1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Ruokailumuotoilun pioneeri Marije Vogelzang: "Ruoka on aina politiikkaa"

Ruokailumuotoilu on vielä harvojen laji, mutta kovassa nousussa sekä meillä että maailmalla. Syöminen ei ole vain ruokaa lautasella. Se on kulttuuria: jaettu kokemus, joka herättää tunteita ja muistoja, ja jossa ovat läsnä kaikki aistit. Alan pioneerin, hollantilaisen Marije Vogelzangin, teoksissa tuntematon saattaa laittaa kävijälle lusikan suuhun. Nyt hän on matkalla Helsinkiin.

kulttuuri
Feed Love
Marije Vogelzang

Nuori Marije Vogelzang istui hollantilaisen taidekoulun muotoilutunnilla otsa kurtussa. Hän ei oikein käsittänyt, miksi koko ajan jankataan esineistä, vaikka ihminen kokemuksineen tuntui olennaisemmalta. Syöminen, esimerkiksi, on aika keskeinen perustarve, mutta siitä ei ollut mitään puhetta.

Syödä pitää vauvasta alkaen, ihan kaikkialla maailmassa. Ruokaa tarvitaan paljon ennen kuin vaikkapa sisustukseen sopivaa design-tuolia. Sitä paitsi Vogelzang oli tavaroiden suunnittelemisessa mielestään aivan surkea.

Koska kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut muotoilusta ja syömisestä, päätti hän itse ottaa kokonaisuuden asiakseen. Pian Vogelzang on kiertänyt maailmaa 20 vuotta saattamassa ihmisiä yhteen ruuan äärelle.

Marije Vogelzang
Marije Vogelzang on ruokamuotoilun lähettiläs.Jouni Immonen / Yle

Hän on koonnut jouluaterialle 40 ennestään tuntematonta, jotka näkivät toisistaan vain päät. Näin pukeutuminen ei vaikuttanut siihen, miten ihmiset toisensa kokivat.

– Jokainen sai lautasen, mutta yhdellä oli vain melonia, toisella kinkkua, kolmannella salaattia. Ihmiset eivät kaivanneet mitään ohjeistusta siihen, että he jakoivat ruokansa.

Hän on tarjonnut rotterdamilaisessa museossa sota-ajan nälkäisten vuosien resepteillä tehtyä ruokaa. Se on saanut tuon ajan lapset nyt vanhuksina kyyneliin.

–He olivat unohtaneet asioita, jotka maut toivat takaisin. Mikä muu kuin ruoka voisi avata samalla tavoin muistin lukkoja?

Hän on verhonnut Tokiossa ja Pietarissa ihmisiä pöytäliinaan, jossa on suun kohdalla aukko. Siitä aukosta vastapäätä istuva ihminen tarjoilee tuttuja makuja kertoen samalla niihin liittyvistä muistoistaan.

– Kosketusta kaihtavat japanilaiset pitivät vieraasta ihmisestä kiinni, jopa pyyhkäisivät tahrat pois kädellään. Siinä oli hellyyttä.

Syöttäminen toistuu monissa Vogelzangin teoksissa. Häntä kiinnostaa siihen liittyvä vallan tasapaino ja haavoittuvuus.

– Kuka meitä elämämme aikana ruokkii? Vauvana äiti tai muu hoivaaja, ja myöhemmin oma rakas voi laittaa haarukkansa suuhusi. Sitten hän kyllästyy, ja seuraavan kerran sinua ruokitaan, jos olet tarpeeksi heikko vanhana.

eat love budapest
Romaninaiset ruokkivat yleisöä teoksessa Eat Love Budapest.Marije Vogelzang

Lusikka syrjityn käteen

Koska ruokkiminen on niin intiimiä, ihmiset kokevat kiusalliseksi sekä toisen syöttämisen että syötettävänä olemisen. Siksi Vogelzang verhoaa tällaisten teostensa osallistujat. Nimettömyys ja näkymättömyys tuo turvaa.

Budapestissa hän antoi lusikan kaikkein halveksutuimpien käteen. Romaninaiset ruokkivat verhon takana olevia ihmisiä ja kertoivat samalla elämästään. Syöttäjiksi hän halusi nimenomaan naisia. Nainen ruokkii myös lasta paitsi ravinnolla, myös rakkaudella.

– Kun on jakanut toisen kanssa ruuan ja tämän muistot ruuasta, ei ruoka maistu enää samalle, etkä koskaan enää halua tälle ihmiselle pahaa.

Ruokamuotoilija Vogelzang ei ole, sen korostaminen on tärkeää.

– Ruoka on jo suunniteltu. Hedelmä on jo täydellinen puusta poimittaessa. Lisäksi ruuan parissa työskentelee valtava joukko huippuammattilaisia kokeista lähtien, he osaavat sen puolen kyllä. En voisi tuoda siihen lisää. Olen kiinnostunut kaikesta siitä, mikä liittyy syödä-verbiin, syömisen psykologiasta.

Materiaalina ruoka kuitenkin viehättää muotoilijaa. Sen avulla pääsee konkreettisesti ihon alle.

– Ajattele, että toinen ihminen syö sen, mitä olet muotoillut. Hän ottaa sen ruumiinsa sisään. Siinä tapahtuu jotain fyysistä, mutta myös henkistä.

Riikka Kannas
Riikka KannasJouni Immonen / Yle

"Suomi puhuu ruuasta, mutta ei ruokailusta"

Vogelzang ei ole ajatuksineen yksin. Kun Food Camp Finlandin toimitusjohtaja Riikka Kannas kuuli Marije Vogelzangista ensimmäistä kertaa, hän halusi välittömästi saada tämän Suomeen.

