusta? Onko kaaos päässyt jo niin valtavaksi, että raivauksen aloittamisenkin ajatteleminen ahdistaa ja tuntuu epätoivoiselta? Et ole yksin. Kodin ja järjestyksen personal trainerit eli ammattijärjestäjät tietävät, millainen tunnevyöry tavarakarsintaan kytkeytyy.

Kotimaa
Terhi Latvala ja Katri Tuori vanhojen tavaroiden liikkeessä
Nina Keski-Korpela / Yle

Sattumankauppa ja Entisöinti -liiikkeen yrittäjä Mervi Nieminen Forssasta tarvitsi ammattijärjestäjien apua verhoomonsa toimiston raivaukseen. Toimisto oli pikkuhiljaa muuttunut rojuvarastoksi, jossa oli sekaisin myytäviä ja omia (turhia) tavaroita. Avun pyytäminen nolotti.

– Meinasin ensin, että en uskalla päästää tänne ketään. Pyydänkö ystävää vai siivojaa, vai yritänkö ittekseni? Panikoin, että mitä jos ne tulee ja sanoo hyi hyi. Itselläni oli henkilökohtaisia suruja matkalla, miksi en jaksanut niin arkea pyörittää, niin ammattijärjestäjät kuuntelivat sen siinä samalla. Samalla järjestyi oma ajatusmaailma, kun tavaratkin järjestyivät.

Mervi Nieminen tarkastelee kangasnäytteitä
Yrittäjä Mervi Nieminen tarvitsi apua verhoomonsa toimiston raivaukseen. Nina Keski-Korpela / Yle

– Kun paikat selkenevät ja tyhjenevät ja pystyy omaa työtään tekemään, kuten tilan tarkoitus oli, niin se oli ilman muuta helpotus. Huh huh, tästä selvittiin! huokaisee Nieminen.

Nieminen oppi prosessista sen, että edesmenneen isän muiston kunnioittaminen ei tarkoita kaikkien hänen tavaroidensa säilyttämistä. Myöskään laatikkotolkulla lasten piirustuksia ei tarvitse säilyttää.

– Tunnistan ja tunnustan, että jos ei minulla olisi paikkaa, missä myydä tavaroita, olisin varmaan jonkinnäköinen hamstraaja, ja olenkin. Häpeää tavarapaljoudesta ei tarvitse tuntea, vaan ammattilainen voi antaa avun ilman, että tunnet häpeää, Nieminen kannustaa.

Tavaroihin liittyvät tunteet tekevät luopumisesta vaikeaa

Systeemisiskot on Terhi Latvalan ja Katri Tuorin tuore yritys Forssasta. Naiset toimivat ammattijärjestäjinä ja tietävät, miksi turhaksikin käyneestä tavarasta on niin vaikea luopua.

Laatikollinen pyyhkeitä
Mutta kun ne ovat mummolta perittyjä! Niin, mutta käytätkö niitä koskaan?Nina Keski-Korpela / Yle

– Niihin liittyy niin paljon! Useimpien koti on täynnä muistoja, tekstiilit, kipot ja kupit sisältävät tunnelatauksen. On lasten tavaroita, lahjoja, muistoja: tavarat ovat hyvin varautuneita. Vaate voi liittyä johonkin elämänvaiheeseen, eli kyseessä ei ole vain tavara, vaan kaikki, mitä sen ympärille liittyy. Se on tunnemyrskyä, ja se tekee luopumisesta niin vaikeaa, kertoo Latvala.

Ammattijärjestäjän työ onkin rinnalla kulkevaa haastamista, kuvailee Katri Tuori.

– Pistetään ajatusmaailmaa liikenteeseen, tarvitsenko tätä tavaraa oikeasti, koska olen viimeksi tarvinnut, koska mahdollisesti tarvitsen. Mitä hyötyä on sen säilyttämisestä, mitä haittaa? Se on sparraamista, kodin ja järjestyksen personal trainerina olemista. Haastetaan ihmistä miettimään, tuoko tavaran säilyttäminen iloa vai lisää ahdistusta? Rinnalla kulkija pistää miettimään.

"Ostetaan ostetaan ostetaan"

Tavarapaljouden syntymiseen on monia syitä, pohtii Terhi Latvala.

– Ei vain saa aloitettua raivausta, väsymys tai aloitekyvyttömyys, kiirekin vaivaavat. Ahdistaa, ettei pysty aloittamaan, ja tavaravuori kasvaa ja tulee niin suureksi ajatuksen tasolla, ettei enää pysty käymään siihen käsiksi. Jos tavarakasa on tullut pitkän ajan kuluessa, ei se sormia napsauttamalla häviä. Silti monet ovat ihan töissäkäyviä, eivät sohvanpohjalla, mutta energia ei riitä liian tavaran poistamiseen.

Meillä on pula-ajan opit selkäytimessä ja kulutysyhteiskunnan riemu ostamisesta.

Terhi Latvala

– Kulutusyhteiskunnassa on nykyään niin paljon kaikkea tarjolla, ostetaan ostetaan ostetaan. Moni shoppailee siivotessaan, ai mulla on tällainenkin! Ostetaan ostamisen ilosta, "kun se oli niin halpa". Meillä on pula-ajan opit selkäytimessä ja kulutysyhteiskunnan riemu ostamisesta. Kaikki pitää säästää, kun voi vielä tarvita, mutta melkein kaiken voi samalla ostaa, jos tarvitsee. Shoppailu on monelle huume: ostetaan, kun on kiva ostaa.

Tilanne kertoo Latvalan mielestä paitsi yltäkylläisyydestä, myös eriarvoistumisesta.