Nyt valmisteilla on _A couple of little thing_s –teos, jonka Food Camp Finland tuottaa Helsinki Design Weekille syyskuussa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun ruokailu on osa festivaalia.

Vogelzang lumosi Kannaksen, koska muutaman vuoden ajan toimineelle tapahtuma- ja ravintola-ammattilaisten start upille ruokailu on ruokaa olennaisempi kokemus. Yritys sai alkunsa, kun sen voimahahmot järjestivät Mäntän Gösta-museossa taidetta ja huippukokkausta yhdistäneen elämyksen.

kaunis ruoka-annos
Food Camp Finlandin lautasilta löytyy Olon ruokaa.Jouni Immonen / Yle

– Pöydässä jaetaan ilot ja surut, ruokailu on kulttuuria, se voi olla armollista, se voi olla pelottavaa, se yhdistää…Meillä on monta vuotta puhuttu luomusta ja lähiruuasta ja ruokakulttuurista, mutta ei juuri siitä, miten ruokaillaan.

Nyt suunnitteilla on muun muassa historiaa haviseva ruokailutapahtuma Salon perinnerakentamispäiville ja huippukokkien ”kesäleiri” Mäntässä. Tapahtumat mahdollistaa se, että Food Camp Finland on osa Olo Groupia. Kokonaisuudelle on antanut nimensä Michelin-palkittu ravintola, ja siihen liittyi hiljan myös Olo Catering.

– Se on tällainen perheemme reissaava pikkusisko, joka tekee ruuat ihan mihin vaan. Suunnittelu perustuu siihen, keitä pöydässä istuu. Emme hifistele, emmekä purista mailaa. Tämä juttu on syntynyt vahingossa: intohimosta ruokaan ja ihmisten kohtaamiseen.

Yhteisellä aterialla voi lohduttaa koskematta

Olo Group pitää majaansa Helsingin Torikortteleiden koreassa Lampan talossa. Sen sisäpiha on normaalisti varattu yksityistapahtumille, mutta A couple of little things avaa sen kolmena syyskuun iltana yleisölle.

Teos nimittäin sai kimmokkeensa sisäpihaa koristavasta Pekka Paikkarin teoksesta Historian kerrostumia. Sen tarina kosketti Kannasta.

–Teos on tehty kunnioittamaan 80 000 Suomesta lähetettyä sotalasta ja sen on lahjoittanut tänne pariskunta, joka haluaa pysyä nimettömänä. Seinän toisella puolen on Ruotsin lähetystö, mikä on aikamoista.

Sotalasten kohtalo on osa Vogelzangin teoksen henkistä kivijalkaa, mutta Helsingissä koettava ruokailuelämys ei kuvaa suoranaisesti sitä.

– Lähtökohta on abstraktimpi, dislokaation teema. Monet joutuvat tänä päivänä pakenemaan sota-alueilta, jättämään kotinsa ja tuntemaan itsensä eksyneiksi.

Kauhun ja surun sijasta Vogelzang haluaa kuitenkin käsitellä selviytymistä ja lohtua.

Pekka Paikkarin taideteos
Pekka Paikkarin Historian kerrostumia inspiroi A Couple of Little Things -teostaJouni Immonen / Yle

– Teoksen ydin on oikeastaan eksymisen kääntöpuoli, sen pohtiminen, mikä lohduttaa, kun on hätä. Voimmeko toisillemme vieraina saada toisiimme yhteyden ja lohduttaa, vaikka emme edes koske toisiimme? Ei tarvitse pelätä, että kokemus olisi epämiellyttävä, en tee sellaisia koskaan.

Tämän kummempia paljastuksia ei ole luvassa, vaikka tapahtuma on muotoilijan omissakin aikakirjoissa poikkeuksellinen.

– Työni ovat aina yksinkertaisia, samoin niiden ruoka, kaikki on erittäin low tech. Nyt työskentelen ensimmäistä kertaa huippukokkien kanssa.

"Ruoka on aina poliittista"

Vogelzangin työ vaikuttaa kovin poliittiselta. Onko hänellä agenda? Hänen mielestään kaikilla on, tiedostaa sitä tai ei.

– Aina kun ollaan ruuan kanssa tekemisissä, se on poliittista. Vaikka ei edes työskentelisi ruuan parissa, vaan olisi vain syövä ihminen, tekee syödessään poliittisen teon. Kun teet valintoja ruokasi suhteen, päätät samalla, miltä maailmasi näyttää.

Ruokaan liittyvä järjestelmä kaipaa Vogelzangin mielestä lisää kerroksia, yhtenäisyyttä ja luovaa ajattelua. Häntä surettaa se, miten hajanainen ruuan matka pellolta pöytään on: asiantuntijat hääräävät kukin omalla erikoisalueellaan.

Hän uskoo, että muotoilijoiden voimakkaampi mukaantulo kaikille tuotannon portaille voisi tehdä ruuasta ja aterioinnista eheämmän kokonaisuuden. Vogelzang kaipaa talouden ja tuotannon rinnalle ruokaketjuun myös filosofiaa ja runoutta. Aterioissa on kyse elämästä.

– Meidän täytyy todella alkaa ottaa ruoka teemana vakavasti.

eat love budapest
Ruoka, jota romaninaiset tarjoilivat Budapestissa.Marije Vogelzang
Lue seuraavaksi