– Osalla on niin paljon, että vaatekaapit pursuavat vaatteita, joissa on vielä laput kiinni, ja toisilla ei ole mitään. On tässä railo tullut, toisilla ei ole juuri mitään ja toisilla aivan liikaa, sanoo Terhi Latvala.

KonMari on nyt in

Juuri nyt moni vannoo japanilaisen Marie Kondon kaaoksenraivausfilosofian nimeen. Ajatuksena on pohtia jokaisen tavaran kohdalla, tuottaako se iloa. Terhi Latvala näkee KonMarissa paljon hyviä puolia.

– Kotiin mahtuu varmasti ihan kaikki se tavara, mikä tuottaa iloa, jos ihan oikeasti ja rehellisesti sanoo itselleen, tuottaako tämä iloa vai ei. Tavaramäärä karsiutuu aika rajusti – eikä lähdetä siitä, mitä pitäisi heittää pois, mikä on aika ahdistava ajatus. Kun jättää sen, mikä tuottaa iloa, muut karsiutuvat automaattisesti. Ilon kautta tekeminen on ehdottoman hyvä, sen otan hänen filosofiastaan.

Kirjoja hyllyssä
Tuleeko niitä ikinä luettua?Nina Keski-Korpela / Yle

Katri Tuorikin kannustaa etenemään kaaoksen raivauksessa selkeinä kokonaisuuksina.

– Kokemus on, että jos pilkotaan urakka pieneen ja tehdaan yksi huone kerrallaan, niin äkkiä ne muut nurkat valtaavat sen puhtaan nurkan. Tavaralla on tapana liikkua sinne, missä on tilaa. Kannattaa ottaa selkeä kokonaisuus, nyt tehdään nämä asiat kuntoon ja katsotaan missä mennään.

KonMarin mukaan kun valinnat tekee kerralla, sitten ne on koko elämäksi tehty.

– Kun tarkkaan lukee, niin hänen "tee se kerralla" on noin puoli vuotta. Ei kenenkään voimavarat riitä siiihen, että tekee raivausta vaikka neljä viikkoa aamusta iltaan. Kannattaa edetä tavaraluokka kerrallaan, eli kun samaa tavaraa, vaikka vaatteita, voi olla monessa eri huoneessa, niin kannattaa kerätä kaikki vaatteet talosta ja järjestää ne kerralla, niin saa sen menemään järkevämmin kuin huone kerrallaan edeten, sanoo Latvala.

Raivaus vapauttaa energiaa

Kiire, stressi ja erilaiset sairaudet vaikuttavat ihmisen jaksamiseen ja siihen, paljonko energiaa riittää kotitöille. Kun koti saadaan järjestykseen, monelle tulee psyykkisesti parempi olo, sanoo Terhi Latvala.

Tärkeää on miettiä joka ikisen tavaran kohdalla, tarvitsenko tätä ihan oikeasti.

Terhi Latvala

– Mieli kirkastuu ja taakka kevenee. Tavarakaaos rasittaa mieltä ja on painolastina. Kaikki tekemättömät työt painavat jossain takaraivossa, "tuokin tarttis tehdä". Kun se on tehty, se vapauttaa hirveästi energiaa.

Niin raivaustyössä kuin uutta hankkiessa kannattaa kysyä itseltään rehellisesti, onko tavaralle todella tarvetta.

– Tärkeää on miettiä joka ikisen tavaran kohdalla, tarvitsenko tätä ihan oikeasti. Ostanko vain ostamisen ilosta vai tarvitsenko oikeasti? Säilytänkö vai siksi, että satun omistamaan sen vai tarvitsenko oikeasti? kysyy Terhi Latvala.

– Mikä on se syy, miksi säilytän? Onko se velvollisuudentunto lahjasta tai äidin perinnöstä, kiinnipitäminen muistosta, mikä on se syy säilyttämiselle ja ostamiselle? Tarve on ykkösasia, painottaa myös Katri Tuori.

Eroon häpeästä – ja turhasta kiltteydestä

Monelle kodin sekamelska on suuri häpeä, jota kannetaan yksin, hiljaa.

– Ei kehdata sanoa, ei kutsua enää ystäviä kylään. Häpeäkin on myös asia, josta pääsee yli. Kun saa tavaroita pikku hiljaa pois ja selkeyttä, se tuo häpeään helpotusta, kannustaa Katri Tuori.

Vanhoja tekstiilejä ripustimilla
Pursuaako vaatehuoneesi perintökalleuksia tai lahjoja, joita et käytä? Tuottavatko ne sinulle iloa siellä komerossa?Nina Keski-Korpela / Yle

– Sen kanssa ei ole yksin: aika moni kokee saman tuskan ja häpeän siitä, että tavarat on siinä jamassa kuin on. Jos joku vielä kutsuukin vieraita kotiinsa, niin todellisuus saattaa olla piilossa kaappien ja vierashuoneiden ovien takana, mikä on jotain muuta kuin se siivottu keittiö ja olohuone. Kodin kunto on monelle suuri häpeä, kertoo Terhi Latvalakin.

Ammattijärjestäjät neuvovat myös pyrkimään eroon turhasta kiltteydestä ja velvollisuudentunteesta. Lahjaksi saadusta esineestäkin voi luopua loukkaamatta lahjan antajaa.

– Velvollisuudentunteeseen ei kannata jäädä koukkuun. Jos lahjavaasi on hirveä, niin ei voi sanoa vaikka, että se meni rikki. Ei tarvitse loukata antajaa, mutta vahinkoja sattuu. Sen takia ei kannata pitää mitään nurkissa, että "kun mä olen saanut tän lahjaksi".

– Tavaran voi kuvata tai tehdä jonkin pienen laatikon tärkeimmille muistoille, mutta jos tavara ei liity mitenkään omaan elämään, ei sitä kannata säilyttää, neuvoo Terhi Latvala.